Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön työttömyysturvan aktiivimalli. Monien työttömien jo ennestään heikkoa taloudellista tilannetta heikentävä aktiivimalli on saanut osakseen kovaa kritiikkiä sekä poliittiselta oppositiolta että työttömiltä itseltään. Aktiivimallin käyttöönotto on osoitus valtavirran uusklassisen taloustieteen korostuneesta asemasta politiikanteon apuvälineenä. Myös muilla yhteiskuntatieteillä, kuten esimerkiksi antropologialla, voisi olla nykyistä enemmän annettavaa pohdittaessa politiikan suuntaviivoja.Aktiivimallin ideologisena oikeutuksena toimii uusklassisesta taloustieteestä kumpuava ajattelutapa, jonka mukaan ihminen nähdään omaa etuaan maksimoivana yksilönä (homo economicus). Taloustieteen mukaan yksilön toimintaan voidaan vaikuttaa erilaisilla kannustimilla. Yhteiskunnallisen tulonjaon tasolla tämä tarkoittaa sitä, että huono-osaisia motivoidaan entistä ankarammalla kurinpidolla. Yhteiskunnan eliittiä taas motivoidaan entistä suuremmilla eduilla ja bonuksilla. Tästä näkökulmasta epätasainen tulonjako nähdään tarpeellisena talouden tehokkuudelle, kansalliselle kilpailukyvylle ja talouskasvulle. Tämä on vastoin eräitä kokeellisen sosiaalipsykologian tutkimustuloksia, joiden mukaan juuri tasainen tulonjako parantaa organisaatioiden tehokkuutta lisäämällä yksilöiden välistä luottamusta.
Taloustieteen ylikorostunut asema on osoitus siitä, että abstrakti ja teoreettinen ideologia voi syrjäyttää muiden tieteenalojen tuottamaa empiiriseen tutkimukseen perustuvaa tietoa. Valtavirran taloustiede perustuu pitkälti tiettyihin ideologisiin oletuksiin ihmisen toiminnasta sekä niiden pohjalta rakennettuihin matemaattisiin malleihin.Sen sijaan antropologia perustuu havainnointiin. Antropologisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ihmiset todella toimivat, ja millaisia merkityksiä he omalle toiminnalleen todella asettavat. Taloustieteilijöiden muodostama tutkijayhteisö nostaa itsensä muiden yhteiskuntatieteilijöiden yläpuolelle varsin heikoin perustein. Abstrakti teoria muodostuu tärkeämmäksi kuin se, miten ihmiset tosielämässä käyttäytyvät ja toimivat.
Taloustieteestä kumpuava ajattelu pelkistää työn usein haitaksi, jonka avulla tavoitellaan taloudellista hyötyä. Kuten jo taloustieteen isänä pidetty Adam Smith aikanaan totesi, leipuri ei leivo leipää hyväntahtoisuuttaan vaan hyötyäkseen asiakkaistaan. Toisaalta lukuisat sosiologiset ja antropologiset tutkimukset osoittavat, että työ voi olla ihmiselle myös keskeinen elämänsisältö ja itsekunnioituksen lähde. Työtä tehdessään ihminen ei tavoittele yksinomaan taloudellista hyötyä vaan myös toteuttaa itseään. Näin ollen empiirinen tutkimus näyttäisi tukevan Karl Marxin ajatusta siitä, että juuri tuotannollisten kykyjen käyttö on olennaista ihmisenä olemisessa.Ei olekaan yllättävää, että myös suurin osa työttömistä haluaa työtä. Varsinaiset työn karttelijat ovat erittäin harvassa. Osa työttömistä osallistuu mielellään jopa erilaisiin aktivointitoimiin, vaikka niiden tuottama taloudellinen hyöty jäisi vähäiseksi. Vaikka esimerkiksi työkokeiluihin ja kuntouttavaan työtoimintaan voi liittyä myös väärinkäytöksiä, monille työttömille ne ovat tärkeää elämänsisältöä. Toisaalta kaikille työttömille aktivointitoimet eivät kelpaa palkkatyön korvikkeeksi. Osa kokee ne loukkaavina: Aikuinen ihminen ei tarvitse päivähoitoa, eikä työntekoa ole mielekästä leikkiä.Nykyisellään työttömien oma ääni ei juuri kuulu päätöksenteossa. Antropologinen tutkimusote, jossa tutkittavien oma ääni pääsee esille, on tarpeen, kun yritetään ymmärtää työttömien arkitodellisuutta tai pohtia keinoja heidän tilanteensa parantamiseksi. Työttömien keskusteluryhmien seuraamiseen perustuvien verkkoetnografisten havaintojeni perusteella hallituksen ja työttömien välillä vallitsee eräänlainen tietämättömyyden kuilu.
Hallitus ei ymmärrä työttömien arjen realiteetteja, vaan näkee työttömät kurinpitoa kaipaavana ja aloitekyvyttömänä joukkona. Samanaikaisesti suurin osa työttömistä ei muuta haluaisikaan kuin työllistyä. Juuri tästä syystä aktiivimalli koetaan loukkaavana. Ihmiset ovat tehneet parhaansa työllistyäkseen, mutta silti heidän työttömyyskorvauksiaan leikataan.Keskeisenä ongelmana ei ole työhaluttomuus, vaan kokoaikaisten töiden puute sekä sosiaaliturvajärjestelmän kankeus. Kenties sosiaaliturvaa olisi syytä muokata nykyistä reilusti vastikkeettomampaan suuntaan. Nykyisin varattoman pitkäaikaistyöttömän ei ole mahdollista ottaa keikkatyötä vastaan, koska seurauksena on katkos etuuksien maksatuksessa. Vaikka ruoan saisikin leipäjonosta, vuokra on kuitenkin maksettava ajallaan. Riittävän suuruisen vastikkeettoman perustulon myötä lyhyiden työkeikkojen vastaanottaminen muuttuisi nykyistä helpommaksi.Eteläisen Afrikan perustulokokeiluja tutkineen antropologi James Fergusonin mukaan perustulon avulla voidaan parantaa ihmisten toimintaedellytyksiä yhteiskunnassa. Toisaalta perustulo vaatii työhön ja toimeentuloon liittyvien kysymysten tarkastelua uudella tavalla. Juuri siksi perustulo on poliittisena projektina niin hankala. Filosofi Jukka Hankamäki ehdotti Suomeen perustuloa jo 2000-luvun alussa, mutta palkkatyökeskeinen suomalainen yhteiskunta suhtautuu ajatukseen karsaasti.Aktiivimalli vaikeuttaa työttömien jo entuudestaan vaikeaa arkea tarpeettomalla tavalla. Katastrofaalisen epäsuosittujen päätösten ennaltaehkäisemiseksi poliittisten päättäjien olisi viisasta kuunnella taloustieteellisesti orientoituneiden tutkijoiden lisäksi myös esimerkiksi antropologeja, jotka ovat tilastonikkareita paremmin selvillä niiden ihmisten arkitodellisuudesta, joihin päätökset vaikuttavat.
Toimitus
- Taitto: Nelly Staff
