Huumoria ydinvoiman varjossa

Kesäisellä nurmella nököttää ilma­pal­loil­la täytetty laatikko, johon on maalattu ydin­reak­to­rin kuva. Ritsa heilahtaa, ja pieni kivi mäjähtää laa­tik­koon. Jos ilma­pal­lot hajoavat, ter­ro­ris­ti-isku ydin­voi­ma­laan onnistuu. Seuraa ydintuho, ja ritsan käyttäjä voittaa pelin.

Raskas ja vaa­ral­li­nen työ vaatii tuekseen kieroa huumoria. Tähän tulokseen tuli suo­ma­lai­sia ydin­jät­teen parissa työs­ken­te­le­viä ammat­ti­lai­sia tutkinut ant­ro­po­lo­gi, jonka yhdeksi tut­ki­mus­koh­teek­si vali­koi­tui yllä kuvaillun kaltainen musta huumori.

Suomen Atomiteknillisen seuran Mikkelissä jär­jes­tel­mät kesäpelit ovat vuodesta 1998 alkaen tuoneet alan ammat­ti­lai­set yhteen ruoan, juoman, saunan ja ulko­pe­lien merkeissä. Tapahtuman musta huumori lei­kit­te­lee — milläs muul­la­kaan — ydintuhon teemalla. Osallistujat kil­pai­le­vat hyvässä hengessä esi­mer­kik­si pelastaen maailmaa tuholta sam­mut­ta­mal­la sulava ydin­reak­to­ri vesi­pis­too­leil­la Fukushiman onnet­to­muu­den jälkeen, tai rit­sa­lei­kin kal­tai­sis­sa peleissä ter­ro­ris­tei­na.

Vaativan ja vas­tuul­li­sen työn aiheut­ta­ma stressi vähenee, kun uhat ja ongelmat kään­ne­tään huumorin avulla pää­lael­leen. Ydinalan kesä­ta­pah­tu­mis­sa lei­ki­tel­lään rons­keil­la aiheilla juuri siksi, että työ­pai­kal­la samoja kysy­myk­siä on koh­del­ta­va niin äärim­mäi­sel­lä vaka­vuu­del­la ja tark­kuu­del­la joka päivä. Musta huumori on tyy­pil­li­ses­ti tärkeässä roolissa amma­teis­sa, joissa ollaan teke­mi­sis­sä vaa­ral­lis­ten ja inten­sii­vis­ten teemojen kanssa — sama pätee esi­mer­kik­si polii­sei­hin ja lää­kä­rei­hin.

Tässä tapauk­ses­sa huumori rakentaa työ­mo­raa­lia ja auttaa kont­rol­loi­maan haa­voit­tu­vuu­den tunteita uhkaavien asioiden äärellä. Raskailla teemoilla lei­kit­te­ly toimii tar­peel­li­se­na paineen purkuna jat­ku­vas­ta välit­tä­mi­sen pakosta. Huumori lieventää raskaiden asioiden ympärillä kihisevää painetta tuomalla synkät asiat valoon, jossa niille voidaan yhdessä hetken aikaa nauraa.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myytävästä Iso Numero -lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa lehtimyyjää on syyllistynyt yritykseen huijata noin 10€ edestä vaihtorahoja. Artikkelissa myyjien näkökulmaa ei tuoda esille, ja näin heidät esineellistetään lukijan, työnantajan ja huijauksen kohteen pelinappuloiksi. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyllistyneiden myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa negatiivisia stereotypioita paljon ennakkoluuloja kohtaavasta väestönosasta.

Käsitteen paskaduuni toi suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun aktivisti Eetu Viren kymmenisen vuotta sitten. Viren viittasi termillä esimerkiksi huonosti palkattuun työhön hampurilaisravintolassa tai siivoamiseen seitsemän euron tuntipalkalla. Hiukan vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös akateeminen tutkimustyö on usein eräänlaista paskaduunia.