Heittoja: Yksipuolinen ihmiskuva aktiivimallin taustalla

Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön työt­tö­myys­tur­van aktii­vi­mal­li. Monien työt­tö­mien jo ennestään heikkoa talou­del­lis­ta tilan­net­ta hei­ken­tä­vä aktii­vi­mal­li on saanut osakseen kovaa kri­tiik­kiä sekä poliit­ti­sel­ta oppo­si­tiol­ta että työt­tö­mil­tä itseltään. Aktiivimallin käyt­töön­ot­to on osoitus val­ta­vir­ran uusklas­si­sen talous­tie­teen koros­tu­nees­ta asemasta poli­tii­kan­teon apu­vä­li­nee­nä. Myös muilla yhteis­kun­ta­tie­teil­lä, kuten esi­mer­kik­si ant­ro­po­lo­gial­la, voisi olla nykyistä enemmän annet­ta­vaa poh­dit­taes­sa poli­tii­kan suun­ta­vii­vo­ja.

Aktiivimallin ideo­lo­gi­se­na oikeu­tuk­se­na toimii uusklas­si­ses­ta talous­tie­tees­tä kumpuava ajat­te­lu­ta­pa, jonka mukaan ihminen nähdään omaa etuaan mak­si­moi­va­na yksilönä (homo eco­no­micus). Taloustieteen mukaan yksilön toi­min­taan voidaan vaikuttaa eri­lai­sil­la kan­nus­ti­mil­la. Yhteiskunnallisen tulonjaon tasolla tämä tar­koit­taa sitä, että huono-osaisia moti­voi­daan entistä anka­ram­mal­la kurin­pi­dol­la. Yhteiskunnan eliittiä taas moti­voi­daan entistä suu­rem­mil­la eduilla ja bonuk­sil­la. Tästä näkö­kul­mas­ta epä­ta­sai­nen tulonjako nähdään tar­peel­li­se­na talouden tehok­kuu­del­le, kan­sal­li­sel­le kil­pai­lu­ky­vyl­le ja talous­kas­vul­le. Tämä on vastoin eräitä kokeel­li­sen sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gian tut­ki­mus­tu­lok­sia, joiden mukaan juuri tasainen tulonjako parantaa orga­ni­saa­tioi­den tehok­kuut­ta lisää­mäl­lä yksi­löi­den välistä luot­ta­mus­ta.

Taloustieteen yli­ko­ros­tu­nut asema on osoitus siitä, että abstrakti ja teo­reet­ti­nen ideologia voi syr­jäyt­tää muiden tie­tee­na­lo­jen tuottamaa empii­ri­seen tut­ki­muk­seen perus­tu­vaa tietoa. Valtavirran talous­tie­de perustuu pitkälti tiet­tyi­hin ideo­lo­gi­siin ole­tuk­siin ihmisen toi­min­nas­ta sekä niiden pohjalta raken­net­tui­hin mate­maat­ti­siin malleihin.

Sen sijaan ant­ro­po­lo­gia perustuu havain­noin­tiin. Antropologisen tut­ki­muk­sen tar­koi­tuk­se­na on selvittää, miten ihmiset todella toimivat, ja millaisia mer­ki­tyk­siä he omalle toi­min­nal­leen todella asettavat. Taloustieteilijöiden muo­dos­ta­ma tut­ki­jayh­tei­sö nostaa itsensä muiden yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jöi­den ylä­puo­lel­le varsin heikoin perustein. Abstrakti teoria muodostuu tär­keäm­mäk­si kuin se, miten ihmiset tosie­lä­mäs­sä käyt­täy­ty­vät ja toimivat.

Taloustieteestä kumpuava ajattelu pelkistää työn usein haitaksi, jonka avulla tavoi­tel­laan talou­del­lis­ta hyötyä. Kuten jo talous­tie­teen isänä pidetty Adam Smith aikanaan totesi, leipuri ei leivo leipää hyvän­tah­toi­suut­taan vaan hyö­tyäk­seen asiak­kais­taan. Toisaalta lukuisat sosio­lo­gi­set ja ant­ro­po­lo­gi­set tut­ki­muk­set osoit­ta­vat, että työ voi olla ihmiselle myös keskeinen elä­män­si­säl­tö ja itse­kun­nioi­tuk­sen lähde. Työtä teh­des­sään ihminen ei tavoit­te­le yksi­no­maan talou­del­lis­ta hyötyä vaan myös toteuttaa itseään. Näin ollen empii­ri­nen tutkimus näyttäisi tukevan Karl Marxin ajatusta siitä, että juuri tuo­tan­nol­lis­ten kykyjen käyttö on olen­nais­ta ihmisenä ole­mi­ses­sa.

Ei olekaan yllät­tä­vää, että myös suurin osa työt­tö­mis­tä haluaa työtä. Varsinaiset työn kart­te­li­jat ovat erittäin harvassa. Osa työt­tö­mis­tä osal­lis­tuu mie­lel­lään jopa eri­lai­siin akti­voin­ti­toi­miin, vaikka niiden tuottama talou­del­li­nen hyöty jäisi vähäi­sek­si. Vaikka esi­mer­kik­si työ­ko­kei­lui­hin ja kun­tout­ta­vaan työ­toi­min­taan voi liittyä myös vää­rin­käy­tök­siä, monille työt­tö­mil­le ne ovat tärkeää elä­män­si­säl­töä. Toisaalta kaikille työt­tö­mil­le akti­voin­ti­toi­met eivät kelpaa palk­ka­työn kor­vik­keek­si. Osa kokee ne louk­kaa­vi­na: Aikuinen ihminen ei tarvitse päi­vä­hoi­toa, eikä työntekoa ole mie­le­käs­tä leikkiä.

Nykyisellään työt­tö­mien oma ääni ei juuri kuulu pää­tök­sen­teos­sa. Antropologinen tut­ki­muso­te, jossa tut­kit­ta­vien oma ääni pääsee esille, on tarpeen, kun yritetään ymmärtää työt­tö­mien arki­to­del­li­suut­ta tai pohtia keinoja heidän tilan­teen­sa paran­ta­mi­sek­si. Työttömien kes­kus­te­lu­ryh­mien seu­raa­mi­seen perus­tu­vien verk­koet­no­gra­fis­ten havain­to­je­ni perus­teel­la hal­li­tuk­sen ja työt­tö­mien välillä vallitsee erään­lai­nen tie­tä­mät­tö­myy­den kuilu.

Hallitus ei ymmärrä työt­tö­mien arjen rea­li­teet­te­ja, vaan näkee työttömät kurin­pi­toa kai­paa­va­na ja aloi­te­ky­vyt­tö­mä­nä joukkona. Samanaikaisesti suurin osa työt­tö­mis­tä ei muuta haluai­si­kaan kuin työl­lis­tyä. Juuri tästä syystä aktii­vi­mal­li koetaan louk­kaa­va­na. Ihmiset ovat tehneet parhaansa työl­lis­tyäk­seen, mutta silti heidän työt­tö­myys­kor­vauk­si­aan leikataan.

Keskeisenä ongelmana ei ole työ­ha­lut­to­muus, vaan kokoai­kais­ten töiden puute sekä sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­män kankeus. Kenties sosi­aa­li­tur­vaa olisi syytä muokata nykyistä reilusti vas­tik­keet­to­mam­paan suuntaan. Nykyisin varat­to­man pit­kä­ai­kais­työt­tö­män ei ole mah­dol­lis­ta ottaa keik­ka­työ­tä vastaan, koska seu­rauk­se­na on katkos etuuksien mak­sa­tuk­ses­sa. Vaikka ruoan saisikin lei­pä­jo­nos­ta, vuokra on kuitenkin mak­set­ta­va ajallaan. Riittävän suuruisen vas­tik­keet­to­man perus­tu­lon myötä lyhyiden työ­keik­ko­jen vas­taa­not­ta­mi­nen muuttuisi nykyistä hel­pom­mak­si.

Eteläisen Afrikan perus­tu­lo­ko­kei­lu­ja tutkineen ant­ro­po­lo­gi James Fergusonin mukaan perus­tu­lon avulla voidaan parantaa ihmisten toi­min­tae­del­ly­tyk­siä yhteis­kun­nas­sa. Toisaalta perustulo vaatii työhön ja toi­meen­tu­loon liit­ty­vien kysy­mys­ten tar­kas­te­lua uudella tavalla. Juuri siksi perustulo on poliit­ti­se­na pro­jek­ti­na niin hankala. Filosofi Jukka Hankamäki ehdotti Suomeen perus­tu­loa jo 2000-luvun alussa, mutta palk­ka­työ­kes­kei­nen suo­ma­lai­nen yhteis­kun­ta suhtautuu aja­tuk­seen karsaasti.

Aktiivimalli vai­keut­taa työt­tö­mien jo entuu­des­taan vaikeaa arkea tar­peet­to­mal­la tavalla. Katastrofaalisen epä­suo­sit­tu­jen päätösten ennal­taeh­käi­se­mi­sek­si poliit­tis­ten päät­tä­jien olisi viisasta kuunnella talous­tie­teel­li­ses­ti orien­toi­tu­nei­den tut­ki­joi­den lisäksi myös esi­mer­kik­si ant­ro­po­lo­ge­ja, jotka ovat tilas­to­nik­ka­rei­ta paremmin selvillä niiden ihmisten arki­to­del­li­suu­des­ta, joihin päätökset vai­kut­ta­vat.

  • Taitto: Nelly Staff

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: