Naimisissa koko kylän kanssa

Yksiavioisuus on ihmiselle tavan­omai­nen pariu­tu­mis­stra­te­gia, mutta monissa kult­tuu­reis­sa tunnetaan polygamia eli monia­vioi­suus. Polygamian muodoista polygynia eli moni­vai­moi­suus on ylei­sem­pää, mutta on myös eräitä kult­tuu­rei­ta, joiden parissa on tunnettu poly­andria eli jär­jes­te­ly, jossa naisella on useita mies­puo­li­sia avio­kump­pa­nei­ta.

Kongon seudulla elävän lele-kansan parissa tun­net­tiin vielä 1900-luvulla käytäntö, jossa nainen saattoi avioitua ritua­lis­ti­ses­ti koko kylän kanssa. Aluksi tällainen nainen, josta puhuttiin ‘kylän­vai­mo­na’ (eng. Wife of the Village) oli vapaa har­ras­ta­maan intiimejä suhteita kylän kaikkien miesten kanssa.

Nämä miehet antoivat hänelle lahjaksi mor­sius­ra­ha­na käy­tet­tä­viä teks­tii­le­jä. Kun naisen van­hem­mil­le annettava morsiamen hinta oli koossa, kylän­vai­mo siirtyi käy­tän­nös­sä neljän tai viiden nuoremman miehen yhtei­sek­si vaimoksi. Ritualistisesti naisen aja­tel­tiin olevan nai­mi­sis­sa koko kylän kanssa, mutta käy­tän­nös­sä hän oli erään­lai­nen väliai­kai­nen vaimo kylän nuorille miehille ennen kuin nämä löysivät omat avio­kump­pa­nin­sa.

Instituutiota on selitetty sillä, että lelejen parissa miesten tavan­omai­nen avioi­tu­mi­si­kä oli huo­mat­ta­vas­ti naisten avioi­tu­mi­si­kää korkeampi. Avioliitto vaati mieheltä ja tämän suvulta mer­kit­tä­viä talou­del­li­sia suo­rit­tei­ta morsiamen suvulle. Kylänvaimo tarjosi mah­dol­li­suu­den avio­elä­mään pie­nem­mil­lä kus­tan­nuk­sil­la. Naiselle se puo­les­taan tarjosi tietyn statuksen ja vaurautta.

Länsimaisesta näkö­kul­mas­ta jär­jes­te­ly tuntuu eksoot­ti­sel­ta. Lähetyssaarnaajat pitivät sitä jopa rin­nas­tei­se­na pros­ti­tuu­tioon. Myöhemmin Kongon hallitus pyrki lain­sää­dän­nön keinoin tekemään perin­tees­tä lopun, mutta ant­ro­po­lo­gi Lucy Mairin mukaan se oli jossain määrin voi­mis­saan ainakin vielä 1970-luvulla.

Länsimaisesta näkö­kul­mas­ta kylän yhteinen vaimo voi tuntua oudolta ins­ti­tuu­tiol­ta. Silti lele-kansan parissa tällaisen roolin omak­su­neen naisen asema oli varsin tavoi­tel­tu ja arvos­tet­tu eikä siihen liittynyt stigmaa. Kylänvaimon lapsien aja­tel­tiin olevan kylän kaikkien miesten lapsia ja heidän asemansa oli talou­del­li­ses­ti turvattu.

Lucy Mair: African Marriage and Social Change. 1984.

Mary Douglas: The Lele of the Kasai. 1963.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Juuso Koponen on valtiotieteiden maisteri ja antropologi, joka valmistelee väitöskirjaa huono-osaisuudesta ja kolmannen sektorin tarjoamasta ruoka-avusta. Juusoa kiinnostavia tutkimuksellisia teemoja ovat huono-osaisuus ja eriarvoisuus, yhteiskuntaluokat, hyväntekeväisyys, talouden antropologinen tutkimus, diskurssianalyysi ja ideologiakritiikki.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Lisääntymisen perusteet ovat biologiset, mutta se on läpikotaisin kulttuurin muovaama tapahtuma, joka on ihmisyhteisöjen jatkuvuuden kannalta välttämättömyys. Lisääntymiseen liittyy hyvin erilaisia uskomuksia, perinteitä ja käytäntöjä ympäri maailman ja eri aikoina. Lisääntymisen antropologinen tutkimus tarjoaa sukelluksen siihen liittyvien tapahtumien, kuten synnytyksen, sosiokulttuurisiin merkityksiin.

Rahaa ei keksitty vaihtokaupan helpottamiseksi. Antropologit, historiantutkijat ja taloustieteilijät ovat tienneet tämän jo ainakin sadan vuoden ajan. Silti monelle on yhä itsestäänselvyys, että raha täytyi keksiä, koska tavaroiden vaihtokauppa kävi liian vaivalloiseksi. Miksi virheellinen käsitys rahan alkuperästä elää niin sitkeästi?

Suomessa on runsaasti kyliä, joita kuvaillaan kuoleviksi. Niistä näyttävät kadonneet sekä asukkaat että perinteiset maaseutuelinkeinot. Moni lomamatkalainen painaa näiden kylien kohdalla mieluusti kaasua, sillä niiden ei oleteta tarjoavan kauniita maisemia saati muita elämyksiä. Kylään pysähtyvä ja sitä läheltä tarkasteleva etnografi tietää kuitenkin paremmin! Hänelle juttelevat kylän savupiiputkin.