Koronapandemia Latinalaisen Amerikan hauraissa ympäristöissä

Koronapandemia on tuonut pinnalle eriarvoisuuden kipupisteitä Latinalaisessa Amerikassa. Kriisin keskellä puhdas ja turvallinen ympäristö ovat olleet vain harvojen ulottuvilla olevaa luksusta. Kaikkein hauraimmassa asemassa ovat kaupunkien ja maaseutujen vähäosaisimmat asukkaat.

Huhtikuun puolessa välissä Kolumbian pää­kau­pun­gin Bogotán köy­him­pien alueiden asukkaat lähtivät kaduille osoit­ta­maan mieltä hal­li­tuk­sen koro­na­toi­mia vastaan. Valtion lupaama koro­na­krii­sin huma­ni­taa­ri­nen apu kaikkein vähä­osai­sim­mil­le ei ollut koskaan saapunut. 

Viime syksynä Kolumbiassa ja monessa muussa Latinalaisen Amerikan maassa miljoonat ihmiset pro­tes­toi­vat demo­kra­tian puutetta ja eriar­voi­suut­ta vastaan. Pandemian levitessä man­te­reel­le kiel­let­tiin useassa maassa ulkona liik­ku­mi­nen, ja näin ollen myös protestit, sank­tioi­den uhalla. Bogotássa polii­si­voi­mat ovat nyt tukah­dut­ta­neet mie­le­no­soi­tuk­sia voi­ma­kei­noin, vedoten karan­tee­ni­mää­räys­ten rik­ko­mi­seen. 

Kaikille kolum­bia­lai­sil­le koti ei kui­ten­kaan ole tur­val­li­sin paikka suojautua pan­de­mial­ta. Bogotán vähä­va­rai­sil­la alueilla asui­no­lo­suh­teet ovat usein vaa­ti­mat­to­mat. Elintarvikkeista on pulaa, infor­maa­tion kulun var­mis­ta­vaa internet-yhteyttä ei vält­tä­mät­tä löydy, ja vesi­kat­kok­set ovat yleisiä. 

Kolumbiassa juo­ma­ve­den jakelu on pitkälti ulkois­tet­tu yksi­tyi­sil­le yri­tyk­sil­le, joilla on laillinen oikeus katkaista veden tulo jos vesi­las­ku­ja ei ole maksettu. Vuonna 2018 kol­mas­osas­sa Bogotán koti­ta­louk­sia veden­ja­ke­lu oli jää­dy­tet­ty mak­sa­mat­to­mien laskujen vuoksi, suurin osa kaikkein köy­him­mil­tä alueilta. 

Koronakriisin aikana Kolumbian hallitus määräsi hätä­toi­me­na kat­kais­tu­jen vesiyh­teyk­sien uudelleen avaamisen. Vesioikeuksiin kes­kit­ty­nyt kolum­bia­lai­nen talous­tie­tei­li­jä Pedro Bernal kritisoi, ettei ratkaisu ole kovin kestävä: poik­keus­ti­lan aikana käytetty vesi tulee maksaa takaisin. Bernalin mukaan ratkaisun takana ei ole ollut halu suojella kaikkien haa­voit­tu­vim­pien terveyttä ja hyvin­voin­tia soli­daa­ri­suu­den nimissä, vaan ajaa vesiy­ri­tys­ten etuja sekä estää tar­tun­to­jen leviä­mi­nen muiden kan­sa­lais­ten kes­kuu­des­sa. 

Amazonin haavoittuvat alkuperäiskansat

Ennen koro­na­pan­de­mian ran­tau­tu­mis­ta Latinalaisen Amerikan man­te­reel­le, ennen­nä­ke­mä­tön dengue-epidemia oli riehunut jo kuu­kausien ajan Etelä-Amerikan Amazonin sade­met­sän alueella. 

Amazonin alueen syr­jä­seu­dut ovat erityisen heikoilla vakavien tar­tun­ta­tau­tien edessä. Aliravitsemusluvut ovat korkeita ja ter­vey­den­huol­to usein heikkoa. Amazonin pien­vil­je­li­jä- ja alku­pe­räis­kan­sayh­tei­söt altis­tu­vat myös kaivosten, öljyn­po­rauk­sen sekä met­sä­ka­don aiheut­ta­mal­le veden saas­tu­mi­sel­le ja muille ympä­ris­tö­hai­toil­le. Antropologi Oscar Espinosa kertoo Perun katolisen yli­opis­ton verk­ko­jul­kai­sun haas­tat­te­lus­sa, että pilaan­tu­nut ympäristö lisää mer­kit­tä­väs­ti Amazonin maa­seu­tu­jen asuk­kai­den haa­voit­tu­vuut­ta koro­nae­pi­de­mian kal­tais­ten riskien edessä.

La Merced, Peru. Vuonna 2019 vakava dengue-epidemia riehui Etelä-Amerikan Amazonin
alueilla. Se on lisännyt Amazonin asuk­kai­sen haa­voit­tu­vuut­ta koro­na­pan­de­mial­le. Anna
Heikkinen, 2019

Journalistit ja tutkijat ovat arvos­tel­leet Amazonin alueen val­tioi­den heikkoa apua haa­voit­tu­vil­le maan­vil­je­li­jä- ja alku­pe­räis­kan­sayh­tei­söil­le koro­na­pan­de­mian aikana. Brasiliassa tilanne on ollut kaikkein hälyt­tä­vin. Tammikuussa 2019 Brasilian pre­si­den­tik­si nousseen Jair Bolsonaron val­ta­kau­del­la alku­pe­räis­kan­so­jen oikeuksia ja ympä­ris­tö­sään­te­lyä on hei­ken­net­ty. Tämä on ajanut alku­pe­räis­kan­sat ahtaalle ja lisännyt met­sä­hak­kui­ta heidän asut­ta­mil­laan mailla.

Kaivokset aiheut­ta­vat veden saas­tu­mis­ta Perun vuo­ris­toa­lueil­la, mikä synnyttää vuo­sit­tain
lukuisia konflik­te­ja. Kuva: Anna Heikkinen, 2019

Maaliskuussa The Guardian kirjoitti Bolsonaron hal­li­tuk­sen aikana toi­min­taan­sa laa­jen­ta­neis­ta radi­kaa­leis­ta herä­tys­liik­keis­tä Brasilian Amazonin alueella. Koronapandemian keskellä lähe­tys­saar­naa­jat pyrkivät uusilla heli­kop­te­reil­la “sivis­tä­mään saa­vut­ta­mat­to­mia heimoja”. Eristyksissä elävien alku­pe­räis­kan­so­jen vas­tus­tus­ky­ky jopa kausi-influens­san kal­tai­sil­le taudeille on heikko. Covid-19 ‑tartunta voi olla heille hen­gen­vaa­ral­li­nen, ja saattaa tar­koit­taa koko yhteisön katoa­mis­ta. 

Toisin kuin monessa muussa Latinalaisen Amerikan maassa, Brasiliassa koronaan on suh­tau­dut­tu varsin löysin rantein. Brasilian pre­si­dent­ti on tois­tu­vas­ti vähä­tel­lyt tut­ki­joi­den ja ter­vey­sa­lan asian­tun­ti­joi­den lausun­to­ja koro­na­vi­ruk­sen riskeistä. Facebook ja Twitter ovat pois­ta­neet Bolsonaron jul­kai­su­ja niiden hai­tal­li­sen sisällön vuoksi. Toukokuun alussa Brasilia lukeutui koro­na­vi­ruk­ses­ta kaikkein pahiten kär­si­nei­den maiden kär­ki­pää­hän

Bolsonaron aikana leikkuri on käynyt tiuhaan julkisten palvelun sek­to­reil­la. Nyt koro­na­krii­sin edessä maan ter­vey­den­huol­lon kapa­si­teet­ti on tasa­pai­noil­lut romah­dus­pis­teen ääri­ra­joil­la. Sairaalavuoteet, laitteet, lääkkeet sekä jopa vesi ja saippua ovat loppuneet useista sai­raa­lois­ta. Jo ennen pandemiaa monissa Brasilian suur­kau­pun­geis­sa, kuten São Paulossa, kamp­pail­tiin veden puutteen keskellä. Nyt lähes puolella kansasta ei ole pääsyä hygienian nou­dat­ta­mi­sen kannalta olen­nai­siin perus­tar­pei­siin, kuten sani­taa­tioon tai puh­taa­seen veteen.

Pandemiaa vastaan ilman puhdasta vettä

Kansainvälinen ter­veys­jär­jes­tö WHO korosti pandemian alku­met­reil­tä lähtien aktii­vi­ses­ti veden ja käsien­pe­sun tärkeyttä koro­na­vi­ruk­sen vas­tai­se­na suo­jau­tu­mis­kei­no­na. Unicef puo­les­taan ohjeisti verk­ko­si­vuil­laan, kuinka kädet tulisi pestä saip­pual­la juoksevan veden alla vähintään 20 sekunnin ajan. Samaan aikaan moni Latinalaisessa Amerikassa on kysynyt, kuinka noudattaa koronalta suo­jau­tu­mi­sen ohjeita, jos vettä ei ole?

Amerikkojen välisen kehi­tys­pan­kin (BID) mukaan Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueella yli 34 mil­joo­nal­la ihmisellä ei ole pääsyä juo­ma­kel­poi­seen veteen, ja 106 mil­joo­nal­la on vakavia puutteita sani­taa­tios­sa. Hygienian nou­dat­ta­mi­sen mah­dol­li­suuk­sis­sa on jyrkkiä eroja kaupunki- ja maa­seu­tua­luei­den välillä. Vuonna 2015 yli 75 pro­sen­til­la Latinalaisen Amerikan maaseudun asuk­kais­ta ei ollut päi­vit­täis­tä pääsyä puh­taa­seen veteen. Lisäksi mantereen mil­joo­na­kau­pun­kien laitamien köyhiltä alueilta vesi-infra­struk­tuu­ri puuttuu usein kokonaan. 

Perun pää­kau­pun­gin Liman köyhillä asui­na­lueil­la lähes 700 000 ihmistä on kohdannut pandemian veden puut­tees­sa. Kunnallinen juo­ma­ve­si­put­kis­to ei ulotu lai­ta­kau­pun­gin alueille. Niiden asukkaat joutuvat ostamaan veden muutaman kerran viikossa saa­pu­vis­ta vesi­tank­ki­au­tois­ta. Vesilitran hinta tankeista ostettuna saattaa olla jopa kym­men­ker­tai­nen kaupungin vesi­ver­kon piirissä olevien hyvä­osais­ten alueiden vesi­mak­sui­hin nähden. Tankkivedestä on myös löytynyt korkeita määriä ter­vey­del­le hai­tal­li­sia mikrobeja sekä muita saasteita

Perussa veden saas­tu­mis­ta aiheut­ta­vat pää­asias­sa jäteveden käsit­te­ly­lai­tos­ten puute sekä kai­vos­teol­li­suus. Erityisesti maa­seu­tua­lueil­la kai­vos­teol­li­suu­den aiheut­ta­ma veden pilaan­tu­mi­nen synnyttää vuo­sit­tain lukuisia konflik­te­ja pien­vil­je­li­jäyh­tei­sö­jen ja kai­vos­yh­tiöi­den välillä. 

Perussa jäte­ve­den­kä­sit­te­ly­lai­tos­ten puute aiheuttaa veden pilaan­tu­mis­ta kau­pun­kia­lueil­la.
Kuva: Anna Heikkinen, 2019

Veteen liit­ty­vään haa­voit­tu­vuu­teen pereh­ty­neen ant­ro­po­lo­gi Barbara Lynchin mukaan Perun yksi­tyis­tä sektoria suosiva veden­hal­lin­ta­mal­li on jar­rut­ta­nut vesien suojelua ja hei­ken­tä­nyt kaikkein haa­voit­tu­vum­pien pääsyä veteen. Myös veden poliit­tis­ta ekologiaa tutkivat maan­tie­tei­li­jät Jessica Budds sekä Leonith Hinojosa ovat kri­ti­soi­neet Perun vesioi­keuk­sien jako­me­net­te­lyä. Usein vakaa­ku­pis­sa painavat eniten talou­del­lis­ta voittoa tuottava toiminta, kuten vientiin kes­kit­ty­nyt teho­maa­ta­lous sekä kai­vos­teol­li­suus. 

Kaivosmaana tun­ne­tus­sa Perussa löysillä ympä­ris­tö­sää­dök­sil­lä on pyritty hou­kut­te­le­maan eri­tyi­ses­ti ulko­mai­sia kai­vo­sin­ves­toin­te­ja. Viime vuosina ympä­ris­tö­nor­me­ja on tiu­ken­net­tu jonkin verran, mutta kaivosten veden laadun moni­to­roin­tia katsotaan edelleen usein läpi sormien.

Haitat veden pilaan­tu­mi­ses­ta jäävät usein jo valmiiksi haa­voit­tu­vas­sa asemassa olevien harteille. Kuten Perun Keski-Andien Mantaron joki­laak­sos­sa asuva pien­vil­je­li­jä tilan­net­ta kuvailee: 

”Meillä on kuollut joki. Tämän joen vesi ei sovellu vil­jel­mien kasteluun, eikä juo­ma­ve­dek­si. Ei ihmisten eikä eläinten. Jos teh­täi­siin kunnon selvitys jokiveden laadusta, voisimme selvästi nähdä, että kaivokset ovat meille tuhoisia.”

Unohdetut pienviljelijät ruokkivat kansaa pandemian keskellä

Veden saas­tu­mi­sen lisäksi pien­vil­je­li­jöi­den elin­kei­no­ja on Perussa viime vuo­si­kym­me­ni­nä uhannut teho­maa­ta­lous­tuo­tan­toa ja tuontia tukeva maa­ta­lous­po­li­tiik­ka. Erityisesti halvan ja pro­ses­soi­dun ruuan, kuten rans­kan­pe­ru­noi­den, tuonti on kasvanut tun­tu­vas­ti. Peru on perin­tei­ses­ti kuulunut Latinalaisen Amerikan peru­nan­tuot­ta­jien kärkeen, ja peruna on eri­tyi­ses­ti vuo­ris­toa­luei­den vil­je­li­jöil­le talou­del­li­ses­ti tärkeä vil­je­ly­kas­vi. Tuontiperunan aiheut­ta­ma hinnan lasku on ajanut monia pien­vil­je­li­jöi­tä ahtaalle. 

Myös Meksikossa teho­maa­ta­lou­den suu­ry­ri­tyk­set ovat ottaneet viime vuo­si­kym­me­ni­nä maa­ta­lous­a­laa haltuun, eri­tyi­ses­ti maan perin­tei­sen vil­je­ly­kas­vin maissin tuo­tan­nos­sa. Lisäksi vuonna 1994 solmitun Pohjois-Amerikan NAFTA-vapaa­kaup­pa­so­pi­muk­sen myötä halvan yhdys­val­ta­lai­sen maissin tuonti on kasvanut. Tämä on polkenut maissin hintoja alas ja tehnyt perin­tei­siä mais­si­la­jik­kei­ta vil­je­li­vien pien­vil­je­li­jöi­den elin­kei­nos­ta pitkälti kan­nat­ta­ma­ton­ta

NAFTA-sopimus on lupaillut paran­nuk­sia pai­kal­lis­ten maan­vil­je­li­jöi­den oloihin Meksikossa. Maaseutualueiden köyhyys lähtikin jonkin verran laskuun 1990-luvun alku­puo­lel­la. YK:n elin­tar­vi­ke- ja maa­ta­lous­jär­jes­tö FAO:n jul­kai­se­man raportin mukaan vuonna 2018 Meksikon maaseudun väestöstä noin puolet eli kuitenkin edelleen köy­hyy­des­sä.

7. Maaseudun asukkaat jpg

Santa Rosa de Ocopa, Peru. Ympäristön pilaan­tu­mi­nen ja pien­vil­je­li­jöi­den elin­kei­no­ja
uhkaavaa maa­ta­lous­po­li­tiik­ka ovat tehneet Perun maa­seu­tu­jen asuk­kais­ta entistä
haa­voit­tu­vam­pia koro­na­pan­de­mian edessä. Kuva: Anna Heikkinen, 2019

Koronapandemian aikana Meksikossa, Perussa ja monessa muussa Latinalaisen Amerikan maassa pai­kal­li­set maan­vil­je­li­jät ovat esiin­ty­neet polii­tik­ko­jen puheissa kan­sal­li­sen ruo­ka­tur­van san­ka­rei­na. Kysyn video­pu­he­lus­sa peru­lai­sen pien­vil­je­li­jäys­tä­vä­ni näkö­kul­maa tilan­tees­ta.

Nyt koro­na­vi­ruk­sen aikana kau­pun­geis­sa asuvat ihmiset ovat menneet lähes jär­jil­tään pelä­tes­sään ruuan lop­pu­mis­ta. Ennen tätä tilan­net­ta me syr­jä­seu­tu­jen pien­tuot­ta­jat olimme aika lailla unoh­det­tu­ja, mutta viime aikoina meidän tärkeyttä on ylistetty joka puolella. Toivottavasti tämä asenne pysyy ja luo jon­kin­lai­sia muutoksia, kun virus on selätetty”, ystäväni pohtii. 

Tämä artikkeli pohjautuu Latinalaisen Amerikan yhteis­kun­nal­li­sen ja ympä­ris­tön muutoksen sekä kehi­tyk­seen kes­kit­ty­vän ESDLA-tut­ki­musyh­tei­sön Latin America and the Caribbean in the times of Covid-19-blo­gi­sar­jan jul­kai­sui­hin. Kirjoittajan oman tut­ki­muk­sen lisäksi artik­ke­lin aineis­to­na on käytetty Itä-Suomen yli­opis­ton väi­tös­kir­ja­tut­ki­joi­den Germán A. Quimbayo Ruizin, Mariana G. Lyran sekä Violeta Gutiérrez Zamoran tekstejä.

  1. Reference 1
  2. Reference 2
  3. Reference 3

Kirjoittaja

Anna Heikkinen on kehitysmaatutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja työskentelee tällä hetkellä tutkimushankkeessa: ”Vesi ja tuli: Hauraat ympäristöt ja haavoittuvuuden politiikka Globaalissa Etelässä”. Hänen tutkimuksensa käsittelee ilmastohaavoittuvuutta, veden hallintaa ja vesikonflikteja Perun Andien alueella.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Maailmanlaajuiset poikkeustilanteet pakottavat meidät pohtimaan vaihtoehtoja matkustamiselle ja kasvokkain tapaamiselle. Yhä useammat tapahtumat on järjestetty kokonaan virtuaalisesti — niin myös monet konferenssit. Toukokuinen antropologian virtuaalikonferenssi tarjosi kiinnostavan sisällön lisäksi ideoita siitä, miltä tapahtumien uudet muodot voivat näyttää tulevaisuudessa.

Demokratian tilasta maailmassa puhutaan paljon. Aihe nousee tapetille erityisesti koronapandemian kaltaisten poikkeusolojen aikana. Suomessa monipuolueyhteistyötä ja demokratiaa arvostetaan ja sen oppeja viedään myös maailmalle. Mukana demokratiaa tukemassa on Demon toiminnanjohtaja Anu Juvonen, joka Työkentällä-haastattelussa kertoo urastaan järjestömaailmassa.