Siirry suoraan sisältöön

Mökkeilyn avulla menneisyyteen

Mökkeilyssä ei vaikuta olevan kyse mukavasta lomailusta. Ihmiset suuntaavat keskelle ei mitään paikkoihin, joissa on paljon hyttysiä ja ulkohuussi, mutta ei juoksevaa vettä eikä aina sähköäkään. Vaikka tuottavuutta ihannoidaan, kaupungit tyhjenevät mökkikauden huipun aikaan. Elämän perusasiat ovat vaivalloisempia mökillä: jopa lämmitys ja ruoanlaitto vaativat ruumiillista työtä.

Mökkeilyyn liittyy ajatus ajattomasta suomalaisuudesta ja menneestä kulta-ajasta. Ihanteelliseen mökkikokemukseen kuuluvat laituri, rantasauna ja järveltä kuuluva kuikan huuto. Arvossa ovat ruumiillinen työ, vaatimaton elämä ja luonnonläheisyys.

Mökillä eläydytään usein menneen maailman rooleihin: isäntä grillaa ja hakkaa halkoja sekä vastaa muista vaativista ja vaarallisista töistä, emäntä laittaa ruokaa ja passaa muita. Sukupuolitettua työnjakoa myöten mökit ovat maaseutuidyllin linnakkeita. Niitä jopa koristellaan museoon kuuluvilla kärrynpyörillä ja heinäseipäillä.

Suomalaisen mökkikulttuurin pohja on 1800-luvun lopun huviloissa, joita kaupunkiporvaristo rakennutti erityisesti höyrylaivareittien varrelle. 1900-luvun alkupuolella kesäasuntojen rakentaminen yleistyi muissakin yhteiskuntaluokissa.

Sotien jälkeen mökkeilystä tuli massailmiö, kun työn perässä kaupunkeihin muuttaneet suomalaiset halusivat palata kotiseuduilleen maalle lomanviettoon. Nykyiset mökki-ihanteet ammentavat tuon ajan kaipuusta lapsuuden onnelliseen maaseutuelämään.

Ihanteet muuttuvat hitaammin kuin arkielämän käytännöt. Vaatimattomuus ja luonnonläheisyys ovat oikeanlaisessa mökkeilyssä niin tärkeitä, että esimerkiksi television käyttöä kiirehditään vähättelemään. Se kuuluu nykyään useimpien mökkien varustukseen, mutta sitä sanotaan pidettävän vain uutisia ja tärkeitä urheilukisoja varten.

Mökkeily ei todellisuudessa ole ainutlaatuisen suomalainen ilmiö. Sitä pidetään esimerkiksi Norjassa erityisen norjalaisena ja Ruotsissa ruotsalaisena, ja loma-ajan kakkosasuntoon liittyvää kulttuuria löytyy eri puolilta maailmaa.

Toimitus

Artikkelikuva: Flickr

Luettavaa

Jaa tämä artikkeli:
Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi

Emmi Huhtaniemi, VTM, on sosiaali- ja kulttuuriantropologi Helsingin yliopistosta. Hän tarkasteli pro gradu -työssään maya-kalenterin loppuun liittynyttä uushenkisyyttä Meksikossa rituaalin ja magian näkökulmista. Emmiä kiinnostavat erityisesti inhimillisen kokemuksen rakentuminen ja tietoisuuden antropologia.View Author posts

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

AntroBlogi
Tietosuojakatsaus

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi. Ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme. Evästeet välittävät tiimillemme tietoa siitä, mikä verkkosivustossamme on sinulle kiinnostavinta ja hyödyllisintä.