Istukkarituaalit maailmalla

Istukka on väliai­kai­nen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsi­tel­lään yleensä bio­lo­gi­se­na jätteenä, mutta osa äideistä ottaa ritu­aa­li­set keinot käyttöön sen hävittämisessä. 

Antropologinen katsaus 179 kult­tuu­rin istuk­ka­pe­rin­tei­siin osoitti, että niistä val­tao­sas­sa istukan hävit­tä­mi­nen tapahtui ritu­aa­li­ses­ti. Tutkijat erottivat 169 tapaa hank­kiu­tua istukasta eroon. Puuntaimen kanssa maahan istut­ta­mi­nen on näistä suo­si­tuim­pia. Muita yleisiä tapoja ovat istukan polt­ta­mi­nen, puuhun tai raken­nuk­seen ripus­ta­mi­nen ja mer­kit­tä­vään paikkaan sijoittaminen. 

Istukka nähdään usein enemmän kuin pelkkänä elimenä. Siihen viitataan lapsen äitinä, isoäitinä, sisarena tai kaksosena, enkelinä tai henkisenä auttajana. Sen väärällä käsit­te­lyl­lä on arveltu olevan ikävä vai­ku­tuk­sia lapsen tai äidin ter­vey­teen. Tarkkojen ritu­aa­lien nou­dat­ta­mis­ta on siksi pidetty tärkeänä: istukka on kenties pitänyt pestä tie­tyn­lai­sel­la vedellä, kääriä eri­tyi­seen kan­kaa­seen tai haudata tarkasti mää­rät­tyyn paikkaan. 

Istukkarituaalit yleis­ty­vät myös teol­lis­tu­neis­sa maissa, jotka ovat syn­nyt­tä­neet aivan oman ritu­aa­lin­sa: istukan syömisen. Sen uskotaan lisäävän mai­don­tuo­tan­toa ja torjuvan syn­ny­tyk­sen jälkeistä masen­nus­ta. Mallia tähän otetaan muilta nisäk­käil­tä, ei ihmisiltä: istukan syömistä ei tut­kit­tu­jen 179 kult­tuu­rin parissa har­ras­te­ta, joskin kii­na­lai­nen lää­ke­tie­de tuntee kui­vat­tu­jen napa­nuo­ran palojen lää­kin­näl­li­sen käytön. 

Istukan ritu­aa­li­nen käyttö ravintona heijastaa teol­lis­tu­neis­sa maissa nousussa olevaa ideaalia bio­me­di­kaa­li­ses­ta itsen paran­te­lus­ta. Siinä yksilö on oman ter­vey­ten­sä paras auk­to­ri­teet­ti, ja terveys yksilön pro­jek­teis­ta tär­keim­piä. Istukan syömisen voikin nähdä edustavan sekä “luon­nol­li­suut­ta”, ravinnon oletettua lää­kin­näl­li­syyt­tä että hyvin kon­kreet­tis­ta omien asioiden ottamista omiin käsiin. 

Istukan syöminen ei ainakaan tois­tai­sek­si ole kovin yleistä. Suomessa suosituin istuk­ka­ri­tu­aa­li on perin­tei­nen puun­tai­men kanssa maahan istuttaminen.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: