Siirry suoraan sisältöön

Jeesuksen toinen oikeudenkäynti

Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Tapausta käsittelee Venäjän federaation tutkintakomitea, joka vastaa suoraan presidentille. 

1990-luvulla syntynyt uususkonnollinen liike peräänkuuluttaa omavaraisuutta, ”harmonisia ihmissuhteita” ja luovuutta. Vissarionia pidetään Jeesuksen reinkarnaationa, joka luotsaa valittunsa käsillä olevan kriittisen ajanjakson, “maailmanlopun”, yli. Eteläisen Krasnojarskin alueelle perustetussa, useista kylistä koostuvassa ekoyhteisössä asuu 4000-5000 uskovaa. 

Olen tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut entisten jäsenten tarinoihin, joista osassa mainitaan psykologinen manipulointi. Osa liikkeen pioneereista myi asuntonsa Siperiaan muuttaessaan, lahjoittaen näin hankittuja varoja yhteisölle. Vissarionistien mukaan lahjoitukset olivat – ja ovat – vapaaehtoisia. Monet maksavat tuloistaan kymmenykset yhteisön kassaan, josta yhteisiä hankkeita rahoitetaan. Yhteisö on rakennettu seuraajien rahallisesti vastikkeettoman työpanoksen ja lahjoitusten turvin. Kyliin on noussut puistoja, leikkipaikkoja ja temppeleitä, ja niihin on kutsuttu seminaarien pitäjiä. Myös ekoturismia on kehitetty. 

Kenttätyöjaksoillani olen havainnut seuraajien sisäisen paineen toimia “oikein”. Sosiaalista painetta kohdistuu lähinnä “yhtenäisperheen” (Vissarionin oppeja tiukimmin noudattavan joukon) jäseniin. Pakottamista en ole havainnut. Seuraajien lapset saavat valita, elävätkö yhteisössä vai lähtevätkö maailmalle. Vapaan tahdon kunnioittaminen on hengellinen laki. 

Vissarionistit eivät tunnista yhteisöään syytöksistä. Monilla on arvionsa siitä, mitä niiden taustalla piilee. Keväästä 2019 lähtien seuraajat ovat raportoineet siviilipukuisista viranomaisista, jotka ovat kyselleet kylissä provokatiivisia kysymyksiä yhteisön elämäntavasta. Samoihin aikoihin alettiin rakentaa rahtiliikenteelle suunnattua tietä, joka ylittää yhteisön kylien ohi virtaavan Kazir-joen. Erään kylän ympärillä on tavattu kullanetsijöitä. Kaivostoiminta merkitsisi Kazirista käyttövetensä saaville kyläläisille vaikeuksia. Liike-elämän ja oikeusjupakan kytkökset näyttävät monista selviltä: yhteisö saa väistyä metsiin ja mahdollisiin mineraali- ja arvometalliesiintymiin käsiksi haluavien tieltä.

Tuttavani yhteisössä sanovat, etteivät pidätykset horjuta heidän uskoaan. Heitä huolettaa, evätäänkö kirkolta juridisen henkilön oikeudet. Viime vuosina uskonnollisten liikkeiden toimintamahdollisuudet Venäjällä ovat kaventuneet. Vissarionin seuraajat ovat pahoillaan siitä, ettei heidän näkemyksiään kuulla. Kremlille uskollinen media uutisoi tapauksesta yhteisöä mustamaalaavaan sävyyn, ikään kuin tapaus olisi jo ratkaistu. 

Hengellinen vakaumus koetaan henkilökohtaisella tasolla. Se, mikä yhteisön sisällä koetaan panokseksi sielun tai yhteisen vision eteen, voi ulkopuolelta näyttäytyä riistona. Tällaisten tapausten kohdalla tasapainoillaan mahdollisen hengellisen väkivallan vakavasti ottamisen ja uskonnonharjoittamisen vapauden turvaamisen välillä. Ihmisten kokemusten ja (venäläisen) lainsäädännön monitulkintaisuus mahdollistaa niiden väärinkäytön muiden intressien ajamisessa.

Jaa tämä artikkeli:
Minna Kulmala

Minna Kulmala

Minna Kulmala on sosiaali- ja kulttuuriantropologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Hän tutkii uskonnollisen kääntymyksen rakentumista ja jatkuvuutta Etelä-Siperiassa sijaitsevan milleniaarisen Vissarion-yhteisön jäsenten parissa.Katso kirjoittajan artikkelit

2 kommenttia artikkeliin “Jeesuksen toinen oikeudenkäynti”

  1. Kiitos Minna asiallisesta jutusta. Voitko oikaista hesarin tai Iltasanomien asenteellisesti värittyneitä juttuja? Emmekös me kuitenkin elä vapaassa maassa.

    1. Hei Marketta! Kiitos palautteestasi. Olen ollut yhteydessä Helsingin Sanomiin ja antanut haastattelun Ilta-Sanomille pian pidätysuutisten jälkeen. Toistaiseksi haastattelua ei ole kuitenkaan julkaistu. Olen myös kommentoinut Iltalehden paikoin harhaanjohtavaa uutisointia aiheen tiimoilta. On harmillista, ettei faktoja ole selvitetty perusteellisemmin.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *