Itä- ja Länsi-Saksojen yhdistymisestä tuli lokakuun alussa kuluneeksi 30 vuotta. Tag der Deutschen Einheit on saksalaisen kalenterin tärkeimpiä merkkipäiviä. Saksan jälleenyhdistyminen on kylmän sodan loppumisen ja lännen voiton symboli. Saksassa vallitseva narratiivi on pitkään korostanut kahden yhteen kuuluvan osan yhdistymistä. Tarina on usein peittänyt alleen yhdistymisen kipupisteet. Viime vuosina vaikea aihe on kuitenkin noussut julkiseen keskusteluun.
Yhdistyminen terminä peittää sen, että DDR lakkasi olemasta ja sulautettiin osaksi Länsi-Saksaa sen sijaan, että olisi luotu uusi yhtenäisen Saksan valtio. Yhdistymisprosessi vaati länneltä mittavia investointeja idän ‘modernisoimiseksi’. Kuten Itä-Saksassa syntynyt toimittaja ja kirjailija Jana Hensel on todennut, idässä yhdistyminen oli suuri muutoskohta, “die Wende”, joka muistetaan ja josta ei olla vielä toivuttu. Ihmisten kotimaa katosi ja liikkuvuus länteen mahdollistui.
Isolle osalle itäsaksalaisista Wende symboloi vapautumista autoritäärisen vallan alta. Samalla heistä tuli köyhä ja stigmatisoitu vähemmistö kapitalistisessa liittovaltiossa, jossa oli eri valuutta, erilainen poliittinen ja taloudellinen systeemi, erilaiset koulu-, vero-, terveydenhuolto- ja oikeusjärjestelmät sekä erilaiset tavat puhua yhteistä äidinkieltä.
Yhteisöllinen utopia ei kuvaa yhdistymisen jälkeistä maailmaa niin kutsutuissa “uusissa osavaltioissa”. Idässä kasvaneet saksalaiset raportoivat syrjinnästä. Monilla on edelleen vaikeuksia identifioitua ‘uuteen saksalaisuuteen’. Edesmennyttä Itä-Saksaa muistelevalle mielenmaisemalle on nimikin, ostalgia.
Maan keskeisiin sosiologeihin lukeutuva Naika Foroutan on tutkinut itäsaksalaisten integraatiota. Tulokset ovat synkkää luettavaa. Verrattuna länteen itäsaksalaisten työttömyysprosentti on korkea, palkka- ja tulotaso matala. Idän osavaltiot ovat länteen verrattuna köyhiä. Koulutustaso on niissä alhaisempi, ja itäsaksalaisten osuus johtavassa asemassa olevista henkilöistä on edelleen pieni.
Aiemmin maahanmuuttajataustaisiin yhteisöihin keskittynyt Foroutan huomasi, että itäsaksalaisten raportoimat kokemukset ja heidän yhteiskunnallinen asemansa olivat tilastojen valossa samankaltaisia maahanmuuttajaryhmien kanssa. Hänen tutkimusprojektinsa vertasi Saksan muslimiväestön ja itäsaksalaisten asemaa ja kokemuksia toisiinsa. Keväällä 2019 julkistetut tulokset kertovat, että molemmissa ryhmissä joka kolmas kokee tulevansa kohdelluksi toisen luokan kansalaisena. Työllistyminen on molemmissa ryhmissä vaikeampaa, ja molempiin ryhmiin kohdistuu samankaltaisia vahvoja, negatiivisia stereotypioita.
Itäsaksalaisten integraation tarkastelu tuo esille, että integraatiovajeesta voivat kärsiä muutkin kuin maahanmuuttajaryhmät. Foroutanin vertaileva tutkimus paljastaa vähemmistöjä syrjivät rakenteelliset valuviat. Vaikka muslimivähemmistö ja itäsaksalaiset ovat kulttuurisilta ominaisuuksiltaan ja ryhmäidentiteeteiltään hyvin erilaisia, heihin kohdistuvat osin samat ulossulkevat mekanismit, muslimien kokemaa rasismia lukuunottamatta.
Foroutanin mukaan tämä osoittaa, että yhdenvertaisuuteen on pyrittävä rakenteellisilla muutoksilla ja avaamalla saksalaista identiteettiä ja itsemäärittelyä. Toisin sanoen on tehtävä työtä sen eteen, että sekä idästä tulevat että ne, joilla on maahanmuuttotausta, saavat ansaitun paikkansa yhdenvertaisina saksalaisina.
Lukemista
- Zeit Online: Ostdeutsche und Migranten ähnlich stark benachteiligt
- Heinrich Böll Stiftung: Zugezogen, Ostdeutsch? Postmigrantische Perspektiven auf die Wiedervereinigung
- ARD-aktuell: 30 Jahre nach der Wende, das lange arbeiten an der Einheit
