Sepelvaltimotauti on eräs ylei­sim­mis­tä kuo­lin­syis­tä län­si­mais­sa. Sen esiin­ty­vyys vaihtelee maailman eri kolkissa. Sairastumisriski riippuu osittain geeneistä, mutta siihen voi vaikuttaa elä­män­ta­voil­la. Tupakointi ja epä­ter­veel­li­nen ruo­ka­va­lio lisäävät sai­ras­tu­mis­ris­kiä, kun taas liikunnan avulla riskiä voi pienentää.

Erään laajan epi­de­mio­lo­gi­sen tut­ki­muk­sen mukaan myös ihmiskuva ja arvo­maa­il­ma vai­kut­ta­vat sepel­val­ti­mo­tau­din esiin­ty­vyy­teen. Kyseisessä tut­ki­muk­ses­sa tut­kit­tiin sepel­val­ti­mo­tau­din esiin­ty­vyyt­tä Yhdysvaltojen japa­ni­lais­taus­tai­sen väestön kes­kuu­des­sa. Tutkijoiden mukaan sepel­val­ti­mo­tau­tia esiintyi sitä enemmän, mitä ”ame­rik­ka­lai­sem­man” elä­män­ta­van ja arvo­maa­il­man siir­to­lai­set olivat omak­su­neet. Kulttuuri siis vaikuttaa sai­ras­ta­vuu­teen.

Kyse ei ollut vain ruo­ka­va­lion kal­tai­sis­ta asioista. Lopulta ainoaksi selit­tä­väk­si tekijäksi näytti jäävän ame­rik­ka­lai­sen kult­tuu­rin normien ja arvo­maa­il­man vaikutus. Siinä, missä japa­ni­lai­nen kulttuuri korostaa sisä­ryh­män harmoniaa, ame­rik­ka­lai­nen kulttuuri korostaa yksi­löi­den välistä kil­pai­lua­se­tel­maa. Voiko sydän­koh­taus olla siis seurausta myös ihmis­ku­vas­ta? Yhdysvaltalainen indi­vi­dua­lis­mia pai­not­ta­va elä­män­ta­pa näyttää syn­nyt­tä­vän enemmän stressiä kuin perin­tei­nen japa­ni­lai­nen elä­män­ta­pa.

Merkitystä voi olla myös sillä, että omaa kult­tuu­ris­ta taus­taan­sa koros­ta­vat ihmiset ovat monesti yhtei­söl­li­sem­piä kuin ne, jotka pyrkivät sulau­tu­maan osaksi val­ta­kult­tuu­ria. Esimerkiksi perin­tei­siin juhliin osal­lis­tu­mi­nen voi antaa sisältöä elämään ja sitä kautta vaikuttaa posi­tii­vi­ses­ti ter­vey­teen.