Indonesian tupakkayhtiöiden valta ja vapaus

Indonesiassa tupakan mai­nos­tus­ta ei rajoiteta käy­tän­nös­sä lainkaan. Kaksi kolmesta miehestä tupakoi, ja savuttelu on osa kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä, mas­ku­lii­ni­suut­ta, perin­tei­tä ja moder­niut­ta. Neilikalla maus­tet­tua kretek-tupakkaa on jopa ehdotettu nos­tet­ta­vak­si perin­tei­sen lää­ke­tie­teen rinnalle maan kult­tuu­ri­pe­rin­nök­si.

Tupakointia ei Indonesiassa yhdistetä riip­pu­vuu­teen. Savukkeiden koetaan auttavan tunteiden hal­lin­nas­sa ja lisäävän tah­don­voi­maa: arvos­tet­tu­ja omi­nai­suuk­sia molemmat. Koska stressin ja ras­kas­mie­li­syy­den nähdään altis­ta­van sai­rauk­sil­le, tupakalla koetaan olevan ter­veys­vai­ku­tuk­sia tunteiden tasa­pai­not­ta­ja­na ja itse­kont­rol­lin lisääjänä.

Tupakointi on kiinteä osa kaikkia sosi­aa­li­sia tilai­suuk­sia. Savukkeiden tar­joa­mi­nen on jatkuvaa, ja niistä kiel­täy­ty­mi­nen rikkoo sosi­aa­lis­ta koodia: tupa­koi­ma­ton nuori mies voi saada jopa satikutia perheen perin­tei­den kat­kai­sus­ta. Köyhimmissä perheissä isien tupa­koin­ti vie paikoin niin suuren osan perheen toi­meen­tu­los­ta, että sillä on suora yhteys lasten ali­ra­vit­se­muk­seen.

Vaikka laki kieltää tupakan myynnin alai­käi­sil­le, seu­rauk­sia sillä ei ole. Myös mainontaa suun­na­taan nuorille. Tupakkayhtiöt semen­toi­vat asemansa yhteis­kun­nal­li­ses­ti kes­kei­si­nä vai­kut­ta­ji­na sosi­aa­li­sen vastuun ohjel­mil­la. Ne tukevat köyhiä kouluja, kou­lut­ta­vat opettajia, jakavat sti­pen­de­jä ja spon­so­roi­vat näyt­tä­väs­ti urhei­lu­ta­pah­tu­mia ja musiik­ki­fes­ti­vaa­le­ja. Yhtiöt myös pal­kit­se­vat pie­ny­rit­tä­jiä onnis­tu­nees­ta tupak­ka­mai­non­nas­ta. Muslimienemmistöisessä maassa nok­ke­lal­la mai­non­nal­la on voinut voittaa mm. matkan Mekkaan.

Miljoonat indo­ne­sia­lai­set saavat elin­kei­non­sa tupak­ka­teol­li­suu­des­ta, ja sekä tuotantoa että myyntiä on tarkoitus kasvattaa. Vapaasti toimivat kan­sal­li­set ja kan­sain­vä­li­set tupak­kayh­tiöt toimivat aktii­vi­ses­ti kan­sal­li­si­den­ti­tee­tin raken­ta­ji­na ja kult­tuu­ri­ses­ti tärkeiden arvojen tukijoina. Niiden poliit­ti­nen, talou­del­li­nen ja kult­tuu­ri­nen valta ulottuu tulevien suku­pol­vien ter­vey­teen. 13 – 15 ‑vuo­tiais­ta pojista jopa 41 % tupakoi.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Vellu 26.10.2018 klo 17:20

    Mielenkiintoista, että videot oli tosi brän­di­läh­töi­siä, eivätkä sisällä lainkaan tupa­koin­tia itsessään.

    Vastaa
    • Ninnu Koskenalho 30.10.2018 klo 16:10

      Eikö vain! Itselleni tuli niistä mieleen ehkä MTV:n Coca-cola ‑mainokset, tai jotain siihen suuntaan. Sekin kertonee tupakan ja tupak­kayh­tiöi­den asemasta, että aktu­aa­lis­ta tuotetta ei ole tarpeen tuoda mai­non­nas­sa näkyviin lai­sin­kaan.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

Ebola on yksi vuosikymmenen pahimmista terveyskriiseistä. Kun epidemia heinäkuussa 2019 levisi Kongon demokraattisessa tasavallassa Pohjois-Kivun provinssin pääkaupunkiin Gomaan, WHO julisti epidemian kansainväliseksi kansanterveysuhaksi. Ebolan ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida paikallisen kulttuurin ja tapojen vaikutus, kuten tämä esimerkki Ruandan ja Kongon rajakaupungeista osoittaa.