Indonesian tupakkayhtiöiden valta ja vapaus

Indonesiassa tupakan mai­nos­tus­ta ei rajoiteta käy­tän­nös­sä lainkaan. Kaksi kolmesta miehestä tupakoi, ja savuttelu on osa kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä, mas­ku­lii­ni­suut­ta, perin­tei­tä ja moder­niut­ta. Neilikalla maus­tet­tua kretek-tupakkaa on jopa ehdotettu nos­tet­ta­vak­si perin­tei­sen lää­ke­tie­teen rinnalle maan kult­tuu­ri­pe­rin­nök­si.

Tupakointia ei Indonesiassa yhdistetä riip­pu­vuu­teen. Savukkeiden koetaan auttavan tunteiden hal­lin­nas­sa ja lisäävän tah­don­voi­maa: arvos­tet­tu­ja omi­nai­suuk­sia molemmat. Koska stressin ja ras­kas­mie­li­syy­den nähdään altis­ta­van sai­rauk­sil­le, tupakalla koetaan olevan ter­veys­vai­ku­tuk­sia tunteiden tasa­pai­not­ta­ja­na ja itse­kont­rol­lin lisääjänä.

Tupakointi on kiinteä osa kaikkia sosi­aa­li­sia tilai­suuk­sia. Savukkeiden tar­joa­mi­nen on jatkuvaa, ja niistä kiel­täy­ty­mi­nen rikkoo sosi­aa­lis­ta koodia: tupa­koi­ma­ton nuori mies voi saada jopa satikutia perheen perin­tei­den kat­kai­sus­ta. Köyhimmissä perheissä isien tupa­koin­ti vie paikoin niin suuren osan perheen toi­meen­tu­los­ta, että sillä on suora yhteys lasten ali­ra­vit­se­muk­seen.

Vaikka laki kieltää tupakan myynnin alai­käi­sil­le, seu­rauk­sia sillä ei ole. Myös mainontaa suun­na­taan nuorille. Tupakkayhtiöt semen­toi­vat asemansa yhteis­kun­nal­li­ses­ti kes­kei­si­nä vai­kut­ta­ji­na sosi­aa­li­sen vastuun ohjel­mil­la. Ne tukevat köyhiä kouluja, kou­lut­ta­vat opettajia, jakavat sti­pen­de­jä ja spon­so­roi­vat näyt­tä­väs­ti urhei­lu­ta­pah­tu­mia ja musiik­ki­fes­ti­vaa­le­ja. Yhtiöt myös pal­kit­se­vat pie­ny­rit­tä­jiä onnis­tu­nees­ta tupak­ka­mai­non­nas­ta. Muslimienemmistöisessä maassa nok­ke­lal­la mai­non­nal­la on voinut voittaa mm. matkan Mekkaan.

Miljoonat indo­ne­sia­lai­set saavat elin­kei­non­sa tupak­ka­teol­li­suu­des­ta, ja sekä tuotantoa että myyntiä on tarkoitus kasvattaa. Vapaasti toimivat kan­sal­li­set ja kan­sain­vä­li­set tupak­kayh­tiöt toimivat aktii­vi­ses­ti kan­sal­li­si­den­ti­tee­tin raken­ta­ji­na ja kult­tuu­ri­ses­ti tärkeiden arvojen tukijoina. Niiden poliit­ti­nen, talou­del­li­nen ja kult­tuu­ri­nen valta ulottuu tulevien suku­pol­vien ter­vey­teen. 13 – 15 -vuo­tiais­ta pojista jopa 41 % tupakoi.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Vellu 26.10.2018 klo 17:20

    Mielenkiintoista, että videot oli tosi brän­di­läh­töi­siä, eivätkä sisällä lainkaan tupa­koin­tia itsessään.

    Vastaa
    • Ninnu Koskenalho 30.10.2018 klo 16:10

      Eikö vain! Itselleni tuli niistä mieleen ehkä MTV:n Coca-cola -mainokset, tai jotain siihen suuntaan. Sekin kertonee tupakan ja tupak­kayh­tiöi­den asemasta, että aktu­aa­lis­ta tuotetta ei ole tarpeen tuoda mai­non­nas­sa näkyviin lai­sin­kaan.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Helmikuun alussa kuolleen mäkihyppääjä Matti Nykäsen henkilöhahmossa yhdistyvät urheilullinen ylivoima ja vuosien saatossa syventyneet henkilökohtaiset ongelmat. Juuri Nykäsen henkilöhahmon ristiriitaisuus tekee sekä hänestä itsestään että hänen kuolemaansa seuranneesta julkisesta keskustelusta antropologisesti kiinnostavia pohdinnan aiheita.

Kouluikäisten lasten ja nuorten kielessä sana “jonne” pitää pintansa. Mitä tuo sana tarkoittaa, ja millaisia sävyjä sen sosiaaliseen merkitykseen sisältyy? AntroBlogi kävi haastattelemassa kouluikäisiä lapsia jonneudesta.

Viime aikoina mediassa on todettu, että vanhuspalvelut Suomessa ovat riittämättömiä. Vähemmän kantaa on otettu yhteiskuntamme sosiaalisiin ulottuvuuksiin: individualismiin, suhteeseemme kuolemaan, ja siihen kuinka nämä määrittävät suhtautumista vanhuuteen ja hoitopalvelujen kriisiytymistä. Antropologinen tieto vanhuudesta Intiassa avartaa näkökulmaa vanhustenhoidosta, vastuusta ja sosiaalisesta käyttäytymisestä.

Meiltä tiedustellaan yhtenään, mistä resurssit laajan toimintamme pyörittämiseen tulevat. Tähän ja moniin muihin kysymyksiin vastaamme uudessa kolumnisarjassa, jossa lukija on kutsuttu kylään toimitukseen, kurkistelemaan tiedemedian tekemisen haasteisiin. Ensimmäisessä osassa puhutaan rahasta.