Huumoria ydinvoiman varjossa

Kesäisellä nurmella nököttää ilma­pal­loil­la täytetty laatikko, johon on maalattu ydin­reak­to­rin kuva. Ritsa heilahtaa, ja pieni kivi mäjähtää laa­tik­koon. Jos ilma­pal­lot hajoavat, ter­ro­ris­ti-isku ydin­voi­ma­laan onnistuu. Seuraa ydintuho, ja ritsan käyttäjä voittaa pelin.

Raskas ja vaa­ral­li­nen työ vaatii tuekseen kieroa huumoria. Tähän tulokseen tuli suo­ma­lai­sia ydin­jät­teen parissa työs­ken­te­le­viä ammat­ti­lai­sia tutkinut ant­ro­po­lo­gi, jonka yhdeksi tut­ki­mus­koh­teek­si vali­koi­tui yllä kuvaillun kaltainen musta huumori.

Suomen Atomiteknillisen seuran Mikkelissä jär­jes­tel­mät kesäpelit ovat vuodesta 1998 alkaen tuoneet alan ammat­ti­lai­set yhteen ruoan, juoman, saunan ja ulko­pe­lien merkeissä. Tapahtuman musta huumori lei­kit­te­lee — milläs muul­la­kaan — ydintuhon teemalla. Osallistujat kil­pai­le­vat hyvässä hengessä esi­mer­kik­si pelastaen maailmaa tuholta sam­mut­ta­mal­la sulava ydin­reak­to­ri vesi­pis­too­leil­la Fukushiman onnet­to­muu­den jälkeen, tai rit­sa­lei­kin kal­tai­sis­sa peleissä ter­ro­ris­tei­na.

Vaativan ja vas­tuul­li­sen työn aiheut­ta­ma stressi vähenee, kun uhat ja ongelmat kään­ne­tään huumorin avulla pää­lael­leen. Ydinalan kesä­ta­pah­tu­mis­sa lei­ki­tel­lään rons­keil­la aiheilla juuri siksi, että työ­pai­kal­la samoja kysy­myk­siä on koh­del­ta­va niin äärim­mäi­sel­lä vaka­vuu­del­la ja tark­kuu­del­la joka päivä. Musta huumori on tyy­pil­li­ses­ti tärkeässä roolissa amma­teis­sa, joissa ollaan teke­mi­sis­sä vaa­ral­lis­ten ja inten­sii­vis­ten teemojen kanssa — sama pätee esi­mer­kik­si polii­sei­hin ja lää­kä­rei­hin.

Tässä tapauk­ses­sa huumori rakentaa työ­mo­raa­lia ja auttaa kont­rol­loi­maan haa­voit­tu­vuu­den tunteita uhkaavien asioiden äärellä. Raskailla teemoilla lei­kit­te­ly toimii tar­peel­li­se­na paineen purkuna jat­ku­vas­ta välit­tä­mi­sen pakosta. Huumori lieventää raskaiden asioiden ympärillä kihisevää painetta tuomalla synkät asiat valoon, jossa niille voidaan yhdessä hetken aikaa nauraa.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Lapsen syntymässä on aina kyse yhteiskunnallisesti merkittävästä hetkestä, sillä perheet muodostavat yhteiskunnan perustan. Oli kyseessä suurperheen äiti tai vapaaehtoisesti lapseton, vaikuttaa lasten saaminen meidän kaikkien elämään joko suoraan tai välillisesti. Samalla synnytys itsessään on nykyisin pitkälle medikalisoitu tapahtuma, joka sijoittuu pääasiassa sairaalan seinien sisälle piiloon katseilta. Ulkopuolisella on siihen hyvin vähän kosketuspintaa ennen omakohtaista kokemusta. Lähdimme ottamaan selvää, miltä lastensaanti ja suomalainen synnytyskulttuuri näyttäytyvät ammattilaisen silmin. Elämän ensihetkistä kertomassa kätilö, doula ja antropologi Johanna Sarlio-Nieminen.

Kansainvälinen naistenpäivä on vuosien saatossa saanut monia merkityksiä. Naistenpäivän kaupallistumista on edeltänyt monta vuotta poliittista työtä. Päivä on poliittisen liikehdinnän tulos, joka on vuosien saatossa mahdollistanut feministien sekä naisvaltaisten ja sukupuolittuneiden alojen mielenilmaukset. Tämä artikkeli valottaa naistenpäivän historiaa ja tarkastelee nykypäivän, kulttuurisesti feminiiniksi määritellyn työn tarvetta, solidaarisuutta ja solidaarisuuden puutetta.

Suomalainen kulttuuri on vanhastaan melko työkeskeinen. Tämä työetiikka on perua entisajan agraarisesta maailmasta, jossa kova työ nähtiin ihmisen osana ja moraalisesti arvokkaana. Taustalta löytyy Raamatun kertomus syntiinlankeemuksesta. Aatami ja Eeva söivät Hyvän ja pahan tiedon puusta vastoin Jumalan tahtoa. Rangaistukseksi Jumala karkotti heidät paratiisista. Jos kertomusta tulkitsee metaforisesti antropologisen ja historiallisen tutkimustiedon valossa, on helppo päätyä tulkintaan jonka mukaan se symboloi maanviljelyn omaksumista ja keräilytaloudesta erkaantumista. Tuolloin ihmisten työmäärä lisääntyi, ja elämä muuttui perustavalla tavalla. Ihmisyhteisöt muuttuivat aiempaa eriarvoisemmiksi ja ryhmien välinen sodankäynti raaistui.