Itäsaksalaiset ja muslimit toisen luokan kansalaisina

Itä- ja Länsi-Saksojen yhdis­ty­mi­ses­tä tuli lokakuun alussa kulu­neek­si 30 vuotta. Tag der Deutschen Einheit on sak­sa­lai­sen kalen­te­rin tär­keim­piä merk­ki­päi­viä. Saksan jäl­lee­nyh­dis­ty­mi­nen on kylmän sodan lop­pu­mi­sen ja lännen voiton symboli. Saksassa val­lit­se­va nar­ra­tii­vi on pitkään koros­ta­nut kahden yhteen kuuluvan osan yhdis­ty­mis­tä. Tarina on usein peittänyt alleen yhdis­ty­mi­sen kipu­pis­teet. Viime vuosina vaikea aihe on kuitenkin noussut julkiseen kes­kus­te­luun.

Yhdistyminen terminä peittää sen, että DDR lakkasi olemasta ja sulau­tet­tiin osaksi Länsi-Saksaa sen sijaan, että olisi luotu uusi yhte­näi­sen Saksan valtio. Yhdistymisprosessi vaati länneltä mittavia inves­toin­te­ja idän ‘moder­ni­soi­mi­sek­si’. Kuten Itä-Saksassa syntynyt toi­mit­ta­ja ja kir­jai­li­ja Jana Hensel on todennut, idässä yhdis­ty­mi­nen oli suuri muu­tos­koh­ta, “die Wende”, joka muis­te­taan ja josta ei olla vielä toivuttu. Ihmisten kotimaa katosi ja liik­ku­vuus länteen mah­dol­lis­tui. 

Isolle osalle itä­sak­sa­lai­sis­ta Wende symboloi vapau­tu­mis­ta auto­ri­tää­ri­sen vallan alta. Samalla heistä tuli köyhä ja stig­ma­ti­soi­tu vähem­mis­tö kapi­ta­lis­ti­ses­sa liit­to­val­tios­sa, jossa oli eri valuutta, erilainen poliit­ti­nen ja talou­del­li­nen systeemi, erilaiset koulu‑, vero‑, ter­vey­den­huol­to- ja oikeus­jär­jes­tel­mät sekä erilaiset tavat puhua yhteistä äidin­kiel­tä. 

Yhteisöllinen utopia ei kuvaa yhdis­ty­mi­sen jälkeistä maailmaa niin kut­su­tuis­sa “uusissa osa­val­tiois­sa”. Idässä kasvaneet sak­sa­lai­set rapor­toi­vat syr­jin­näs­tä. Monilla on edelleen vai­keuk­sia iden­ti­fioi­tua ‘uuteen sak­sa­lai­suu­teen’. Edesmennyttä Itä-Saksaa muis­te­le­val­le mie­len­mai­se­mal­le on nimikin, ostalgia

Maan kes­kei­siin sosio­lo­gei­hin lukeutuva Naika Foroutan on tutkinut itä­sak­sa­lais­ten inte­graa­tio­ta. Tulokset ovat synkkää luettavaa. Verrattuna länteen itä­sak­sa­lais­ten työt­tö­myys­pro­sent­ti on korkea, palkka- ja tulotaso matala. Idän osa­val­tiot ovat länteen ver­rat­tu­na köyhiä. Koulutustaso on niissä alhai­sem­pi, ja itä­sak­sa­lais­ten osuus joh­ta­vas­sa asemassa olevista hen­ki­löis­tä on edelleen pieni. 

Aiemmin maa­han­muut­ta­ja­taus­tai­siin yhtei­söi­hin kes­kit­ty­nyt Foroutan huomasi, että itä­sak­sa­lais­ten rapor­toi­mat koke­muk­set ja heidän yhteis­kun­nal­li­nen asemansa olivat tilas­to­jen valossa saman­kal­tai­sia maa­han­muut­ta­ja­ryh­mien kanssa. Hänen tut­ki­mus­pro­jek­tin­sa vertasi Saksan mus­li­mi­väes­tön ja itä­sak­sa­lais­ten asemaa ja koke­muk­sia toisiinsa. Keväällä 2019 jul­kis­te­tut tulokset kertovat, että molem­mis­sa ryhmissä joka kolmas kokee tulevansa koh­del­luk­si toisen luokan kan­sa­lai­se­na. Työllistyminen on molem­mis­sa ryhmissä vai­keam­paa, ja molempiin ryhmiin kohdistuu saman­kal­tai­sia vahvoja, nega­tii­vi­sia ste­reo­ty­pioi­ta. 

Itäsaksalaisten inte­graa­tion tar­kas­te­lu tuo esille, että inte­graa­tio­va­jees­ta voivat kärsiä muutkin kuin maa­han­muut­ta­ja­ryh­mät. Foroutanin ver­tai­le­va tutkimus paljastaa vähem­mis­tö­jä syrjivät raken­teel­li­set valuviat. Vaikka mus­li­mi­vä­hem­mis­tö ja itä­sak­sa­lai­set ovat kult­tuu­ri­sil­ta omi­nai­suuk­sil­taan ja ryh­mäi­den­ti­tee­teil­tään hyvin erilaisia, heihin koh­dis­tu­vat osin samat ulos­sul­ke­vat meka­nis­mit, muslimien kokemaa rasismia lukuu­not­ta­mat­ta. 

Foroutanin mukaan tämä osoittaa, että yhden­ver­tai­suu­teen on pyrittävä raken­teel­li­sil­la muu­tok­sil­la ja avaamalla sak­sa­lais­ta iden­ti­teet­tiä ja itse­mää­rit­te­lyä. Toisin sanoen on tehtävä työtä sen eteen, että sekä idästä tulevat että ne, joilla on maa­han­muut­to­taus­ta, saavat ansaitun paikkansa yhden­ver­tai­si­na sak­sa­lai­si­na. 

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Minna Kulmala on tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut myös entisten jäsenten tarinoihin.

J.M. Bergerin kirjoittama teos Ekstremismi tarjoaa ajankohtaisen näkökulman ekstremismiä koskevaan keskusteluun ja tutkimukseen. Berger esittää oman määritelmänsä sille, mitä ekstremismi on ja kuvailee niitä olosuhteita, jotka luovat pohjaa ääriajattelulle. Kirja on tiivis johdatus aihepiiriin. Mistä vastakkainasettelu ja ääriajattelu kumpuavat?

Mikroaggressiot ovat osa laajempaa sosiaalista ilmiötä, jossa pienet arkipäiväiset eleet, kuten huomautukset ja katseet, heijastavat vallitsevia valtasuhteita. Ne osoittavat, kuka koetaan ‘vieraaksi’ ja ulkopuoliseksi, ja kenellä on valta määritellä sisä- ja ulkopuolisuutta. Mikroaggressio viestittää sen kohteelle, että hän on erilainen.