Voiko Tamagotchi kuolla?

Muistatko tama­gotc­hit? Vuosituhannen vaihteen suo­sik­ki­le­lu aiheutti kuohuntaa paitsi lasten ja lap­sen­mie­lis­ten parissa, myös Israelin uskon­nol­li­sis­sa piireissä.

Tamagotchi on pieni muovinen muna, jonka digi­taa­li­sel­la mus­ta­val­ko­näy­töl­lä elelee pik­se­lio­len­to. Käyttäjän tehtävä on pitää olento hengissä ja kasvattaa se täysi-ikäiseksi. Olennon hyvin­voin­ti vaatii ruokintaa, lei­kit­tä­mis­tä, jätöksien sii­voa­mis­ta, lääkintää ja kurin­pi­toa. Toimet suo­ri­te­taan pieniä nappeja pai­ne­le­mal­la. Otus ilmaisee tar­pei­taan ilmeillä, liik­keil­lä ja piip­pauk­sil­la, joihin käyttäjän on koh­tuul­li­sen pian rea­goi­ta­va. Hoitamatta jätetty olento sairastuu ja lopulta kuolee.

Israelissa tama­gotc­hi-hullutus saavutti kiin­nos­ta­via tasoja, kun kysymys vir­tu­aa­lio­len­to­jen elossa ole­mi­ses­ta nousi uskon­nol­li­sen debatin kohteeksi. Israelin orto­dok­si­juu­ta­lai­set viettävät sapattia, jonka aikana mitään työksi las­ket­ta­vaa ei ole sallittua tehdä. Tiukemmissa tul­kin­nois­sa tämä tar­koit­taa jopa sitä, että elekt­ro­nis­ten lait­tei­den käyn­nis­tä­mi­nen on poissa laskuista. Poikkeus sääntöön on toiminta, joka on tarpeen “sielujen pelas­ta­mi­sek­si” ja elämän vält­tä­mät­tö­mäk­si yllä­pi­tä­mi­sek­si.

Jos tama­gotc­hin jätti vaille hoitoa koko­nai­sen sapatin ajaksi, se saattoi sairastua tai jopa kuolla. Koska vir­tu­aa­li­lem­mik­ki oli niin valtavan suosittu sekä lasten että aikuisten kes­kuu­des­sa, orto­dok­si­juu­ta­lai­set rabbit joutuivat lin­jaa­maan, oliko tama­gotc­hin nap­pu­loi­den painelu “elämän ylläpitoa” vai ei. Oliko pieni vir­tu­aa­lo­len­to elossa, ja siten vaarassa kuolla?

Keskustelu hei­jas­te­li samoja teemoja, joita on käsitelty niin naisten, lasten kuin eläinten kohdalla. Tietoisen ja tuntevan elämän mää­rit­te­ly on jatkuvan kult­tuu­ri­sen neu­vot­te­lun alaisena. Tällä kertaa raja vedettiin tama­gotc­hien tappioksi: rabbien mukaan olen­noil­la ei ollut sielua, ja niiden hoito sapattina kiel­let­tiin.

  1. David Levy. 2007. Love + Sex With Robots. 

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Espoon hiippakunnan piispanvaalissa ehdolla oleva Juhani Holma pitää erikoisena toivetta, että miehet jättäytyisivät pois kisasta ja antaisivat tilaa edes yhdelle naiselle kirkon ylimmässä johdossa. Holma paheksuu myös sitä, että viimeaikaisissa piispanvaaleissa joidenkin äänestyskäyttäytymisen on ratkaissut kysymys samaa sukupuolta olevien parien mahdollisesta vihkimisestä, jota Holma itse ei kannata. Holman ’globaaliksi’ väittämä yksiavioinen, heteroseksuaalinen avioliittoihanne on kuitenkin syntynyt tietyssä kulttuurisessa, historiallisessa ja uskonnollisessa kontekstissa – samoin kuin muutkin ihanteet ja käytänteet.

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.