Vuokranantajien markkinat

Helsingissä vuo­kra­ta­so on karannut niin korkealle, että monien pal­kan­saa­jien tuloista lei­jo­nan­osa kuluu vuokraan. Yllättäen kiin­teis­tö­si­joit­ta­jien näkö­kul­mas­ta nykyinen jär­jes­tel­mä on oikein toimiva.

Suomessa yleisen käsi­tyk­sen mukaan vuo­kra­sään­te­ly on tur­miol­lis­ta vuo­kra­mark­ki­noi­den toi­min­nal­le. Usein mainitaan Tukholma, jonka vuo­kra­mark­ki­noi­den toi­mi­mat­to­muu­des­ta syytetään vuo­kra­sään­te­lyä. Toisaalta esi­mer­kik­si Wienissä vuokrat on onnis­tut­tu pitämään kurissa voi­mak­kaan sääntelyn ansiosta. Wieniläiset saavat nauttia par­haim­mil­laan reilusti alle kymmenen euron neliö­vuo­kris­ta.

Suurin osa talous­tie­tei­li­jöis­tä vastustaa vuo­kra­sään­te­lyä. Vapaiden mark­ki­noi­den tehok­kuut­ta pai­not­ta­van ajattelun mukaan vuo­kra­sään­te­ly vaikuttaa kiel­tei­ses­ti. Kaikki empii­ri­set tut­ki­muk­set eivät tue tätä käsitystä. Monet sosio­lo­git ja kau­pun­ki­tut­ki­jat ovat talous­tie­tei­li­jöi­den kanssa eri mieltä vuo­kra­sään­te­lyn toi­mi­vuu­des­ta.

Esimerkiksi sosiologi Richard P. Appelbaumin mukaan vuo­kra­sään­te­lyn haittoja on lii­oi­tel­tu. Se ei esi­mer­kik­si estä uutta asun­to­ra­ken­ta­mis­ta siinä mitassa kuin on väitetty. Appelbaumin mukaan juuri vuo­kra­sään­te­lyn pur­ka­mi­nen tuottaa sosi­aa­li­sia ongelmia.

Luottamus siihen, että sääntelyn puute ja mark­ki­noi­den vapaus tuottaa parhaan lop­pu­tu­lok­sen myös vuo­kra­mark­ki­noil­la, on esimerkki neoklas­si­sen talous­a­jat­te­lun hege­mo­nias­ta. Kyse on myös siitä, että talous­teo­ri­aa sovel­le­taan ilmiöön, jonka toiminta on varsin kaukana sen olet­ta­mis­ta ide­aa­li­mark­ki­nois­ta.

Vuokrasääntelyä vas­tus­te­taan usein vetoa­mal­la siihen, että se tekee asuntojen vuo­kraa­mi­ses­ta kan­nat­ta­ma­ton­ta. Toisaalta viime kädessä raken­ta­mis­kus­tan­nuk­set muo­dos­ta­vat alarajan, jonka alle asunnon tuot­toar­vo ei voi laskea ilman että raken­ta­mi­nen muuttuu kan­nat­ta­mat­to­mak­si.

Suurissa kau­pun­geis­sa raken­ta­mis­kus­tan­nuk­set muo­dos­ta­vat vain murto-osan raken­nuk­sen arvosta. Kerrostalon raken­ta­mi­nen maksaa noin 2000 – 3000 euroa asuin­ne­liö­met­riä kohden. Pienen 50 neliön kaksion raken­ta­mis­kus­tan­nuk­set ovat noin 100 000 – 150 000 euroa. Lisäksi tulee tont­ti­maan arvo, jota sää­del­lään kaa­voi­tuk­sel­la.

Asuntojen hin­nan­muo­dos­tuk­seen liittyvä ant­ro­po­lo­gi­nen perus­ky­sy­mys on juuri siinä, ymmär­re­tään­kö arvo mark­ki­noil­la kysynnän ja tarjonnan vai­ku­tuk­ses­ta syn­ty­väk­si vaih­te­le­vak­si suureeksi, vai aja­tel­laan­ko kohteelle jokin niin kutsuttu luon­nol­li­nen ja kenties työhön perustuva arvo.

Arvoteorian valinta on aina luok­ka­ky­sy­mys. Kun arvon lähteeksi ymmär­re­tään markkinat, suuret vuokrat muuttuvat oikeu­te­tuik­si. Vuokralaisten kannalta olisi parempi, jos vuo­kra­ta­so olisi lähempänä raken­ta­mis­kus­tan­nuk­sia.

Kohtuullinen vuo­kra­kat­to yhdis­tet­ty­nä nykyistä parempaan kaa­voi­tus­po­li­tiik­kaan voisi yhteen­so­vit­taa sekä vuo­kra­lai­sen että kiin­teis­tö­si­joit­ta­jan intressit niin, että asuminen olisi edullista mutta samalla myös kiin­teis­tö­si­joit­ta­ja saisi pää­omal­leen koh­tuul­li­sen tuoton. Asuntokanta ei pääsisi rapis­tu­maan, sillä kiin­teis­tö­jen ylläpito olisi omis­ta­jal­le edelleen kan­nat­ta­vaa.

Suomessa on nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan ajan eletty vuo­kra­mark­ki­noil­la, jotka ovat taanneet sijoit­ta­jil­le vuodesta toiseen kasvavat voitot. Kenties mark­ki­noi­den näky­mät­tö­män käden lisäksi tar­vit­tai­siin myös julkisen vallan rau­ta­nyrk­kiä. Tätä rau­ta­nyrk­kiä vain voi joutua odot­ta­maan pidemmän aikaa, sillä nyky­ti­lan­ne tuottaa monille hyvät voitot. Merkittävimpien kiin­teis­tö­si­joi­tus­yh­tiöi­den omis­tus­suh­tei­den sel­vit­te­ly vaatisi jo kokonaan oman artik­ke­lin­sa.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Aarne Leinonen 14.5.2019 klo 12:59

    Arvoteorian valinta ei ole luok­ka­ky­sy­mys, vaan filo­so­fi­nen jakolinja: Markkinoiden mää­rit­te­le­mä arvo on rela­tii­vis­ten arvo­kä­si­tys­ten vapaassa yhteis­kun­nas­sa syntynyt yhdis­tel­mä yksi­löi­den arvo­kä­si­tyk­siä. Vaihtoehto on yksit­täis­ten ihmisten oikeus määrätä muille arvo.
    Arvo määrittyy yksilölle eri tavoin kuin toisille ihmisille. Yksilölle uponneet kus­tan­nuk­set, vaikka käy­tet­ty­jen työ­tun­tien muodossa, vai­kut­ta­vat hänen sub­jek­tii­vi­seen käsi­tyk­seen­sä jonkin tuotoksen arvosta. Muille ihmisille sillä on paljon vähemmän mer­ki­tys­tä, jos ollenkaan. Käytetyillä raken­nus­kus­tan­nuk­sil­la ei myöskään ole juurikaan mer­ki­tys­tä jos useampi ihminen haluaa asunnon tietyltä seudulta, koska ihmisten kokema arvo linkittyy siihen mitä he saavat toisilta, eikä siihen mitä toiset ovat sen saa­dak­seen tehneet.

    Vastaa
  • Sari Kangasoja 22.5.2019 klo 10:53

    Nuoruudestani muistan,e ttä Helsingissä oli vaikea saada vuokra-asuntoa. Sääntely purettiin laman aikana ja sen jälkeen asuntoja on pk-seudulla riittänyt. Vuokrat ovat nousseet, mutta niin ovat osto­hin­nat­kin. Vuodesta 1991 vuoteen 2017 Helsingin väestö kasvoi 499.000:sta 640.000:een. Ehkä hinn­an­nousus­sa on kyse muustakin kuin sijoit­ta­jan ahneu­des­ta? (Itse en ole asun­to­si­joit­ta­ja enkä aio siihen ryh­tyä­kään — liikaa riskiä ja vaivaa.) Sääntely vai ei, en tiedä. Wienin tilanteen speksejä tun­te­mat­ta vaikea ottaa kantaa. Tukholma on ainakin ihan kata­stro­faa­li­nen esimerkki vuo­kra­sään­te­lys­tä, joka on vain näen­näis­tä. Tosiasiallisesti vuo­kra­so­pi­musoi­keu­des­ta on tullut kallis hyödyke, jota myydään eteenpäin pitkässä ketjussa. Vuokralaisen kuluja se ei alenna, mutta rahaa valuu pitkälle ketjulle ihmisiä, joista suurella osalla ei ole var­si­nais­ta lisäarvoa omis­ta­mi­sen ja vuo­kraa­mi­sen arvo­ket­jus­sa.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Harva lähiö on maineensa vanki itä-Helsingin Kontulan lailla. Lähiöstigma heijastuu median tuottamien merkitysten lisäksi asukkaiden tavassa puhua itsestään ja elämänpiiristään. Ulkopuolelta tuotettu, arjessa sisäistetty näkemys ongelmien riivaamasta ja syrjäisestä lähiöstä yhdistyy usein voimakkaaseen paikallisylpeyteen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Kuinka molemmat näkemykset voidaan kokea totena, ja kuinka niiden väliset ristiriidat hahmottuvat kaupunkitilassa?

Flintin kaupungissa, Michiganissa vuonna 2014 alkaneen vesikriisin seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset sairastuivat lyijymyrkytykseen ja koko kaupungin luottamus viranomaisiin rapautui. Flintin kriisi on nykypäivän esimerkki siitä, mitä voi tapahtua kun valtio nostaa taloudelliset intressit ihmisten hyvinvoinnin edelle ja toimii demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Vaikka paikalliset onnistuivat omalla aktiivisuudellaan saamaan viranomaiset vastuuseen teoistaan, ei kriisi ole vielä ohi.