Verotiedot ja raha fetissinä

Marraskuun alussa Suomessa jul­kais­tiin tuttuun tapaan kan­sa­lais­ten viime vuoden vero­tie­dot. Aihe herättää vuodesta toiseen mie­len­kiin­toa. Ihmisiä kiin­nos­taa, kuinka paljon kukin on tienannut ja maksanut veroja.

Veroista puhut­taes­sa tulee esille eräs mie­len­kiin­toi­nen rahaan ja kapi­ta­lis­miin liittyvä mys­ti­fi­kaa­tio: paljon veroja mak­sa­neis­ta puhutaan usein kuin he pitäi­si­vät yhteis­kun­taa pystyssä. Ajatellaan, että veron­mak­su­ky­kyi­set mil­jo­nää­rit suo­ras­taan elättävät lähi­hoi­ta­jia ja opettajia.

Todellisuudessa jokaisen yhteis­kun­nan aineel­li­nen perusta rakentuu sille, että ihmiset osal­lis­tu­vat tuo­tan­nol­li­seen toi­min­taan ja tuottavat siten erilaisia ihmi­se­lä­mäl­le tar­peel­li­sia asioita. Silti raha vaikuttaa monista ihmisistä todel­li­sem­mal­ta kont­ri­buu­tiol­ta yhteis­kun­nan hyväksi kuin työ itse.

Filosofi John Locke näki rahan tuhou­tu­mat­to­ma­na arvon säi­lyt­tä­jä­nä, johon ajal­li­ses­ti rajal­li­set hyö­dyk­keet voidaan tur­val­li­ses­ti vaihtaa. Filosofi Slavoj Žižekin mukaan rahan reaa­li­suus on juuri tässä ole­te­tus­sa tuhou­tu­mat­to­muu­des­sa. Raha näyttää olevan todel­li­sem­paa kuin todel­li­suus itse.

Iltapäivälehdistä voidaan lukea, kuinka esi­mer­kik­si Supercellin omis­ta­jien mak­sa­mil­la veroilla saadaan turvattua yhteis­kun­nan perus­pal­ve­lu­ja. Vaikka rahassa on kyse pelkistä biteistä pankin ja valtion tie­to­ko­neil­la, näyttää meistä siltä kuin raha pyö­rit­täi­si yhteis­kun­taa.

Tavallaan näin on. Sosiologi Georg Simmel näki pitkälle kehit­ty­neen raha­ta­lou­den modernia yhteis­kun­taa lei­maa­va­na piirteenä. Rahatalous mah­dol­lis­taa anonyymin kulut­ta­juu­den, joka ei ole sidok­sis­sa säätyyn tai sosi­aa­li­seen taustaan. Simmelin mukaan raha myös hävittää ihmisten väliset suorat her­ruus­suh­teet.

Raha näyttää itses­tään­sel­väl­tä ja ikuiselta, mutta ant­ro­po­lo­gi­nen tutkimus on jo pitkään kysee­na­lais­ta­nut ajatuksen yleisestä vaihdon väli­nees­tä. Raha ei ole uni­ver­saa­li sosi­aa­li­nen tosi­seik­ka.

Silti rahalla näyttää olevan ihmeel­li­nen voima muokata ihmistä ja yhteis­kun­taa. Filosofi Alfred Sohn-Rethel on jopa esittänyt, että raha yhteis­kun­nal­li­se­na reaa­liab­strak­tio­na olisi his­to­rial­li­ses­ti ollut edellytys abstrak­tin ajattelun ja muo­dol­li­sen logiikan kehit­ty­mi­sel­le. Antiikin Kreikassa raha­ta­lous ja filosofia kehit­tyi­vät suun­nil­leen samaan aikaan.

Karl Marx puhui aikanaan tava­ra­fe­ti­sis­mis­tä, joka saa ihmisten väliset val­ta­suh­teet näyt­tä­mään esineiden välisiltä suhteilta. Tavarafetisismin ja ideo­lo­gi­sen mys­ti­fi­kaa­tion vuoksi mark­ki­na­vaih­toon perus­tu­van modernin yhteis­kun­nan val­ta­suh­teet eivät ole samalla tapaa läpi­nä­ky­viä kuin monissa esi­mo­der­neis­sa yhteis­kun­nis­sa.

Žižekin mukaan tava­ra­fe­ti­sis­min voima on siinä, että vaikka kapi­ta­lis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa elävä ihminen tietäisi rahan olevan vain yhteis­kun­nal­lis­ten suhteiden aineel­lis­tu­ma, ilmenee raha vaih­to­ta­pah­tu­mien yhtey­des­sä silti mystisiä voimia sisäl­tä­vä­nä esineenä.

Samalla kapi­ta­lis­ti­ses­sa yhteis­kun­nas­sa pääomasta on tullut erään­lai­nen näen­näis­toi­mi­ja. Tätä vai­ku­tus­ta vahvistaa ant­ro­po­lo­gi C.A. Gregoryn tutkima viime vuo­si­kym­me­ni­nä tapah­tu­nut raha­jär­jes­tel­män irtau­tu­mi­nen poliit­ti­ses­ta kont­rol­lis­ta.

Rahaliikenteen mer­ki­tyk­sen koros­ta­mi­nen mystifioi yhteis­kun­nal­lis­ta todel­li­suut­ta. Iltapäivälehtien ideo­lo­gi­sis­sa pil­vi­lin­nois­sa hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen tuo­tan­to­pro­ses­si saa väistyä niiden rahoi­tuk­sen tieltä. Valuutan vir­tu­aa­li­nen liike takaa yhteis­kun­nan huomisen kuin joskus muinoin uhrialt­ta­ril­ta valunut veri.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Trauma on psykiatrinen diagnoosi ja mielen häiriötila, joka on tullut laajalle yleisölle tutuksi suuronnettomuuksien ja terrori-iskujen jälkihoidon seurauksena. Ajan saatossa trauma terminä on laajentunut puhekieleen, jossa se on saanut uusia merkityksiä. Samalla käsitteen merkitys on hämärtynyt tavalla, joka kääntyy toisinaan itseään vastaan.