Siltarumpujen kuminaa Tohmajärvellä

HS uutisoi, että jokainen Tohmajärven kun­nan­val­tuu­tet­tu saa 10 000 euroa. Tämän summan he saavat käyttää miten haluavat, kunhan käyt­tö­koh­de on kunnan stra­te­gian mukainen. Suomessa kyse on oma­pe­räi­ses­tä poliit­ti­ses­ta aloit­tees­ta, mutta esi­mer­kik­si Indonesiassa sekä kan­san­edus­ta­jil­la että useiden kuntien val­tuu­te­tuil­la on käy­tös­sään vas­taa­van­lai­set raha­sum­mat, joita kutsutaan “kan­sa­lais­ten toiveiden pyy­dys­tä­mis­ra­has­toik­si”. Jotkut poli­tii­kan tutkijat ovat sitä mieltä, että tämän kaltaiset rahastot hei­ken­tä­vät poli­tii­kan uskot­ta­vuut­ta ja altis­ta­vat poliit­tis­ta jär­jes­tel­mää kor­rup­tiol­le.

Eräs poli­tii­kan kes­kei­sis­tä teh­tä­vis­tä on rahan ja resurs­sien jakaminen. Politiikan tut­ki­muk­sen jar­go­nis­sa tätä kutsutaan redi­stri­buu­tiok­si. Yleensä tämä tehdään jonkin yleisen ja yhtei­ses­ti sovitun peri­aat­teen mukai­ses­ti, jolloin kyse on ohjel­mal­li­ses­ta redi­stri­buu­tios­ta. Jos yksit­täi­nen polii­tik­ko voi päättää, kenelle redi­stri­buu­tio­ta tehdään, kyse on valta-aseman vää­rin­käyt­tä­mi­ses­tä. Tätä kutsutaan alan kir­jal­li­suu­des­sa sanalla “patronage”, jota voi­tai­siin kutsua suomen kielellä suo­je­luk­sek­si. Siinä suojelija (“patron”) tukee vali­koi­vas­ti suo­jat­te­jaan, jotka vas­ta­vuo­roi­ses­ti pitävät huolta siitä, että heidän suo­je­li­jan­sa pysyy vallassa.

Indonesian tapauk­ses­sa ins­ti­tu­tio­na­li­soi­dut “pyy­dys­tä­mis­ra­has­tot”, vaikkakin laajalti kri­ti­soi­dut, ovat olleet askel oikeaan suuntaan. Poliitikkojen har­joit­ta­man suo­je­luk­sen on parempi tapahtua siten, että siitä jää jälki kunnan tai valtion kir­jan­pi­toon, kuin että se olisi salaista ja kaiken valvonnan ulko­puo­lel­la. Indonesia onkin kohonnut Transparency International ‑järjestön kor­rup­tioin­dek­sis­sä mukavasti 126. sijalta 89. sijalle kym­me­nes­sä vuodessa. Korruptioindeksissä ei mitata kor­rup­tio­ta, vaan liike-elämän ja jär­jes­tö­maa­il­man ihmisten mie­li­ku­vaa siitä, onko maassa kor­rup­tio­ta. Kyselyyn vas­tan­neet suo­ma­lai­set ovat olleet sitä mieltä, että korruptio on maassamme erittäin vähäistä. Suomi oli indek­sis­sä vuonna 2018 kol­man­nel­la sijalla.

Kiinnostava kysymys Suomen kon­teks­tis­sa on, mitä Tohmajärven “pyy­dys­tä­mis­ra­has­tot” mer­kit­se­vät poli­tii­kan kult­tuu­rin ja sen mah­dol­li­sen muutoksen kannalta. Kun polii­ti­koil­le annetaan hen­ki­lö­koh­tai­nen rahasto, poli­tiik­ka tulee kun­ta­lai­sil­le kiin­nos­ta­vam­mak­si ja hen­ki­lö­koh­tai­sem­mak­si. Yksittäisen val­tuu­te­tun rahan­käyt­tö on taval­li­sel­le kun­ta­lai­sel­le varmasti kiin­nos­ta­vam­paa seu­rat­ta­vaa kuin vaikkapa kunnan talous­ar­vion lähe­te­kes­kus­te­lu. Mitäköhän esi­mer­kik­si toh­ma­jär­ve­läi­set Leena Väistö (kesk.) tai Kari Kakkonen (sd.) aikovat tehdä omilla kymp­pi­ton­ni­sil­laan?

Vaarana kuitenkin on, että pyy­dys­tä­mis­ra­has­tot vievät poli­tiik­kaa enemmän suo­je­lus­tyy­li­seen suuntaan, jota tutkijat pitävät poli­tii­kan uskot­ta­vuut­ta rapaut­ta­va­na. Toisaalta, onko suo­je­lus­po­li­tiik­ka Suomessa uusi ilmiö? Suomi on kuuluisa sil­ta­rum­pu­po­li­tii­kas­taan, eli polii­tik­ko­jen koh­den­ne­tuis­ta raken­nus­pro­jek­teis­ta äänes­tä­jien­sä tuen saa­mi­sek­si. Myös jotkut indo­ne­sia­lai­set poli­tii­kan kom­men­toi­jat tuntevat tämän suo­ma­lai­sen käsitteen. Se sopii myös indo­ne­sia­lai­seen kon­teks­tiin – maa, jossa kärsitään paljon tulvista, tarvitsee paljon sil­ta­rum­pu­ja.

Ehkäpä polii­tik­ko­jen hen­ki­lö­koh­tai­nen rahasto onkin askel poispäin kor­rup­tios­ta – Suomellekin.

Kuvassa esiintyy Tohmajärven Potsipäivien maskotti, kuvaaja Ville Puolitaival.

  1. Aspinall, Edward, and Mada Sukmajati, eds. Electoral Dynamics in Indonesia: Money Politics, Patronage and Clientelism at the Grassroots. 
  2. Rubaidi. “East Java: New Clientelism and the Fading of Aliran Politics.” In Electoral Dynamics in Indonesia: Money Politics, Patronage and Clientelism at the Grassroots, edited by Edward Aspinall and Mada Sukmajati, 264 – 278. 
  3. Farhan, Yuna. “A Parliamentary Free-for-All.” Inside Indonesia, November 14, 2016. 
  4. Stokes, Susan C. “Pork, by Any Other Name… Building a Conceptual Scheme of Distributive Politics.” APSA 2009 Toronto Meeting Paper, 2009.

Kirjoittaja

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu Antroblogin toimituskuntaan. Hän tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa jaavalaisesta paikallispolitiikasta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

“Kansa on puhunut – pulinat pois”, totesi väistyvä pääministeri Juha Sipilä, kun eduskuntavaalien tulos selvisi Yleisradion suorassa tv-lähetyksessä. Vaalivalvojaiset on merkittävä mediatapahtuma, jonka puitteissa jännitetään poliittisen vallan vaihtumista sekä rituaali, joka kestonsa ajaksi yhdistää sekä poliittisen eliitin että tavalliset kansalaiset yhtenäiseksi kansakunnaksi.

Tasa-arvoinen peruskoulu on ollut kiistämätön osa Suomen menestystarinaa. Siitä on muodostunut kansallinen ylpeyden aihe ja vientituote. Erityisen tuen tarpeessa olevien lasten asema kouluissa on kuitenkin paljastanut järjestelmän valuviat ja tasa-arvon tuottamisessa ilmenevät sosiaaliset railot.