Verotiedot ja raha fetissinä

Marraskuun alussa Suomessa jul­kais­tiin tuttuun tapaan kan­sa­lais­ten viime vuoden vero­tie­dot. Aihe herättää vuodesta toiseen mie­len­kiin­toa. Ihmisiä kiin­nos­taa, kuinka paljon kukin on tienannut ja maksanut veroja.

Veroista puhut­taes­sa tulee esille eräs mie­len­kiin­toi­nen rahaan ja kapi­ta­lis­miin liittyvä mys­ti­fi­kaa­tio: paljon veroja mak­sa­neis­ta puhutaan usein kuin he pitäi­si­vät yhteis­kun­taa pystyssä. Ajatellaan, että veron­mak­su­ky­kyi­set mil­jo­nää­rit suo­ras­taan elättävät lähi­hoi­ta­jia ja opettajia.

Todellisuudessa jokaisen yhteis­kun­nan aineel­li­nen perusta rakentuu sille, että ihmiset osal­lis­tu­vat tuo­tan­nol­li­seen toi­min­taan ja tuottavat siten erilaisia ihmi­se­lä­mäl­le tar­peel­li­sia asioita. Silti raha vaikuttaa monista ihmisistä todel­li­sem­mal­ta kont­ri­buu­tiol­ta yhteis­kun­nan hyväksi kuin työ itse.

Filosofi John Locke näki rahan tuhou­tu­mat­to­ma­na arvon säi­lyt­tä­jä­nä, johon ajal­li­ses­ti rajal­li­set hyö­dyk­keet voidaan tur­val­li­ses­ti vaihtaa. Filosofi Slavoj Žižekin mukaan rahan reaa­li­suus on juuri tässä ole­te­tus­sa tuhou­tu­mat­to­muu­des­sa. Raha näyttää olevan todel­li­sem­paa kuin todel­li­suus itse.

Iltapäivälehdistä voidaan lukea, kuinka esi­mer­kik­si Supercellin omis­ta­jien mak­sa­mil­la veroilla saadaan turvattua yhteis­kun­nan perus­pal­ve­lu­ja. Vaikka rahassa on kyse pelkistä biteistä pankin ja valtion tie­to­ko­neil­la, näyttää meistä siltä kuin raha pyö­rit­täi­si yhteis­kun­taa.

Tavallaan näin on. Sosiologi Georg Simmel näki pitkälle kehit­ty­neen raha­ta­lou­den modernia yhteis­kun­taa lei­maa­va­na piirteenä. Rahatalous mah­dol­lis­taa anonyymin kulut­ta­juu­den, joka ei ole sidok­sis­sa säätyyn tai sosi­aa­li­seen taustaan. Simmelin mukaan raha myös hävittää ihmisten väliset suorat her­ruus­suh­teet.

Raha näyttää itses­tään­sel­väl­tä ja ikuiselta, mutta ant­ro­po­lo­gi­nen tutkimus on jo pitkään kysee­na­lais­ta­nut ajatuksen yleisestä vaihdon väli­nees­tä. Raha ei ole uni­ver­saa­li sosi­aa­li­nen tosi­seik­ka.

Silti rahalla näyttää olevan ihmeel­li­nen voima muokata ihmistä ja yhteis­kun­taa. Filosofi Alfred Sohn-Rethel on jopa esittänyt, että raha yhteis­kun­nal­li­se­na reaa­liab­strak­tio­na olisi his­to­rial­li­ses­ti ollut edellytys abstrak­tin ajattelun ja muo­dol­li­sen logiikan kehit­ty­mi­sel­le. Antiikin Kreikassa raha­ta­lous ja filosofia kehit­tyi­vät suun­nil­leen samaan aikaan.

Karl Marx puhui aikanaan tava­ra­fe­ti­sis­mis­tä, joka saa ihmisten väliset val­ta­suh­teet näyt­tä­mään esineiden välisiltä suhteilta. Tavarafetisismin ja ideo­lo­gi­sen mys­ti­fi­kaa­tion vuoksi mark­ki­na­vaih­toon perus­tu­van modernin yhteis­kun­nan val­ta­suh­teet eivät ole samalla tapaa läpi­nä­ky­viä kuin monissa esi­mo­der­neis­sa yhteis­kun­nis­sa.

Žižekin mukaan tava­ra­fe­ti­sis­min voima on siinä, että vaikka kapi­ta­lis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa elävä ihminen tietäisi rahan olevan vain yhteis­kun­nal­lis­ten suhteiden aineel­lis­tu­ma, ilmenee raha vaih­to­ta­pah­tu­mien yhtey­des­sä silti mystisiä voimia sisäl­tä­vä­nä esineenä.

Samalla kapi­ta­lis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa pääomasta on tullut erään­lai­nen näen­näis­toi­mi­ja. Tätä vai­ku­tus­ta vahvistaa ant­ro­po­lo­gi C.A. Gregoryn tutkima viime vuo­si­kym­me­ni­nä tapah­tu­nut raha­jär­jes­tel­män irtau­tu­mi­nen poliit­ti­ses­ta kont­rol­lis­ta.

Rahaliikenteen mer­ki­tyk­sen koros­ta­mi­nen mystifioi yhteis­kun­nal­lis­ta todel­li­suut­ta. Iltapäivälehtien ideo­lo­gi­sis­sa pil­vi­lin­nois­sa hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen tuo­tan­to­pro­ses­si saa väistyä niiden rahoi­tuk­sen tieltä. Valuutan vir­tu­aa­li­nen liike takaa yhteis­kun­nan huomisen kuin joskus muinoin uhrialt­ta­ril­ta valunut veri.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.

Talouselämä julkaisi hiljan jutun kaduilla myytävästä Iso Numero -lehdestä. Artikkelin mukaan puolisen tusinaa lehtimyyjää on syyllistynyt yritykseen huijata noin 10€ edestä vaihtorahoja. Artikkelissa myyjien näkökulmaa ei tuoda esille, ja näin heidät esineellistetään lukijan, työnantajan ja huijauksen kohteen pelinappuloiksi. Aidon dialogin sijaan vilppiin syyllistyneiden myyjien toiminta koetaan lehden “imago-ongelmana”. Näin artikkeli vahvistaa negatiivisia stereotypioita paljon ennakkoluuloja kohtaavasta väestönosasta.

Käsitteen paskaduuni toi suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun aktivisti Eetu Viren kymmenisen vuotta sitten. Viren viittasi termillä esimerkiksi huonosti palkattuun työhön hampurilaisravintolassa tai siivoamiseen seitsemän euron tuntipalkalla. Hiukan vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös akateeminen tutkimustyö on usein eräänlaista paskaduunia.