Jeesuksen toinen oikeudenkäynti

Syyskuun lopulla Venäjän tur­val­li­suus­pal­ve­lu pidätti Viimeisen tes­ta­men­tin kirkon keu­la­hah­mo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psy­ko­lo­gi­ses­ta pai­nos­tuk­ses­ta rahan saa­mi­sek­si, ja vakavan haitan aiheut­ta­mi­ses­ta yhdelle tai usealle jäsenelle. Tapausta käsit­te­lee Venäjän fede­raa­tion tut­kin­ta­ko­mi­tea, joka vastaa suoraan presidentille. 

1990-luvulla syntynyt uusus­kon­nol­li­nen liike perään­kuu­lut­taa oma­va­rai­suut­ta, ”har­mo­ni­sia ihmis­suh­tei­ta” ja luovuutta. Vissarionia pidetään Jeesuksen rein­kar­naa­tio­na, joka luotsaa valit­tun­sa käsillä olevan kriit­ti­sen ajan­jak­son, “maa­il­man­lo­pun”, yli. Eteläisen Krasnojarskin alueelle perus­te­tus­sa, useista kylistä koos­tu­vas­sa eko­yh­tei­sös­sä asuu 4000 – 5000 uskovaa. 

Olen tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutus­tu­nut entisten jäsenten tari­noi­hin, joista osassa mainitaan psy­ko­lo­gi­nen mani­pu­loin­ti. Osa liikkeen pio­nee­reis­ta myi asuntonsa Siperiaan muut­taes­saan, lah­joit­taen näin han­kit­tu­ja varoja yhtei­söl­le. Vissarionistien mukaan lah­joi­tuk­set olivat — ja ovat — vapaa­eh­toi­sia. Monet maksavat tulois­taan kym­me­nyk­set yhteisön kassaan, josta yhteisiä hankkeita rahoi­te­taan. Yhteisö on raken­net­tu seu­raa­jien rahal­li­ses­ti vas­tik­keet­to­man työ­pa­nok­sen ja lah­joi­tus­ten turvin. Kyliin on noussut puistoja, leik­ki­paik­ko­ja ja temp­pe­lei­tä, ja niihin on kutsuttu semi­naa­rien pitäjiä. Myös eko­tu­ris­mia on kehitetty. 

Kenttätyöjaksoillani olen havainnut seu­raa­jien sisäisen paineen toimia “oikein”. Sosiaalista painetta kohdistuu lähinnä “yhte­näis­per­heen” (Vissarionin oppeja tiukimmin nou­dat­ta­van joukon) jäseniin. Pakottamista en ole havainnut. Seuraajien lapset saavat valita, elävätkö yhtei­sös­sä vai läh­te­vät­kö maa­il­mal­le. Vapaan tahdon kun­nioit­ta­mi­nen on hen­gel­li­nen laki. 

Vissarionistit eivät tunnista yhtei­söään syy­tök­sis­tä. Monilla on arvionsa siitä, mitä niiden taustalla piilee. Keväästä 2019 lähtien seuraajat ovat rapor­toi­neet sivii­li­pu­kui­sis­ta viran­omai­sis­ta, jotka ovat kyselleet kylissä pro­vo­ka­tii­vi­sia kysy­myk­siä yhteisön elä­män­ta­vas­ta. Samoihin aikoihin alettiin rakentaa rah­ti­lii­ken­teel­le suun­nat­tua tietä, joka ylittää yhteisön kylien ohi virtaavan Kazir-joen. Erään kylän ympärillä on tavattu kul­la­net­si­jöi­tä. Kaivostoiminta mer­kit­si­si Kazirista käyt­tö­ve­ten­sä saaville kylä­läi­sil­le vai­keuk­sia. Liike-elämän ja oikeus­ju­pa­kan kytkökset näyttävät monista selviltä: yhteisö saa väistyä metsiin ja mah­dol­li­siin mineraali- ja arvo­me­tal­lie­siin­ty­miin käsiksi haluavien tieltä.

Tuttavani yhtei­sös­sä sanovat, etteivät pidä­tyk­set horjuta heidän uskoaan. Heitä huolettaa, evätäänkö kirkolta juridisen henkilön oikeudet. Viime vuosina uskon­nol­lis­ten liik­kei­den toi­min­ta­mah­dol­li­suu­det Venäjällä ovat kaven­tu­neet. Vissarionin seuraajat ovat pahoil­laan siitä, ettei heidän näke­myk­si­ään kuulla. Kremlille uskol­li­nen media uutisoi tapauk­ses­ta yhteisöä mus­ta­maa­laa­vaan sävyyn, ikään kuin tapaus olisi jo ratkaistu. 

Hengellinen vakaumus koetaan hen­ki­lö­koh­tai­sel­la tasolla. Se, mikä yhteisön sisällä koetaan panok­sek­si sielun tai yhteisen vision eteen, voi ulko­puo­lel­ta näyt­täy­tyä riistona. Tällaisten tapausten kohdalla tasa­pai­noil­laan mah­dol­li­sen hen­gel­li­sen väki­val­lan vakavasti ottamisen ja uskon­non­har­joit­ta­mi­sen vapauden tur­vaa­mi­sen välillä. Ihmisten koke­mus­ten ja (venä­läi­sen) lain­sää­dän­nön moni­tul­kin­tai­suus mah­dol­lis­taa niiden vää­rin­käy­tön muiden int­res­sien ajamisessa.

Kirjoittaja

Minna Kulmala on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Hän tutkii uskonnollisen kääntymyksen rakentumista ja jatkuvuutta Etelä-Siperiassa sijaitsevan milleniaarisen Vissarion-yhteisön jäsenten parissa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Marketta Horn 24.10.2020 klo 13:58

    Kiitos Minna asial­li­ses­ta jutusta. Voitko oikaista hesarin tai Iltasanomien asen­teel­li­ses­ti värit­ty­nei­tä juttuja? Emmekös me kuitenkin elä vapaassa maassa.

    Vastaa
    • Minna Kulmala 3.11.2020 klo 19:30

      Hei Marketta! Kiitos palaut­tees­ta­si. Olen ollut yhtey­des­sä Helsingin Sanomiin ja antanut haas­tat­te­lun Ilta-Sanomille pian pidä­ty­suu­tis­ten jälkeen. Toistaiseksi haas­tat­te­lua ei ole kui­ten­kaan julkaistu. Olen myös kom­men­toi­nut Iltalehden paikoin har­haan­joh­ta­vaa uuti­soin­tia aiheen tiimoilta. On har­mil­lis­ta, ettei faktoja ole sel­vi­tet­ty perusteellisemmin.

      Vastaa

Lue myös nämä:

Kinky näyttäytyy monella tavalla ihmisten elämässä, ja se merkitsee erilaisia asioita kokijoilleen. Yhdelle kinky voi olla elämäntapa, toiselle identiteetti ja kolmannelle harrastustoimintaa – tai kaikkia näitä limittäin ja vuorotellen. Yhteistä kuitenkin tuntuu olevan, että kinky tekee elämästä mielekkäämpää.