Paratiisisaaren kahleet

Bali tunnetaan vehreänä para­tii­si­na, jonka tenhossa kie­tou­tu­vat yhteen saaren valtavan kaunis luonto ja hin­du­lai­sen, näyttäviä ritu­aa­le­ja koros­ta­van hen­ki­syy­den eri­tyis­piir­teet. Saaren men­nei­syys on kuitenkin kaikkea muuta kuin tai­an­omai­nen: Bali oli aikanaan mer­kit­tä­vä orja­kau­pan keskus.

Balilainen orja­kaup­pa oli erityisen tunnettua nuorista nai­sis­taan. Tyttöjä väli­tet­tiin sankoin joukoin jal­ka­vai­moik­si ja pros­ti­tuoi­duik­si aina Kiinaan saakka, jossa he olivat kau­neu­ten­sa ja työ­te­liäi­syy­ten­sä vuoksi suosiossa. Samaan aikaan naisten itse­näi­nen liik­ku­mi­nen saarella rajoittui, kun “kaap­pausa­vio­lii­tot” yleis­tyi­vät. Mies saattoi maksaa kid­nap­paan­sa naisen van­hem­mil­le sovit­te­lu­ra­han, mutta eri­tyi­ses­ti korkea-arvoi­sem­man miehen kaap­paa­man neidon kohtalo oli usein päätyä jal­ka­vai­mok­si ja pal­ve­li­jak­si.

Balilaisia orjia suo­sit­tiin myös käsi­työ­läi­si­nä Etelä-Afrikassa saakka. Keskenään kil­pai­le­vis­ta kunin­gas­kun­nis­ta muo­dos­tu­neen saaren sosi­aa­li­nen ja poliit­ti­nen jär­jes­tel­mä raken­tui­vat ruok­ki­maan orja­kaup­paa. Jopa kuuluisa bali­lai­nen kuk­ko­tap­pe­lu kietoutui tähän kehi­tyk­seen: vedon­lyön­nin vel­kaan­nut­ta­mien osa­not­ta­jien oli äärim­mäi­ses­sä tapauk­ses­sa myytävä itsensä tai lapsensa.

Hollannin kaup­pa­komp­pa­nia hallitsi Intian val­ta­me­ren orja­kaup­paa 1600- ja 1700-luvuilla, mutta Balin orja­kaup­pa ei ollut tuon­ti­ta­va­raa: hol­lan­ti­lai­set val­jas­ti­vat bali­lais­ten käytännöt omaksi hyö­dyk­seen. On arvioitu, että vuosina 1620 – 1830 Balin kunin­gas­kun­nat kaup­pa­si­vat ainakin 100 000 ihmistä orjuuteen sekä Balilta että lähei­sil­tä Lombokin, Sumbawan ja Sumban saarilta.

Baliin nykyisin lii­tet­tä­vä imago tai­tei­li­joi­den ja henkisten har­joit­ta­jien rau­han­omai­se­na tyys­si­ja­na olisi ollut aika­lai­sil­le täysin tun­nis­ta­ma­ton. Tuon ajan hol­lan­ti­lai­set näkivät bali­lai­set väki­val­tai­si­na ja karkeina, ja hal­lit­si­jat kan­sa­lais­ten­sa orja­kau­pal­la rikas­tu­nei­na oopium-addik­tei­na.

  1. David Graeber: The First 5000 Years of Debt
  2. History Cooperative

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ooppera on 400 vuoden aikana kasvanut ruhtinaiden yksityisestä huvista miljoonien viihteeksi, ja ollut aina vahvassa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Yleisön monipuolistuessa oopperan luonne on muuttunut, ja yläluokan sekavasta sosiaalisesta salongista on tullut suuren yleisön harras musiikin temppeli. 

Toukokuun nimi tulee toukotöistä, joita tehtiin uuden sadon valmistelemiseksi. Töiden aloituspäivänä toukoleipä jaettiin kylväjien ja toukotöissä käytetyn hevosen kesken. Pellollekin saatettiin murentaa tai kylvää pala leivästä hyvän sadon takaamiseksi. Toukoleipää onkin kutsuttu myös nimillä kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.