HS uutisoi, että BBC:n Human Planet -dokumenttisarjassa nähty Uudessa-Guineassa asuvien korowaiden puumaja oli rakennettu dokumenttia varten. Kohtaus, jossa korowait muuttavat taloon asumaan, oli siten ”tekaistu”. BBC:n ja HS:n uutisissa on asiavirheitä. Ne toistavat ongelmallisia käsityksiä dokumenttielokuvien luonteesta sekä primitivistisiä stereotypioita korowaiden kaltaisista yhteiskunnista.
Uutisissa korowaista puhutaan papuauusiguinealaisena ”heimona” – HS puhuu jopa ”alkuasukasheimosta”. Korowait eivät asu Papua-Uudessa-Guineassa, vaan Uuden-Guinean saaren länsipuolella Länsi-Papuaksi kutsutulla alueella. Papua-Uusi-Guinea on vuonna 1975 Australian siirtomaahallinnosta itsenäistynyt valtio, joka kattaa Uuden-Guinean saaren itäosan ja lähisaaria. Nykyiset Papua-Uuden-Guinean alueet olivat 1800-luvun lopulta vuoteen 1914 asti Saksan ja Britannian siirtomaita, ennen siirtymistään Australian hallintaan.
Länsi-Papua, jossa korowait asuvat, on puolestaan entinen Hollannin siirtomaa, jonka Indonesia otti haltuunsa 1962. Virallisesti alue siirtyi Indonesialle 1969, kun reilu 1000 Indonesian armeijan valitsemaa ja uhkailemaa papualaista edustajaa äänesti valtioon liittymisen puolesta YK:n valvomassa äänestyksessä. Siitä lähtien Länsi-Papualla on ollut käynnissä itsenäisyysliikkeen ja Indonesian valtion välinen konflikti, ja Indonesian armeija on tappanut tuhansia papualaisia sotilasoperaatioissaan. Papulaiset kohtaavat sortoa ja ihmisoikeusloukkauksia. Poliittinen tilanne Länsi-Papualla on siis täysin erilainen kuin Papua-Uudessa-Guineassa.
Puhe ”alkuasukasheimoista” luo kuvan eristyneistä, kuvitteelliseen menneisyyteen jämähtäneistä ihmisistä, hämärtäen poliittista nykytilannetta.
Korowait ovat perinteisesti asuneet perhekunnittain puihin rakennetuissa taloissa varsin hajautetusti. Tällä he ovat korostaneet poliittista kulttuuriaan, jossa pyritään välttämään käskysuhteiden syntymistä ja alleviivaamaan itsenäisyyttä. Korowaiden mukaan liian lähekkäin asuminen saa ihmiset komentelemaan toisiaan ja synnyttää konflikteja. Tämä ei tarkoita, että korowait eläisivät eristyksissä toisistaan. He vierailevat toistensa luona ja kokoontuvat seremonioihin, joita varten rakennetaan maassa olevia pitkätaloja. Indonesian hallinto on perustanut alueelle kyliä, joissa korowait lisäksi asuvat. On tyypillistä, että korowait vaihtavat asuinpaikkaa metsätalojen ja kylien välillä.
Korowait ottavat aktiivisesti osaa turismi- ja matkailuteollisuuteen. Heidän puihin rakennettuja talojaan on esitelty matkailuohjelmissa ja -lehdissä National Geographicista Madventuresiin. Heidän alueilleen on pitkään järjestetty turistimatkoja, joiden tarkoituksena on tavata ”alkuasukasheimoja”. Matkailu- ja turismiteollisuus onkin ollut korowaille keskeinen tulonlähde, ja erityisen korkealle rakennetut talot on rakennettu turisteja varten.
Voikin kysyä, miksi dokumenttia varten rakennettu talo ja sinne muuttaminen on ”tekaistu kohtaus”. Dokumenttielokuvissa järjestetään kohtauksia kameraa varten. Jos dokumenttielokuvat rajaavat korowaiden osallistumisen turismiteollisuuteen ulos tarinastaan, ne luovat virheellisiä mielikuvia ”eristäytyneistä alkuasukasheimoista”. Nämä mielikuvat hämärtävät niitä suhteita ja konkreettisia poliittisia rakenteita, joissa korowait ja muut länsipapualaiset elävät ja toimivat.
Toimitus
- Kuva: John Harald Søby 1, 2 (CC BY 2.0)
Lukemista
- Rupert Staschin esitelmä Helsingin yliopiston antropologian oppiaineessa 17.3.2017: Primitivist Tourism and Anthropological Fieldwork: A Very Awkward Relation. Podcast.
- Stasch, Rupert 2009. Society of Others: Kinship and Mourning in a West Papuan Place.
- Stasch, Rupert 2011. The Camera and the House: The Semiotics of New Guinea ”Treehouses” in Global Visual Culture. Comparative Studies in Society and History 53:1, 75-112.
- Stasch, Rupert 2013. The poetics of village space when villages are new: Settlement form as history making in Papua, Indonesia. American Ethnologist 40:3, 555-570.
