Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.
Elina Kauppila on hyvinvointialan moniosaaja, yksityisyrittäjä ja perheenäiti. Haastatteluun kiireinen Kauppila saapuu suoraan Säätytalon edustalta, jossa hän on ollut jakamassa ilmastoaiheisia lehtisiä poliitikoille. Ilmastoaktivismin lisäksi Kauppila on omistautunut lasten kasvatuskulttuurin uudistamiselle ja tiedostavan vanhemmuuden edistämiselle. Hän toimii mindfulness-ohjaajana, ja vetää vuorovaikutuskursseja perheille.
Kauppilan kiinnostus meditaatioon ja mindfulnessiin heräsi jo opiskeluaikoina. Hän suoritti sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa, ja jatkoi sitten sukupuolentutkimuksen maisterintutkintoon. Yliopisto-opinnot ja ura vuorovaikutus- ja mindfulnesskouluttajana kulkevat hänellä käsi kädessä: ”Minua on aina kiinnostanut ihminen”, Kauppila toteaa.
Kiinnostus vuorovaikutustaitoihin heräsi kotiäitiyden aikana
Esikoisensa vauva-aikana Kauppila kirjoitti graduaan ja törmäsi jatkuvasti itselleen uusiin ja yllättäviin puoliin vanhemmuudessa. Suomessa kulttuurinen asema asettaa äidin toteuttamaan tehtävää vanhempana yksin, eikä tarjolla ole juurikaan oppaita rakentavan vuorovaikutuksen kehittämiseen lapsen ja vanhemman välille. Näille oli Kauppilan mukaan suuri tarve. Kiinnostus juuri näihin seikkoihin ajoi Kauppilan opiskelemaan intohimoisesti varhaista vuorovaikutusta ja lapsen kehitystä.
Kauppila löysi vuorovaikutuskurssit. Niihin tutustuessaan hän huomasi ajattelevansa, että kaikkien pitäisi opiskella tätä. Aluksi Kauppila ryhtyi ohjaamaan vuorovaikutuskursseja äitiyden ohessa, eikä tarkoituksena ollut jatkaa niitä työkseen. Lopulta ala kuitenkin vei mennessään. Kurssien ohella Kauppila perusti Onni & hoiva -yrityksen yhdessä osteopaattina työskentelevän puolisonsa kanssa. Kauppila kokee, että antropologitaustalla on vahva merkitys hänen työssään, vaikka nykyiset työtehtävät eivät enää suoranaisesti antropologin työtä vastaakaan.
Yksityisyrittäjyyden taustalla oli ajatus perustaa nimenomaan hyvinvointialan yritys. Onni & hoivan alkuaikoina mukaan otettiin muitakin hoitoalan ammattilaisia, lähinnä jakamaan vuokrakustannuksia. Lisäksi yrityksen tiloissa toimivat vuokralaisina kaksi psykoterapeuttia ja yksi fysioterapeutti. Yksityisyrittäjänä työ- ja vapaa-ajan raja hämärtyy, eikä kahta samanlaista päivää ole. Kauppilalle joka-aamuinen astangajoogaharjoitus tuo päiviin rytmiä.
Elina Kauppila
Kauppilan tavallinen työpäivä koostuu sähköposteihin ja puheluihin vastaamisesta, blogipostausten kirjoittamisesta, tai juoksevien ja hallinnollisten asioiden hoidosta. Varsinaiset kurssit Kauppila jalkautuu pitämään iltaisin, joten toimistyöaikoina hänen aikataulunsa on joustavampi. Suuri osa vuorovaikutuskursseista on työaikojen ulkopuolella, sillä asiakkaina on paljon vanhempia, joille päiväajat eivät ole mahdollisia.
Onni & hoivan tiloissa järjestetään toisinaan kursseja, mutta enimmäkseen Kauppila jalkautuu yrityksen ulkopuolelle. Hän vetää kursseja muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisjärjestöjen sekä vanhemmuuteen ja lapsityöhön keskittyvien järjestöjen tiloissa.
Irti vanhanaikaisista kasvatusmenetelmistä
Muutos lastenkasvatuskulttuurissa näkyy Kauppilan mukaan selkeästi. Yhä useammin ollaan luopumassa autoritäärisistä kasvatusmenetelmistä, joiden on todettu olevan haitallisia lapsen kehitykselle. Vuorovaikutuskursseille on valtavasti kysyntää, vaikka näissä asioissa on edelleen suuria eroja perheiden välillä. Toisinaan kursseille hakeutuu enimmäkseen perheitä, joilla vuorovaikutus ja tiedostavuus ovat jo muutenkin hyvällä mallilla.
Haaste on päästä kohtaamaan kaikenlaisia perheitä ympäri maata, ja siksi Kauppila onkin iloinen voidessaan tehdä yhteistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kanssa. MLL on kattojärjestö, jonka kautta sen alaiset paikallisjärjestöt tilaavat Kauppilan vetämään kursseja ympäri Suomea. Kattojärjestön tarjoaman rahoituksen ansiosta kurssit ovat edullisia, ja siten mahdollistavat kaikenlaisten perheiden osallistumisen. Ne myös takaavat Kauppilan pääsevän juttelemaan ihmisille, joita ei välttämättä muuten kohtaisi.Joitain vuosia sitten Kauppila huomasi yhä useammin pohtivansa, miksei vanhempien rakentavaan vuorovaikutukseen ole sopivia oppaita. Tai miksei vegaanivanhemmille ole saatavilla sopivaa keittokirjaa lasten ruokavaliota suunnitellessa. Niinpä hän päätti kirjoittaa puuttuvat oppaat itse.
”Kun mun lapset oli pieniä, tajusin, että vegaanilapsille ei ole mitään sopivaa keittokirjaa. Soitin ystävälleni Inna Somersalolle, että tehdäänkö vegaaninen keittokirja lapsille?”
Niin syntyi Makumetkuja murusille – Pienen eläinten ystävän keittokirja (2013). Ensimmäisen kirjan kirjoittaminen madalsi kynnystä, ja Kauppila päätti kirjoittaa lisää. Lopulta kirjoja syntyi vielä kolme lisää: Kamalan ihana päivä – Lasten mindfulness (2016), Ihana perhe – Tietoisen vanhemmuuden ABC (2018) ja Huomaa hetki perheessä – Vanhemman tunnetaitokirja (2018).
Kirjan kirjoittaminen ei ollut Kauppilalle pitkä projekti: ”Prosessoin asioita sisäisesti paljon, joten kun pääsen kirjoitusvaiheeseen tekstiä syntyy todella nopeasti. Samaan tyyliin syntyi gradukin, jonka kirjoitin niin hullun nopeasti, etten edes kehtaa kertoa kenellekään miten nopeasti se syntyi”, Kauppila naurahtaa.
Tietoinen läsnäolo maailmankatsomuksena
Lasten mindfulness on tietoista ja hyväksyvää läsnäoloa siinä missä aikuisillakin. Lapsilla on taito olla läsnä, mutta he eivät vielä pysty reflektoimaan omaa sisäistä maailmaansa, vaan elävät hetkessä. Siksi tietoista läsnäoloa on hyvä harjoitella jo lapsena, jolloin harjoitukset voivat olla yksinkertaisia ja hauskoja. Usein yhdessä harjoitellaan yksittäisiin aisteihin keskittymistä tai oman tunnekokemuksen sanallistamista: ”Esimerkiksi omien lasteni kanssa tykkäämme liikkua metsässä, tunnustella miltä maa tuntuu, mitä ääniä metsässä kuuluu.”
Mindfulnessin taustalla on buddhalainen näkökulma aniccasta, kaiken muuttuvasta luonteesta. Lapset oppivat nopeasti asioiden ohimenevästä luonteesta, mikä helpottaa toimimista arjessa. Valtavan tunnekuohun keskellä olevaa lasta auttaa ymmärrys siitä, että kohta helpottaa. Hyväksyvä tietoisuus on taito, joka säilyy läpi elämän, jos sitä harjoittelee.
Kirjoituksissaan Kauppila siteeraa usein psykologi Thomas Gordonia, joka yhdessä psykologi Marshall Rosenbergin kanssa on luonut kattauksen rakentavia vuorovaikutusmentelmiä. Rosenberg on noussut tutuksi väkivallaton vuorovaikutus -menetelmällään (nonviolent communication) ja Gordon taas tunnetaan Toimiva perhe konseptista. Kauppilan mukaan nämäkään menetelmät eivät tietenkään ole kaikkivoipia, mutta sopivat hänen ajatusmaailmaansa.
Vanhemmuuteen tarvitaan runsaasti vuorovaikutuksellisia työkaluja, jotta pärjää kiireisessä lapsiperhearjessa. Tietoinen läsnäolo ja itsemyötätuntoharjoitteet ovat isossa osassa kokonaisuutta, jonka Kauppila ajattelee olevan tärkeä paketti vanhemmille.
Kuva: Roine Piirainen/ Kuvia Suomesta (CC BY 00)
Mindfulnessin Kauppila löysi jo yliopiston alkuaikoina osallistuttuaan hiljaisuuden retriittiin. Retriitin aikana oltiin täysin puhumatta kymmenen päivän ajan. Monesti luullaan, että hiljaisuusretriitillä keskitytään vain itseen, mutta Kauppilan mukaan todellisuudessa siinä tavoitellaan omanlaistaan yhteisöllisyyttä. Retriitillä ollaan yhdessä, ja yhdessä myös tehdään harjoituksia. Hiljaisuus on kohteliaisuutta antaa toisille tilaa tehdä omaa harjoitustaan. Retriitin jälkeen Kauppila päätti kouluttautua viralliseksi mindfulness-ohjaajaksi.
Kauppilan kurssit perustuvat MBSR-menetelmään (mindfulness-based stress reduction). Se on akateemiseen viitekehykseen sovellettu mindfulness-ohjelma, joka pohjautuu suoraan klassisiin buddhalaisiin harjoituksiin. Menetelmällä on 40 vuoden tutkimustausta. Kauppilan mukaan metodi toimii erityisesti niille, jotka kaipaavat harjoitustensa taustalle vahvaa tutkimustietoa.
Asenteet ja kiinnostus mindfulness-harjoituksiin ovat olleen tasaisen vahvassa kasvussa. Kauppila huomauttaa, että mindfulness itsessään ei ole uusi asia, sillä vastaavia harjoituksia on tehty jo tuhansien vuosien ajan. Länsimaissa metodit ovat vakiintuneet vasta niitä tukevien länsimaisten tutkimustulosten myötä.
Joogan ja mindfulnessin yhteydessä törmää toisinaan keskusteluun kulttuurisesta omimisesta eli appropriaatiosta, ja keskustelu on Kauppilallekin tuttu. Tietoisuus- ja joogaharjoitusten yhteydessä painotetaan usein niiden alkuperää, joka on Kauppilan mukaan tärkeää.
”Olennaista on se, miten tehdään. Joogasta on johdettu kymmeniä eri versioita, jotka eivät oikein sovi sen alkuperäiseen luonteeseen. Meidän tehtävä länsimaisen kulttuurin etuoikeutettuina jäseninä on olla tarkkana sen kanssa, miten me käsittelemme toisesta kulttuurista tulleita tuotteita. Vai käsittelemmekö niitä vain tuotteina, joita voimme hyödyntää vapaasti.”
Ilmastoaktivismi voimaantumisen keinona
Elämän eettinen puoli erityisen tärkeä tekijä hyvinvointialalla työskentelevälle Kauppilalle. Hän määrittää omassa elämässään eettisyyden ikään kuin kaiken kattavana punaisena lankana, johon liittyvät vahvasti mindfulness, vuorovaikutuskouluttaminen ja toiminta ympäristöjärjestössä.
Kauppila näkee ilmaston osana ihmisten hyvinvointia, jolloin hyvinvointiin keskittyvänä yrittäjänä on selvä jatkumo toimia myös ympäristön hyväksi. Tämän takia Kauppila toimiikin Extinction Rebellion -liikkeen eli Elokapinan koordinointiryhmässä. ”Ajattelen että se on oikein, ja se on myös velvollisuuteni.”
Elokapina on epäpoliittinen liike, jonka tavoitteena on suoran väkivallattoman toiminnan avulla vastustaa ilmastolle haitallisia tekijöitä. Lisäksi se vaatii, että ilmaston muutoksesta alettaisiin puhua sen oikealla nimellä ilmastokriisinä. Iso-Britanniassa monet suuret lehdet ovat jo omaksuneet uuden termistön, ja ilmastokriisi on vakiintunut käyttöön. Lisäksi Elokapina vaatii, että Suomi olisi hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteena on perustaa kansankokous tarkkailemaan tätä prosessia.
Elokapinassa Kauppilaa viehättää väkivallaton suora toiminta, jonka hän näkee toimivana vastarintamallina:
”Olisi hyvä, jos ihmiset voimaantuisivat tekemään ilmastotekoja, kun alkaa näyttää siltä, ettei hallitus toimi riittävän ripeästi tässä tilanteessa. Näennäisesti meillä on asiat niin hyvin, että monesta varmasti tuntuu työläältä ryhtyä itse aktiivisemmin vaatimaan ilmasto-oikeuksia.”
Kauppila kuitenkin kokee, että nimenomaan aktiivinen toimiminen helpottaa ilmastoahdistusta, joka vuorostaan voidaan nähdä hyvinvoinnin edistämisenä.
Elokapina koostuu vapaaehtoisista, eikä sillä ole ollenkaan työntekijöitä. Kauppilan rooli yhtenä koordinaattoreista on pyrkiä löytämään liikkeelle lisää kuulijakuntaa. Lisäksi tehtäviin kuuluu suunnitella ja pitää puheita otsikolla: “Ilmastonmuutos – suuntana sukupuutto ja mitä tehdä sille?”
Puheessa ensimmäisenä lyödään kylmät faktat pöytään: kerrataan esimerkiksi karuimpia kohtia IPCC:n raportista. Sitten mietitään yhdessä, millaisia tuntemuksia nämä asiat herättävät. Sen jälkeen siirrytään konkretiaan: puhujat ehdottavat kuulijoille mitä toimia vaaditaan, ja miten niitä voidaan toteuttaa esimerkiksi suoran väkivallattoman toiminnan avulla.
Avainasemassa on vuorovaikutuksellinen demokraattinen toiminta, joka on Kauppilan työn ytimessä. Vuorovaikutuksen kannalta ihmiskunnan ongelmia tulisi tarkastella siitä näkökulmasta, mitä ratkaisulla voidaan saavuttaa sen sijaan, että keskitytään vain siihen, miten ongelmat ratkaistaan. On tärkeää tutkia, mitkä ovat tarpeet ongelmien taustalla, ja kuinka voimme nähdä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kaikki lähtee yksilöiden välisestä vuorovaikutuksesta. Kauppilan mukaan rakentavamman vuorovaikutuksen avulla voitaisiin huomioida myös erilaiset näkökulmat paremmin.
Toimitus
- Podcast-lukija: Jenna Honkanen
- Verkkotaitto: Aino Pohjola
- Artikkelikuva: Timo Heinonen/Flickr (CC BY-NC 2.0)
Lukemista
- Inna Somersalo ja Elina Kauppila 2013: Makumetkuja murusille – Pienen eläinten ystävän keittokirja. Finn Lectura.
- Elina Kauppila 2016: Kamalan ihana päivä – Lasten mindfulness. Viisas Elämä.
- Elina Kauppila 2018: Ihana perhe – Tietoisen vanhemmuuden ABC. Viisas Elämä.
- Elina Kauppila 2018: Huomaa hetki perheessä – Vanhemman tunnetaitokirja. Viisas Elämä.
Lapsille on sallittu tunteet ja niiden näyttäminen jo koko 2000 _luvun. Vanhemmat saavat väsyä.
Mutta missä on totuus eli hyvyys ja kauneus. Muiden ihmisten kunnioittaminen ja sen myöntäminen että lapsilta oletusarvoisesti oletetaan kovaa ääntä ja tämä on vanhemmille ihmisille tai herkistetyille järkyttävä haitta asuinalueella ulkona.
Voisi luulla, että vanhemmat hiki päässä kuskaavat urheilemaan muualle sen minkä jaksavat, ja kokoontuvat puistoissa ja sisällä kahvilla mutta jos esim yhdessä paikkaa on ollut parveilua käynnissä 13 vuotta. Ihmisistä lähtee aina melua.
Milloin on ok sanoa, että kaikki eivät pidä melusta ja silti heitä pitää ihmisinä kunnioittaa.
Ihminen on julma ja sadistinen ja kultainen käsky katoaa, kun pelissä on oma status tai suosittuna olo. Hyviä ihmisiä on vähän ja moraali on elastista.
Milloin näihin keskusteluihin otetaan mukaan muut ihmiset. Miksi lapset ja vanhemmat saavat väsyä, mutta ulkopuoliset eivät.
Miksi on mahdotonta kunnioittaa muita. Ihminen on kekseliäs ja luova halutessaan tehdä joukkovoimalla pahaa ja aiheuttaa kaaosta ja pyrkiä tuhoamaan jonkun elämän.