Mörkö suomalaisena kansallissankarina

Suomi on jälleen jääkiekon maa­il­man­mes­ta­ri! Urheiluun liittyy erilaisia sosi­aa­li­sia ilmiöitä, kuten pelaa­jil­le annet­ta­vat lem­pi­ni­met. Tänä keväänä on fanitettu Leijonien kapteenia, Marko Anttilaa. Joukkueessa iso­ko­kois­ta pelaajaa kut­sut­tiin “Möröksi”, Suomen kansalle se tarkoitti auto­maat­ti­ses­ti Muumien Mörköä. 

Muumit ja jääkiekko ovat molemmat maabrän­de­jä, joihin Suomessa samas­tu­taan voi­mak­kaas­ti. Pelaajan kut­su­mi­nen muu­mi­hah­mon nimellä herättää siis kan­sal­lis­tun­net­ta kahdella tasolla. 

Tove Janssonin Mörkö on kaiken jääksi muuttava moni­se­lit­tei­nen, bisek­su­aa­li­nen, mas­ku­lii­ni­nen naishahmo, jonka ole­muk­seen kuuluu suru­mie­li­syys. Mörkö ei puhu, hän on kylmä ja omissa oloissaan. Kuulostaako tutulta? Millaiseksi ste­reo­tyyp­pi­nen suo­ma­lai­nen mielletään? 

Mörköä voisi luon­neh­tia hahmoksi, joka on sekä hyvä että paha ja siten samas­tut­ta­va. Mörköä pelätään, mutta oikeasti hän on väärin ymmär­ret­ty, eikä halua pahaa. Mörön voi myös tulkita yhteisön syn­ti­pu­kik­si, jota ei ole onnis­tut­tu kokonaan sulkemaan yhteisön ulko­puo­lel­le, vaan hän jää sen reunoille “kum­mit­te­le­maan”.

Anttilan jää­kiek­kou­ra ei ole perin­tei­nen menes­tys­ta­ri­na. Hän epä­on­nis­tui vakiin­nut­ta­maan paikkansa sekä KHL-liigassa että Ruotsin liigassa, ennen kuin löi itsensä läpi Jokereiden KHL-jouk­ku­ees­sa. Suhteessa jää­kiek­koi­li­joi­den kor­keim­paan kastiin, NHL-pelaajiin, Anttila oli ennen MM-kisoja ulkopuolinen.

Pelaajat edustavat kan­sal­lis­val­tioi­den väki­val­tai­sen perustan ritu­aa­lis­ta ulot­tu­vuut­ta. Kulttuurimaantieteilijä Wilbur Zelinskyn mukaan urheilu on yksin­ker­tais­tet­tu muoto kan­sal­lis­val­tious­kos­ta. Yhteiskuntatieteilijöiden Carolyn Marvinin ja David Inglen mukaan jää­kiek­ko­pe­lin väki­val­tai­suus demon­stroi kan­sal­lis­val­tion väki­val­ta­mo­no­po­lia: Jääkiekko on väki­val­tais­ta, mutta pelaajat eivät tapa toisiaan, koska kan­sal­lis­val­tion auk­to­ri­teet­ti estää sen. Jääkiekkopeli on oppitunti kan­sal­lis­val­tion auk­to­ri­tee­tin väki­val­tai­sis­ta juurista, ja väki­val­lan uhalla tapah­tu­vas­ta suojeluksesta.

Suomen joukkue osoitti, miten voitto tapahtuu täy­del­li­sel­lä alis­tu­mi­sel­la kan­sal­lis­val­tion sään­töi­hin. Tämä ilmeni paljon heh­ku­tet­tu­na Suomen “jouk­kue­pe­li­nä”, joka esi­mer­kik­si finaa­lis­sa oli Kanadan jatkuvan sääntöjen rajoilla pelaa­mi­sen vas­ta­koh­ta­na. Suomen joukkue voitti oikeu­te­tus­ti ritu­aa­li­sen taistelun, koska se oli kilpailun täy­del­li­sin ilmentymä kan­sal­lis­val­tious­kos­ta. Marvinin ja Inglen mukaan kan­sal­lis­val­tious­kos­sa palvotaan valtion toteemia, eli lippua, ja sille tehtyjä uhrauksia. Tässä mielessä MM-finaali oli Suomen kan­sal­lis­val­tious­kon tär­keim­män uhrauksen, tal­vi­so­dan, ritu­aa­li­nen uusinta.

Anttilan mör­kö­hah­mo on kiin­nos­ta­va symboli voitolle. Mörkö on sekä pyhän ytimessä, palvonnan kes­ki­pis­tees­sä, rituaalin keskeisin hahmo tärkeänä maa­lin­te­ki­jä­nä, että epäpyhän ja kirotun, yhteis­kun­nas­ta ulos­sul­je­tun edustaja. “Löikö Mörkö sisään?” ‑fraasi viittaa sovin­nai­suu­den pois heit­tä­mi­seen ja sääntöjen rik­ko­mi­seen. Tämän tyyppisiä ilmiöitä kult­tuu­rin­tut­ki­ja Georges Bataille on luon­neh­ti­nut “orgas­ti­sek­si osal­lis­tu­mi­sek­si” pyhän kirottuun osaan, johon kuuluu tuh­laa­mi­nen ja tuhoaminen.

Mörön pää­ty­mi­nen kes­kei­sek­si sym­bo­lik­si ottelun jäl­kei­ses­sä juh­lin­nas­sa selittyy tämän tulkinnan kautta. Sosiologi Tiina Arpen mukaan juuri juhlat ja orgiat edustavat pyhän tuhoisaa, kont­rol­loi­mat­to­man tuh­lauk­sen ydintä. Pyhyyden ja epä­py­hyy­den liiton ansiosta ihmiset saivat juh­lin­nas­saan suve­ree­ne­ja elämyksiä, ja kokivat “elämän sen kiehumispisteessä”.

  1. Arppe, Tiina. Pyhän Jäännökset. Ranskalaisia rajan­yli­tyk­siä. Vol. 72. Helsinki: Tutkijaliitto, 1992.
  2. Bataille, Georges. The Accursed Share. New York: Zone Books, 1988.
  3. Marvin, Carolyn, and David W. Ingle. Blood Sacrifice and the Nation: Totem Rituals and the American Flag. Cambridge University Press, 1999.
  4. Zelinsky, Wilbur. Nation Into State: The Shifting Symbolic Foundations of American Nationalism. UNC Press Books, 2017 (alku­pe­räi­nen jul­kai­su­vuo­si 1988).

[rns_​reactions]

Kirjoittajat

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu AntroBlogin toimituskuntaan. Hänen väitöskirjansa käsitteli jaavalaista paikallispolitiikkaa. Tällä hetkellä hän tekee postdoc-tutkimusta valtionmuodostuksesta ja luonnonvarojen käytöstä Kalimantanin saarella Indonesiassa.


Saara Toukolehto on AntroBlogin vastaava päätoimittaja. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Tuleva ant­ro­po­lo­gi 8.8.2019 klo 00:22

    Tove Janssonin Mörkö on kaiken jääksi muuttava moni­se­lit­tei­nen, bisek­su­aa­li­nen, mas­ku­lii­ni­nen naishahmo, jonka ole­muk­seen kuuluu surumielisyys.”

    Millä tavalla mörkö on muka biseksuaalinen?

    Vastaa
    • Saara Toukolehto 8.8.2019 klo 22:34

      Hei tuleva ant­ro­po­lo­gi, kiitos kysymyksestäsi. 

      Mörön olemusta on pohdittu sosi­aa­li­ses­sa mediassa sekä useissa blogeissa ja artik­ke­leis­sa eri­tyi­ses­ti MM-kullan jäl­ki­mai­nin­geis­sa (kts. esim. https://​www​.hs​.fi/​k​u​l​t​t​u​u​r​i​/​a​r​t​-​2​0​0​0​0​0​6​1​2​1​8​7​3​.​h​t​m​l​?​s​h​a​r​e​=​c​f​3​9​2​8​6​5​6​1​e​1​4​5​7​8​6​9​0​2​2​3​e​8​d​7​0​c​7​ddd).

      Muistan kommentin kir­joit­ta­mi­sai­kaan lukeneeni useita tällaisia ana­lyy­se­ja, joista jossain ehdo­tet­tiin että mörössä olisi bisek­su­aa­li­suu­teen liitettyä limi­naa­li­suut­ta ehkäpä tai­tei­li­jan erään­lai­se­na omakuvana (Tove Jansson käsitteli tun­ne­tus­ti omaa bisek­su­aa­li­suut­taan ker­to­muk­sis­saan). En kui­ten­kaan enää löytänyt kyseistä tekstiä mistään ja oletan, että se on ollut joko Facebookissa tai Twitterissä kiertänyt analyysi. Pahoittelen, etten pysty link­kaa­maan siihen nyt.

      Yleinen tulkinta möröstä on myös ollut arvo­kon­ser­va­tii­vi­nen, homoihin ja lesboihin tuo­mit­se­vas­ti suh­tau­tu­va nainen. Mörkö ei siis todis­te­tus­ti ole bisek­su­aa­li­nen hahmo, mutta viitteitä siihenkin on löydetty mörön sym­bo­lii­kas­ta — olisimme voineet muotoilla sen sel­keäm­min kom­men­tis­sa. Toivottavasti vastasin kysymykseesi.
      T. Saara (toinen kirjoittajista)

      Vastaa
      • Tuleva ant­ro­po­lo­gi 9.8.2019 klo 08:17

        Selvä, kiitos vastauksesta.

        Vastaa

Lue myös nämä:

Kaahailu – puhekielellä tafheet – muutti ajoittain Saudi-Arabian pääkaupunki Riadin keskustan pääkadut kilparadoiksi, joiden varsilla poikien ja nuorten miesten joukot seurasivat uhkarohkeita ajoesityksiä.

Erityisesti viimeisen 10 – 15 vuoden aikana pakolais- ja siirtolaisaktivismin kentällä on entistä voimakkaammin tuotu esille valtionrajojen ja rajateknologioiden vahingollista ja syrjivää perusluonnetta. Myös monet tutkijat ovat liittyneet mukaan vaatimuksiin näiden rajojen kaatamisesta.