Paratiisisaaren kahleet

Bali tunnetaan vehreänä para­tii­si­na, jonka tenhossa kie­tou­tu­vat yhteen saaren valtavan kaunis luonto ja hin­du­lai­sen, näyttäviä ritu­aa­le­ja koros­ta­van hen­ki­syy­den eri­tyis­piir­teet. Saaren men­nei­syys on kuitenkin kaikkea muuta kuin tai­an­omai­nen: Bali oli aikanaan mer­kit­tä­vä orja­kau­pan keskus.

Balilainen orja­kaup­pa oli erityisen tunnettua nuorista nai­sis­taan. Tyttöjä väli­tet­tiin sankoin joukoin jal­ka­vai­moik­si ja pros­ti­tuoi­duik­si aina Kiinaan saakka, jossa he olivat kau­neu­ten­sa ja työ­te­liäi­syy­ten­sä vuoksi suosiossa. Samaan aikaan naisten itse­näi­nen liik­ku­mi­nen saarella rajoittui, kun “kaap­pausa­vio­lii­tot” yleis­tyi­vät. Mies saattoi maksaa kid­nap­paan­sa naisen van­hem­mil­le sovit­te­lu­ra­han, mutta eri­tyi­ses­ti korkea-arvoi­sem­man miehen kaap­paa­man neidon kohtalo oli usein päätyä jal­ka­vai­mok­si ja pal­ve­li­jak­si.

Balilaisia orjia suo­sit­tiin myös käsi­työ­läi­si­nä Etelä-Afrikassa saakka. Keskenään kil­pai­le­vis­ta kunin­gas­kun­nis­ta muo­dos­tu­neen saaren sosi­aa­li­nen ja poliit­ti­nen jär­jes­tel­mä raken­tui­vat ruok­ki­maan orja­kaup­paa. Jopa kuuluisa bali­lai­nen kuk­ko­tap­pe­lu kietoutui tähän kehi­tyk­seen: vedon­lyön­nin vel­kaan­nut­ta­mien osa­not­ta­jien oli äärim­mäi­ses­sä tapauk­ses­sa myytävä itsensä tai lapsensa.

Hollannin kaup­pa­komp­pa­nia hallitsi Intian val­ta­me­ren orja­kaup­paa 1600- ja 1700-luvuilla, mutta Balin orja­kaup­pa ei ollut tuon­ti­ta­va­raa: hol­lan­ti­lai­set val­jas­ti­vat bali­lais­ten käytännöt omaksi hyö­dyk­seen. On arvioitu, että vuosina 1620 – 1830 Balin kunin­gas­kun­nat kaup­pa­si­vat ainakin 100 000 ihmistä orjuuteen sekä Balilta että lähei­sil­tä Lombokin, Sumbawan ja Sumban saarilta.

Baliin nykyisin lii­tet­tä­vä imago tai­tei­li­joi­den ja henkisten har­joit­ta­jien rau­han­omai­se­na tyys­si­ja­na olisi ollut aika­lai­sil­le täysin tun­nis­ta­ma­ton. Tuon ajan hol­lan­ti­lai­set näkivät bali­lai­set väki­val­tai­si­na ja karkeina, ja hal­lit­si­jat kan­sa­lais­ten­sa orja­kau­pal­la rikas­tu­nei­na oopium-addik­tei­na.

  1. David Graeber: The First 5000 Years of Debt
  2. History Cooperative

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ilmastonmuutos on luonnontieteellinen tosiasia. Se on elämäntapojemme ja kulttuuristen valintojemme tuote, jonka vaikutukset myös muokkaavat sosiaalista todellisuutta ja kulttuuria. Lisäksi tapamme käsitteellistää ilmastonmuutosta ja etsiä ratkaisuja ilmaston lämpenemiseen ovat kulttuurisesti jäsentyneitä.

Burleski on lavataidetta, joka tunnetaan ennen kaikkea näyttävästä estetiikasta ja tavastaan esittää seksuaalisuutta. Mitä burleskiesiintjät itse ajattelevat lajinsa estetiikasta? Entä kuinka lähellä median luomat mielikuvat burleskista ovat sitä kuvastoa, mitä esiintyjät itse haluavat lajinsa pariin tuottaa?

Harva väri on niin sukupuolittunut kuin vaaleanpunainen. Englannin kielen “pink” kattaa laajan väriskaalan hennosta vaaleanpunaisesta pinkkiin. Vaaleanpunainen yhdistetään tyttöihin, feminiinisyyteen, viattomuuteen ja herkkyyteen. Värin sukupuolisidonnaisuus on kuitenkin suhteellisen uusi ilmiö.

Kuukautissuojien ja tamponien verotus ovat puhuttaneet mediassa. Minttu Mikkonen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan kuukautissuojien arvonlisäveron laskemisesta ja totesi, että olisi aika puhua kuukautistasa-arvosta. Kuinka paljon tilaa tasa-arvon mallissamme on biologiselle ja sosiaaliselle erilaisuudelle?