Perinteinen rikospääsiäinen Norjassa

Pääsiäisen juhlinta saa maa­il­mal­la erilaisia muotoja, joissa usein yhdis­ty­vät kris­til­li­nen perinne ja vanhemmat paka­nal­li­set elementit. Norjalaiseen pää­siäi­seen kuuluu kuitenkin täysin uniikki piirre: rikos­ro­maa­nien ja ‑viihteen ahmiminen pyhien aikana. Ilmiö tunnetaan nimellä påskekrim, eli “pää­siäis­ri­kok­set”.

Kirjakaupat, lehdet, televisio ja radio pursuavat rikos­ta­ri­noi­ta jo pää­siäi­sen alla. Murhamysteerien tarjonta kattaa koti­mai­set ja kan­sain­vä­li­set klassikot, sekä uudemmat tuotannot. Jopa mai­to­töl­kin kylki tarjoaa mysteeriä rat­kais­ta­vak­si — mai­don­tuot­ta­jan verk­ko­si­vul­la saa veikata tarinan murhaajaa, joka pal­jas­te­taan pää­siäis­päi­vän iltana.
Ilmiön alku sijoi­te­taan vuoteen 1923, jolloin eräs aikansa ”klik­kiot­sik­ko” sai pää­siäi­sen viettäjät kiin­nos­tu­maan rikos­ta­ri­nois­ta. Kirjailijat Nordahl Grieg ja Nils Lie keksivät mainostaa rikos­ro­maa­ni­aan maan suurimman päi­vä­leh­den etusi­vul­la jul­kai­se­mal­la teoksen nimen ”Bergenin juna ryöstetty yöllä”. Valeuutinen aiheutti kohun ja kirjaa myytiin runsaasti.

Jo 1920-luvulla nor­ja­lai­seen pää­siäi­sen viettoon kuului mökille vetäy­ty­mi­nen loman ajaksi. Elokuvateatterit ja ravin­to­lat olivat sul­jet­tu­ja, eikä radiota ja tele­vi­sio­ta ollut viih­dy­ket­tä tar­joa­mas­sa. Näissä olo­suh­teis­sa rikos­ro­maa­ni oli suuri menestys.

Seuraavina vuosina kus­tan­ta­mot tart­tui­vat tilai­suu­teen ja jul­kai­si­vat rikos­ta­ri­noi­ta pitkän pää­siäis­lo­man ajan­viet­teek­si. Perinne on vakiin­tu­nut vuo­si­kym­men­ten varrella ja kasvanut entistä näky­väm­mäk­si. Rikosromaanien myyn­ti­lu­vut tuplaan­tu­vat pää­siäi­se­nä, joten kus­tan­ta­mot ajoit­ta­vat niiden julkaisut tähän ajan­koh­taan. Juhlapyhistä on aina otettu kau­pal­li­nen hyöty irti, mutta Norjassa kau­pal­li­set tar­koi­tuk­set ovat syn­nyt­tä­neen oman­lai­sen­sa pää­siäis­pe­rin­teen.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Britanniassa ja useimmissa brittiläisen kansainyhteisön maista perinteiseen asianajajan asuun kuuluu peruukki, joka on tyyliltään 1600-luvulta. Sen käyttöä on kritisoitu vanhanaikaisuudesta ja epäkäytännöllisyydestä. Tapa istuu kuitenkin lujassa, sillä symbolina se on erittäin vahva.

Vappu on työläisten ja opiskelijoiden karnevalistinen kevätjuhla, jolla vanhaa talvea työnnetään syrjään. Kesän voitto talvesta symboloi myös ammatillista jatkumoa, jossa nuoret osaajat pyrkivät pyyhältämään vanhojen ohi. Kevätkarnevaalien rituaaliperinteet ulottuvat jopa keskiaikaan asti.

Koira on kulkenut kanssamme muinaisilta leirinuotioilta vahtimaan modernin yhteiskunnan rajoja, osaksi tarinoitamme ja pitämään seuraa yksin jääneille vanhuksille. Kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassamme koirasta on lisäksi tullut tuote, jolle myös ostetaan tavaroita ja palveluita.

Eurooppalaisessa kansanuskossa leipä on enemmän maaginen kuin maallinen asia. Leivän rituaalisella käsittelyllä on siirretty voimaa ihmisten, eläinten, kasvukausien ja jumalallisen välillä. Esimerkiksi talon varakkuutta symboloiva kylvökakku syötettiin karjalle kevään ensimmäisenä laidunpäivänä hyvän sadon eli leivän saannin jatkumiseksi. Kristillisessä perinteessä ehtoollisleivän nauttijat voivat kokea olevansa yhtä Kristuksessa.