Paratiisisaaren kahleet

Bali tunnetaan vehreänä para­tii­si­na, jonka tenhossa kie­tou­tu­vat yhteen saaren valtavan kaunis luonto ja hin­du­lai­sen, näyttäviä ritu­aa­le­ja koros­ta­van hen­ki­syy­den eri­tyis­piir­teet. Saaren men­nei­syys on kuitenkin kaikkea muuta kuin tai­an­omai­nen: Bali oli aikanaan mer­kit­tä­vä orja­kau­pan keskus.

Balilainen orja­kaup­pa oli erityisen tunnettua nuorista nai­sis­taan. Tyttöjä väli­tet­tiin sankoin joukoin jal­ka­vai­moik­si ja pros­ti­tuoi­duik­si aina Kiinaan saakka, jossa he olivat kau­neu­ten­sa ja työ­te­liäi­syy­ten­sä vuoksi suosiossa. Samaan aikaan naisten itse­näi­nen liik­ku­mi­nen saarella rajoittui, kun “kaap­pausa­vio­lii­tot” yleis­tyi­vät. Mies saattoi maksaa kid­nap­paan­sa naisen van­hem­mil­le sovit­te­lu­ra­han, mutta eri­tyi­ses­ti korkea-arvoi­sem­man miehen kaap­paa­man neidon kohtalo oli usein päätyä jal­ka­vai­mok­si ja pal­ve­li­jak­si.

Balilaisia orjia suo­sit­tiin myös käsi­työ­läi­si­nä Etelä-Afrikassa saakka. Keskenään kil­pai­le­vis­ta kunin­gas­kun­nis­ta muo­dos­tu­neen saaren sosi­aa­li­nen ja poliit­ti­nen jär­jes­tel­mä raken­tui­vat ruok­ki­maan orja­kaup­paa. Jopa kuuluisa bali­lai­nen kuk­ko­tap­pe­lu kietoutui tähän kehi­tyk­seen: vedon­lyön­nin vel­kaan­nut­ta­mien osa­not­ta­jien oli äärim­mäi­ses­sä tapauk­ses­sa myytävä itsensä tai lapsensa.

Hollannin kaup­pa­komp­pa­nia hallitsi Intian val­ta­me­ren orja­kaup­paa 1600- ja 1700-luvuilla, mutta Balin orja­kaup­pa ei ollut tuon­ti­ta­va­raa: hol­lan­ti­lai­set val­jas­ti­vat bali­lais­ten käytännöt omaksi hyö­dyk­seen. On arvioitu, että vuosina 1620 – 1830 Balin kunin­gas­kun­nat kaup­pa­si­vat ainakin 100 000 ihmistä orjuuteen sekä Balilta että lähei­sil­tä Lombokin, Sumbawan ja Sumban saarilta.

Baliin nykyisin lii­tet­tä­vä imago tai­tei­li­joi­den ja henkisten har­joit­ta­jien rau­han­omai­se­na tyys­si­ja­na olisi ollut aika­lai­sil­le täysin tun­nis­ta­ma­ton. Tuon ajan hol­lan­ti­lai­set näkivät bali­lai­set väki­val­tai­si­na ja karkeina, ja hal­lit­si­jat kan­sa­lais­ten­sa orja­kau­pal­la rikas­tu­nei­na oopium-addik­tei­na.

  1. David Graeber: The First 5000 Years of Debt
  2. History Cooperative

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Vuoden 1918 sotaa on tulkittu aikalaisten toimesta eri tavoin niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin. Myös sodanjälkeinen historiantutkimus on tuottanut erilaisia tulkintoja. Tätä moninaisuutta selittää se, että Suomessa sodittiin samanaikaisesti monesta eri syystä: työväenluokan vapauttamiseksi kapitalismin kahleista, valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja kotimaisia kapinallisia vastaan. Lisäksi vuoden 1918 sota oli osa ensimmäistä maailmansotaa. Miten sodan kokeneet ihmiset ovat ilmaisseet ja tulkinneet kokemuksiaan? Missä määrin kokemusten sisällöt muotoutuvat ja muuntuvat niissä prosesseissa, joissa henkilökohtaisesti koettu tapahtuma välitetään muille kerronnan avulla? Toisin sanoen, miten kokemuksia käsitellään – ilmaistaan ja tulkitaan – kun henkilökohtainen ja yksilöllinen tieto, tunne ja tulkinta asetetaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin ja välitetään tietylle kohderyhmälle sanojen voimalla?

Kaksi AntroBlogin toimittajaa jalkautui Wonderlust-festivaalille, joka juhlisti tiedostavaa, kaikenkirjavaa seksiä ja seksuaalisuutta jo viidettä kertaa. Tapahtuma tarjoaa tilaisuuden vapautua vallitsevista normeista, kokeilla ja tutkailla kaikkea seksuaalisuuteen liittyvää. Miltä se näyttää antropologin silmin? Ihmisen seksuaalisuus kasvaa ja kehittyy tietyn kulttuurisen ympäristön vaikutuksen alaisena.

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.