Vuokranantajien markkinat

Helsingissä vuo­kra­ta­so on karannut niin korkealle, että monien pal­kan­saa­jien tuloista lei­jo­nan­osa kuluu vuokraan. Yllättäen kiin­teis­tö­si­joit­ta­jien näkö­kul­mas­ta nykyinen jär­jes­tel­mä on oikein toimiva.

Suomessa yleisen käsi­tyk­sen mukaan vuo­kra­sään­te­ly on tur­miol­lis­ta vuo­kra­mark­ki­noi­den toi­min­nal­le. Usein mainitaan Tukholma, jonka vuo­kra­mark­ki­noi­den toi­mi­mat­to­muu­des­ta syytetään vuo­kra­sään­te­lyä. Toisaalta esi­mer­kik­si Wienissä vuokrat on onnis­tut­tu pitämään kurissa voi­mak­kaan sääntelyn ansiosta. Wieniläiset saavat nauttia par­haim­mil­laan reilusti alle kymmenen euron neliö­vuo­kris­ta.

Suurin osa talous­tie­tei­li­jöis­tä vastustaa vuo­kra­sään­te­lyä. Vapaiden mark­ki­noi­den tehok­kuut­ta pai­not­ta­van ajattelun mukaan vuo­kra­sään­te­ly vaikuttaa kiel­tei­ses­ti. Kaikki empii­ri­set tut­ki­muk­set eivät tue tätä käsitystä. Monet sosio­lo­git ja kau­pun­ki­tut­ki­jat ovat talous­tie­tei­li­jöi­den kanssa eri mieltä vuo­kra­sään­te­lyn toi­mi­vuu­des­ta.

Esimerkiksi sosiologi Richard P. Appelbaumin mukaan vuo­kra­sään­te­lyn haittoja on lii­oi­tel­tu. Se ei esi­mer­kik­si estä uutta asun­to­ra­ken­ta­mis­ta siinä mitassa kuin on väitetty. Appelbaumin mukaan juuri vuo­kra­sään­te­lyn pur­ka­mi­nen tuottaa sosi­aa­li­sia ongelmia.

Luottamus siihen, että sääntelyn puute ja mark­ki­noi­den vapaus tuottaa parhaan lop­pu­tu­lok­sen myös vuo­kra­mark­ki­noil­la, on esimerkki neoklas­si­sen talous­a­jat­te­lun hege­mo­nias­ta. Kyse on myös siitä, että talous­teo­ri­aa sovel­le­taan ilmiöön, jonka toiminta on varsin kaukana sen olet­ta­mis­ta ide­aa­li­mark­ki­nois­ta.

Vuokrasääntelyä vas­tus­te­taan usein vetoa­mal­la siihen, että se tekee asuntojen vuo­kraa­mi­ses­ta kan­nat­ta­ma­ton­ta. Toisaalta viime kädessä raken­ta­mis­kus­tan­nuk­set muo­dos­ta­vat alarajan, jonka alle asunnon tuot­toar­vo ei voi laskea ilman että raken­ta­mi­nen muuttuu kan­nat­ta­mat­to­mak­si.

Suurissa kau­pun­geis­sa raken­ta­mis­kus­tan­nuk­set muo­dos­ta­vat vain murto-osan raken­nuk­sen arvosta. Kerrostalon raken­ta­mi­nen maksaa noin 2000 – 3000 euroa asuin­ne­liö­met­riä kohden. Pienen 50 neliön kaksion raken­ta­mis­kus­tan­nuk­set ovat noin 100 000 – 150 000 euroa. Lisäksi tulee tont­ti­maan arvo, jota sää­del­lään kaa­voi­tuk­sel­la.

Asuntojen hin­nan­muo­dos­tuk­seen liittyvä ant­ro­po­lo­gi­nen perus­ky­sy­mys on juuri siinä, ymmär­re­tään­kö arvo mark­ki­noil­la kysynnän ja tarjonnan vai­ku­tuk­ses­ta syn­ty­väk­si vaih­te­le­vak­si suureeksi, vai aja­tel­laan­ko kohteelle jokin niin kutsuttu luon­nol­li­nen ja kenties työhön perustuva arvo.

Arvoteorian valinta on aina luok­ka­ky­sy­mys. Kun arvon lähteeksi ymmär­re­tään markkinat, suuret vuokrat muuttuvat oikeu­te­tuik­si. Vuokralaisten kannalta olisi parempi, jos vuo­kra­ta­so olisi lähempänä raken­ta­mis­kus­tan­nuk­sia.

Kohtuullinen vuo­kra­kat­to yhdis­tet­ty­nä nykyistä parempaan kaa­voi­tus­po­li­tiik­kaan voisi yhteen­so­vit­taa sekä vuo­kra­lai­sen että kiin­teis­tö­si­joit­ta­jan intressit niin, että asuminen olisi edullista mutta samalla myös kiin­teis­tö­si­joit­ta­ja saisi pää­omal­leen koh­tuul­li­sen tuoton. Asuntokanta ei pääsisi rapis­tu­maan, sillä kiin­teis­tö­jen ylläpito olisi omis­ta­jal­le edelleen kan­nat­ta­vaa.

Suomessa on nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan ajan eletty vuo­kra­mark­ki­noil­la, jotka ovat taanneet sijoit­ta­jil­le vuodesta toiseen kasvavat voitot. Kenties mark­ki­noi­den näky­mät­tö­män käden lisäksi tar­vit­tai­siin myös julkisen vallan rau­ta­nyrk­kiä. Tätä rau­ta­nyrk­kiä vain voi joutua odot­ta­maan pidemmän aikaa, sillä nyky­ti­lan­ne tuottaa monille hyvät voitot. Merkittävimpien kiin­teis­tö­si­joi­tus­yh­tiöi­den omis­tus­suh­tei­den sel­vit­te­ly vaatisi jo kokonaan oman artik­ke­lin­sa.

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki. Juusolle voi lähettää palautetta ja kommentteja sähköpostitse: palaute.koponen@gmail.com

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Aarne Leinonen 14.5.2019 klo 12:59

    Arvoteorian valinta ei ole luok­ka­ky­sy­mys, vaan filo­so­fi­nen jakolinja: Markkinoiden mää­rit­te­le­mä arvo on rela­tii­vis­ten arvo­kä­si­tys­ten vapaassa yhteis­kun­nas­sa syntynyt yhdis­tel­mä yksi­löi­den arvo­kä­si­tyk­siä. Vaihtoehto on yksit­täis­ten ihmisten oikeus määrätä muille arvo.
    Arvo määrittyy yksilölle eri tavoin kuin toisille ihmisille. Yksilölle uponneet kus­tan­nuk­set, vaikka käy­tet­ty­jen työ­tun­tien muodossa, vai­kut­ta­vat hänen sub­jek­tii­vi­seen käsi­tyk­seen­sä jonkin tuotoksen arvosta. Muille ihmisille sillä on paljon vähemmän mer­ki­tys­tä, jos ollenkaan. Käytetyillä raken­nus­kus­tan­nuk­sil­la ei myöskään ole juurikaan mer­ki­tys­tä jos useampi ihminen haluaa asunnon tietyltä seudulta, koska ihmisten kokema arvo linkittyy siihen mitä he saavat toisilta, eikä siihen mitä toiset ovat sen saa­dak­seen tehneet.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.

Kun Venezuelan hallituksen joukot ampuivat luoteja ja kyynelkaasua estääkseen humanitaarista apua saapumasta maahan, yhdysvaltalainen lääketieteen professori Akash Goel ehdotti, että kansainvälinen rikostuomioistuin nostaisi maan presidenttiä Nicolás Maduroa vastaan syytteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syynä syytteelle olisi kansan näännyttäminen.

Posti on aikeissa siirtää osan toiminnoistaan Viroon matalampien työvoimakustannusten toivossa. Samanaikaisesti postin johtaja nauttii hulppeaa vuosipalkkaa. Viime vuosina suuryritysten johtajien palkkiot ovat kasvaneet työntekijöiden aseman heikentyessä. Kysymys yhteiskunnassa vallitsevista tuloeroista ja niiden oikeuttamisesta on pysyvimpiä poliittisia kysymyksiä.