Muistatko tamagotchit? Vuosituhannen vaihteen suosikkilelu aiheutti kuohuntaa paitsi lasten ja lapsenmielisten parissa, myös Israelin uskonnollisissa piireissä.
Tamagotchi on pieni muovinen muna, jonka digitaalisella mustavalkonäytöllä elelee pikseliolento. Käyttäjän tehtävä on pitää olento hengissä ja kasvattaa se täysi-ikäiseksi. Olennon hyvinvointi vaatii ruokintaa, leikittämistä, jätöksien siivoamista, lääkintää ja kurinpitoa. Toimet suoritetaan pieniä nappeja painelemalla. Otus ilmaisee tarpeitaan ilmeillä, liikkeillä ja piippauksilla, joihin käyttäjän on kohtuullisen pian reagoitava. Hoitamatta jätetty olento sairastuu ja lopulta kuolee.
Israelissa tamagotchi-hullutus saavutti kiinnostavia tasoja, kun kysymys virtuaaliolentojen elossa olemisesta nousi uskonnollisen debatin kohteeksi. Israelin ortodoksijuutalaiset viettävät sapattia, jonka aikana mitään työksi laskettavaa ei ole sallittua tehdä. Tiukemmissa tulkinnoissa tämä tarkoittaa jopa sitä, että elektronisten laitteiden käynnistäminen on poissa laskuista. Poikkeus sääntöön on toiminta, joka on tarpeen ”sielujen pelastamiseksi” ja elämän välttämättömäksi ylläpitämiseksi.
Jos tamagotchin jätti vaille hoitoa kokonaisen sapatin ajaksi, se saattoi sairastua tai jopa kuolla. Koska virtuaalilemmikki oli niin valtavan suosittu sekä lasten että aikuisten keskuudessa, ortodoksijuutalaiset rabbit joutuivat linjaamaan, oliko tamagotchin nappuloiden painelu “elämän ylläpitoa” vai ei. Oliko pieni virtuaalolento elossa, ja siten vaarassa kuolla?
Keskustelu heijasteli samoja teemoja, joita on käsitelty niin naisten, lasten kuin eläinten kohdalla. Tietoisen ja tuntevan elämän määrittely on jatkuvan kulttuurisen neuvottelun alaisena. Tällä kertaa raja vedettiin tamagotchien tappioksi: rabbien mukaan olennoilla ei ollut sielua, ja niiden hoito sapattina kiellettiin.
Lukemista
- David Levy. 2007. Love + Sex With Robots.
