Perinteinen rikospääsiäinen Norjassa

Pääsiäisen juhlinta saa maa­il­mal­la erilaisia muotoja, joissa usein yhdis­ty­vät kris­til­li­nen perinne ja vanhemmat paka­nal­li­set elementit. Norjalaiseen pää­siäi­seen kuuluu kuitenkin täysin uniikki piirre: rikos­ro­maa­nien ja ‑viihteen ahmiminen pyhien aikana. Ilmiö tunnetaan nimellä påskekrim, eli “pää­siäis­ri­kok­set”.

Kirjakaupat, lehdet, televisio ja radio pursuavat rikos­ta­ri­noi­ta jo pää­siäi­sen alla. Murhamysteerien tarjonta kattaa koti­mai­set ja kan­sain­vä­li­set klassikot, sekä uudemmat tuotannot. Jopa mai­to­töl­kin kylki tarjoaa mysteeriä rat­kais­ta­vak­si — mai­don­tuot­ta­jan verk­ko­si­vul­la saa veikata tarinan murhaajaa, joka pal­jas­te­taan pää­siäis­päi­vän iltana.
Ilmiön alku sijoi­te­taan vuoteen 1923, jolloin eräs aikansa ”klik­kiot­sik­ko” sai pää­siäi­sen viettäjät kiin­nos­tu­maan rikos­ta­ri­nois­ta. Kirjailijat Nordahl Grieg ja Nils Lie keksivät mainostaa rikos­ro­maa­ni­aan maan suurimman päi­vä­leh­den etusi­vul­la jul­kai­se­mal­la teoksen nimen ”Bergenin juna ryöstetty yöllä”. Valeuutinen aiheutti kohun ja kirjaa myytiin runsaasti.

Jo 1920-luvulla nor­ja­lai­seen pää­siäi­sen viettoon kuului mökille vetäy­ty­mi­nen loman ajaksi. Elokuvateatterit ja ravin­to­lat olivat sul­jet­tu­ja, eikä radiota ja tele­vi­sio­ta ollut viih­dy­ket­tä tar­joa­mas­sa. Näissä olo­suh­teis­sa rikos­ro­maa­ni oli suuri menestys.

Seuraavina vuosina kus­tan­ta­mot tart­tui­vat tilai­suu­teen ja jul­kai­si­vat rikos­ta­ri­noi­ta pitkän pää­siäis­lo­man ajan­viet­teek­si. Perinne on vakiin­tu­nut vuo­si­kym­men­ten varrella ja kasvanut entistä näky­väm­mäk­si. Rikosromaanien myyn­ti­lu­vut tuplaan­tu­vat pää­siäi­se­nä, joten kus­tan­ta­mot ajoit­ta­vat niiden julkaisut tähän ajan­koh­taan. Juhlapyhistä on aina otettu kau­pal­li­nen hyöty irti, mutta Norjassa kau­pal­li­set tar­koi­tuk­set ovat syn­nyt­tä­neen oman­lai­sen­sa pää­siäis­pe­rin­teen.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Vaikka pääsiäistä vietetään kristinuskon keskushahmon kunniaksi, Guatemalassa Kristus-patsaan lisäksi pyhätöstään esiin otetaan suositun kansanpyhimyksen Maximónin veistos, jota kannetaan kylien halki. Paikallisten mukaan pyhät hahmot eivät ole keskenään ristiriidassa, vaikka katolinen kirkko sanoutuu irti pakanallisesta Maximónista.

Positiivista asennetta korostaessa elämän varjopuolet jäävät vähemmälle huomiolle. Filosofi Sami Pihlströmin mukaan tämä on virhe. Kypsän ihmisen tulisi kyetä myös negatiiviseen ajatteluun, sillä maailman puutteiden myöntäminen on edellytys moraaliselle kypsyydelle. Onko negatiivisella ajattelulla jotain annettavaa myös antropologialle?

Siirtomaa-ajoista lähtien kauneutta on pidetty Latinalaisessa Amerikassa naisen tärkeimpänä pääomana avioliitto- ja työmarkkinoilla. Melba Escobarin kirja Kauneussalonki paljastaa, kuinka rodullistetut kauneusihanteet ovat edelleen sidoksissa sosiaaliseen luokkaan. Teos pohtii, onko kauneus sittenkin kirous.

Thorrablot on keskitalven islantilainen juhla, joka toteutettiin alun perin uhrina ukkosenjumala Thorille. Nykyään sitä vietetään yhdessä ruokaillen ja maljoja nostaen. Sen aikana pidetään puheita ja lausutaan runoja. Tärkeä osa juhlaa on perinneruokabuffetti.