Intialainen päänheilutus

Eräs intia­lai­nen ele on erityisen häm­men­tä­vä. Intialainen kes­kus­te­lu­kump­pa­ni saattaa heiluttaa päätään puolelta toiselle, joko pehmeästi tai pon­te­vam­min. Kyseessä ei ole nyökkäys, vaan tasainen ja jatkuva liike, kuin vaa­ka­ta­sos­sa oleva kah­dek­sik­ko. Elettä on mahdoton olla huo­maa­mat­ta Intiassa ollessa, ja se hämmentää sekä mat­kai­li­joi­ta että intia­lais­ten kanssa työs­ken­te­le­viä.

Eleen mer­ki­tys­tä on vaikea ymmärtää juuri kyseisen kes­kus­te­lun kon­teks­tin ulko­puo­lel­la. Yleensä se viestii saman­mie­li­syyt­tä sekä ystä­väl­li­syyt­tä ja kun­nioi­tus­ta.

Intian niemimaan kult­tuu­rei­hin kuuluu kuu­liai­suus ja koh­te­liai­suus, varsinkin vieraita ja vanhempia ihmisiä kohtaan. Hierarkioita kun­nioi­te­taan, ja ylem­piar­voi­si­na pide­tyil­le hen­ki­löil­le ei mie­lel­lään ilmaista eri­mie­li­syyt­tä. Sosiaaliset suhteet ovat hyvin muo­dol­li­sia, mikä johtaa siihen, että ihmiset joutuvat usein tilan­tei­siin joissa on mah­do­ton­ta sanoa ”ei”. Tällaisia tilan­tei­ta ilmenee helposti esi­mer­kik­si pomon, perheen van­hem­pien tai yhteisön johtajien kanssa.

Koska eriävää mie­li­pi­det­tä on lähes mah­do­ton­ta ilmaista suoraan, nyö­kyt­te­li­jä saa lisää aikaa olemalla tar­koi­tuk­sel­li­sen epä­mää­räi­nen. Päännyökytys on täy­del­li­nen kom­pro­mis­si, joka sallii kes­kus­te­lu­kump­pa­nin tulkita eleen miten haluaa, tehden samalla mah­dol­li­sek­si, ettei nyö­kyt­te­li­jä myönny suoraan. Kohteliaassa kekus­te­lu­ti­lan­tees­sa pään­nyö­ky­tyk­sel­lä voi ostaa aikaa ja välttyä ikävältä kiel­täy­ty­mi­sel­tä.

Teoriassa ele vaikuttaa sosi­aa­li­ses­ti kätevältä, mutta käy­tän­nös­sä se johtaa usein suureen häm­men­nyk­seen ja tur­hau­tu­mi­seen. Tämä koskee eri­tyi­ses­ti kult­tuu­rien­vä­lis­tä toimintaa, kuten vie­ras­maa­lais­ten pomojen ja intia­lais­ten työn­te­ki­jöi­den kans­sa­käy­mis­tä, tai turistin ja katu­myy­jän välistä kau­pan­käyn­tiä. Usein myös intia­lai­set itse häm­men­ty­vät täl­lai­ses­sa pään­nyö­ky­tys­ti­lan­tees­sa, vaikka itse käyt­täi­si­vät elettä muissa yhteyk­sis­sä.

Kirjoittaja

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Marketta Timonen 27.11.2018 klo 13:40

    Oikeestiko 🤷? Olen huomannut jo koti­mai­sil­la 5v har­tioi­den nostoa ja pään pyö­ri­tys­tä.
    Ehkä siksi en ole Intiassa kiin­nit­tä­nyt huomiota ko.eleeseen.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Naisen tulee olla neitsyt avioituessaan, ajatellaan monin paikoin ympäri maailmaa. Naisen neitsyys liitetään usein miehen kunniaan, ja siitä luopunut nainen voidaan nähdä arvottomana kunnian lokaajana. Neitsyyden todisteena pidetään immenkalvoa, joka voidaan rakentaa plastiikkakirurgian keinoin.

Suomalaiseen uskomusperinteeseen kuului ennen kuolleista tarttuvan kalman välttely. Ruumiisiin kohdistuvan inhon ja pelon taustalla voidaan nähdä suojautuminen taudinaiheuttajilta, mutta välttämissäännöt kertovat myös arvoista ja yhteisöllisestä järjestyksestä. Vainajat kun hermostuivat vähäisistäkin rikkeistä.

Kuolemaa voi tarkastella filosofisena kysymyksenä tai yksilön tunne-elämän kriisinä. Kuolema ja kuolemanrituaalit ovat myös käytännön asioita - keskittyväthän useimmat suomalaisenkin yhteiskunnan kuolemaan liittyvät toimet nimenomaan vainajan ruumiiseen ja sen saattamiseen viimeiseen leposijaansa, tavalla tai toisella.