Jalkoihin voidaan kiinnittää monenlaista teknologiaa eri ympäristöjä varten, ja niitä voidaan käyttää luovasti apuna niin arkisissa askareissa kuin urheilusuorituksissa. Jalkojen roolin ymmärtäminen pelkkinä ihmistä liikuttavina mekaanisina laitteina voi paitsi muokata jalkojen toimintaa ja fyysistä rakennetta, myös vaikuttaa taustaoletuksina tieteellisissä teorioissa.
Katsoessaan alas omiin jalkoihinsa voi huomaamattaan olettaa, että uskollisten kävelyaparaattien tehtävä on yksinkertaisesti kuljettaa meitä paikasta toiseen. Kaupunkien tasaisilla asfalteilla ja sileiksi kiillotetuilla lattioilla voi ihminen liikkua sulavasti ja jälkiä jättämättä.
Jalkojen merkitystä ei useinkaan tule ajatelleeksi, ellei niihin ilmaannu erityistä kipua tai vaivaa. Kuitenkin harrastaessa esimerkiksi kiipeilyn, uinnin tai polkujuoksun kaltaisia kokonaisvaltaisia lajeja voi huomata jalkojen harjaantuvan nopeasti mitä monipuolisimpiin tehtäviin.
Kiipeilyseinällä on kyettävä taipumaan mitä erikoisimpiin asentoihin, usein pelkän kantapään tai reiden varassa ponnistaen. Juoksupoluilla voi päätyä tasapainottelemaan puoliksi maatunutta puunrunkoa pitkin. Lyhyellä harjoittelulla voi oppia käyttämään räpylöitä, poimimaan asioita varpaillaan tai pomppimaan trampoliinilla.
Entä mitä tapahtuu silloin, kun ihmisen kädet eivät enää toimi normaalisti? No, silloin aletaan todennäköisesti käyttämään jalkoja apuna päivittäisiin askareisiin. Youtubesta on helppo löytää ympäri maailmaa kuvattuja videoita, joissa jalkojen ja varpaiden avulla soitetaan näppäilemällä kitaraa, ajetaan mutkattomasti autoa, ommellaan vaatteita ja toimitetaan arkisia asioita.
Yllä olevat historialliset kuvat havainnollistavat nykyihmisen asennon, käsien ja jalkojen kehitystä klassisen evoluutioteorian mukaan. Miltä nämä kuvat näyttäisivät jos vertailukohtana olisi tuon ajan primitiivisenä pidetty ihminen, joka ei vain kulkenut kengittä, vaan osasi myös kutoa tai soutaa venettä jaloillaan?
Jalat vankeina sivistyksen saappaissa
Kehollisuutta on antropologiassa käsitelty jo Marcel Maussin klassikkoteoksessa Les techniques du corps vuonna 1934. Jalkojen merkitystä on antropologiassa sittemmin pohdittu myös esimerkiksi tanssin ja kävelyn kontekstissa.
Antropologi Tim Ingold on eräässä kirjoituksessaan pohtinut maailman havaitsemista jalkojen näkökulmasta sekä reflektoinut havaintojaan tieteellisen teorian keskeisiin olettamuksiin. Ingoldin mukaan evoluutioteorian kaltaiset tieteellisen maailmankuvan isot trendit voivat vaikuttaa siihen, mitä näemme ja ajattelemme esimerkiksi juuri silloin, kun katsomme alas jalkoihimme.
Varhaisen evoluutioteorian mukaan sivistyneen ihmisen, Homo sapiensin, syntymisen mahdollistivat pääasiassa kolme seikkaa: suuret aivot suhteessa kehon kokoon, käsien pinsettiote sekä kehon pystyasennon mahdollistava s-kaaren muotoinen selkä. Käsien vapautuminen työkalujen käsittelemiseen edesauttoi aivojen kasvamista. Ingoldin mukaan jalkojen merkitys on jäänyt teoriassa taka-alalle, ikään kuin luontosfäärissä sijaitsevaksi alustaksi, jolta käsin sivistynyt ylävartalo työskentelee.
Ingold jatkaa, että Charles Darwinin ja Edward Tylorin kaltaisten varhaisten evoluutioteoreetikkojen vertailun kohteina toimivat simpanssin paljaan jalan ohella saappaisiin totutettu länsimainen jalka (ks. kuvat ylhäällä). Merkityksellistä tämä on siksi, että saappaaseen tottuneen ihmisjalan tartuntarefleksi, lihaksisto ja tuntoherkkyys ovat jo heikentyneet kenkien käytön seurauksena. Lisäksi tutkimusta tehtiin kliinisissä laboratorio-olosuhteissa, kovalla alustalla paljain jaloin seisten, mikä ei tee oikeutta jalkojen monille käyttötavoille ja -ympäristöille.
Tieteen teorian varhaisessa vaiheessa jalat siis vangittiin lihaksistoa ja tuntoaistia heikentäviin sivistyksen saappaisiin. Samalla ne alennettiin – metaforisesti ja fyysisesti – sivistyksen palvelijan rooliin. Näin siitä huolimatta, että kenkien vaikutuksia jalan kehitykseen on tutkittu jo 1800-luvun Englannissa mm. Dowie Jamesin toimesta.
Liike havaitsemisen lähtökohdaksi
Ingoldin mukaan jalkoihin liitettyjen varhaisten olettamusten ja vanhanaikaisen ”sivistyksen standardin” poissulkemiseksi kävelemisen evoluution tutkimus tulisikin aloittaa alusta, ikään kuin kenkiä ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Vapaana olevat jalat ja niiden mahdollistama monipuolinen liike tulisi nostaa uuden tutkimuksen lähtökohdaksi.
Liikkeessä tapahtuva havainnoiminen voisi mullistaa käsityksiä siitä mihin jalat pystyvät, ja muokata samalla käsityksiä esimerkiksi psykologian ja antropologian tieteenteoriasta. Liike tulisikin Ingoldin mukaan huomioida paremmin niin kehon toiminnan kuin havaitsemisen tutkimuksessa. Ihminen on suuren osan ajastaan liikkeessä.
Tapamme kävellä kengät jalassa on kulttuurisidonnaista toimintaa. Vartalon painopisteen hallinta, kehon eri asennot sekä esimerkiksi jalan nostamisen korkeus ovat tapoja ja ympäristöä mukailevaa toimintaa, ja vaihtelelevat suuresti eri kulttuureissa, ikäluokissa ja sukupuolirooleissa. Sileille kaduille tottuneiden ihmisten ei tarvitse katsoa maahan kävellessään, tarinoiden merimiehet keinuvat maalla kävellessään ja lapset liikkuvat luontevasti nelinkontin.
Mediassa on keskusteltu muun muassa siitä, kuinka monet nuoret ovat menettäneet kykynsä laskeutua alas kyykkyyn tai istua selkä suorassa. Ingoldin mukaan ihmisten kyky tehdä asioita jaloillaan on surkastunut kenkien käytön myötä, samoin kuin kyykkyyn menemisen taito on vähentynyt tuolien yleistymisen myötä.
Kenkien ja tuolien suosiminen avojalkaisuuden ja syväkyykyn sijaan ovat aikaan ja paikkaan sidottua kulttuurista toimintaa, eli totuttuja tapoja – vaikka niitä onkin helppo ajatella itsestäänselvyyksinä. Suuri osa maailman väestöä kyykkää yhtä mukavasti kuin me istumme tuolilla. Kengät jalassa, kovalla alustalla ja selkä suorana käveleminen on vain yksi jalkojen käytön muoto lukemattomien muiden joukossa. 
Jaloille kehitetään uutta teknologiaa
Ehkä Ingoldin toive on osittain toteutunut. Ihmisen kekseliäisyyden, huippu-urheilun kilpailullisuuden ja uusien materiaalien avulla eri aktiviteetteihin on tuotettu valtava määrä erilaisia jalkoihin asetettavia apuvälineitä. Nykyisin myynnissä on erilaisten vapaa-ajan- ja juhlakenkien lisäksi ainakin vaellus-, kiipeily-, maastojuoksu-, avantouinti-, jalkapallo-, ja sisäpelikenkiä.
Lisäksi laajasta valikoimasta voi löytää lukuisia muitakin jalkoihin kiinnitettäviä välineitä: eri tarkoituksiin optimoituja monoja, suksia, luistimia, lumi- ja pylväskenkiä, kahluusaappaita, uimaräpylöitä ja niin edelleen. Liikkuvuutta voi halutessaan parantaa vaikka steppikengillä tai balettitossuilla.
Jalkoihin voi siis laittaa monenlaista teknologiaa, mikä laajentaa jalkojen käyttömahdollisuuksia entisestään. Kiistanalaista julkisuutta ovat keränneet maratoonareiden askeleiden kimmoisuutta lisäävät Vaporfly-tossut. Juoksukengistä nopeimpien avustuksella kenialainen Eliud Kipchoge kiri reilu vuosi sitten 42 kilometriä alle kahden tunnin – ensimmäistä kertaa ihmisen historiassa.
Kengät vaikuttavat jalan rakenteisiin
Jalkojen ohella myös kengät ovat niin normaali osa arkea, että on vaikea edes kuvitella liikkumista ulkona ilman jalkineita varsinkaan talviaikaan. Kuitenkin esimerkiksi Yle on uutisoinut miehestä, joka kävelee itä-Suomessa kesät talvet ilman kenkiä. Haastavaa avojaloin kävely on jo siksikin, että kengättömyyteen liitetään köyhyyden, osattomuuden ja likaisuuden mielikuvia.
Minä olen puolestani itse ihmetellyt reissullani vanhan vuoristolaisen jalkoja, joissa ei näyttänyt koskaan pidetyn kenkää. Omituisen leveä jalkapöytä, paksu jalkapohja, tummat ja paksuuntuneet kynnet suorastaan tuijottivat minua. Se näytti joltain aivan muulta, kuin mihin silmäni olivat tottuneet.
Yksi nykyisin trendaava kenkätyyli ovat paljasjalkakengät, joiden markkinoidaan palauttavan jalkojen lihaksiston luontaisen aktiivisuuden mahdollisimman ohuilla pohjallisilla sekä sillä, että jalkojen luuston ja varpaiden liike mahdollistetaan jalkineen sisällä. Tutkitusti kenkien käytöllä voi olla monenlaista vaikutusta jalan toimintaan ja rakenteeseen, joten jalkineet on syytä valita huolella.
Optimaalista suhdetta maan kamaraan on haettu myös MBT-kengillä, joiden suunnittelussa pyrittiin tekijöiden mukaan hyödyntämään juoksukyvystään kuuluisan maasai-kansan askellusta. Suunnittelun tuloksena on varsin omintakeinen puolipallon muotoinen kengänpohja.
Jalkojen rooli ei siis ole vain kovalla alustalla jäykin saappain marssimista, mekaanista siirtymää paikasta A paikkaan B. Jalkoihin voi nykyisin kiinnittää varsin innovatiivisia laitteita ja apuvälineitä. Jalkoja voi myös helposti treenata täysin uusiin lajeihin ja toimintoihin. Jokainen liikkumisen muoto tarjoaa samalla myös uuden tavan havainnoida ja aistia ympäristöään.
Toimitus
- Podcast-lukija: Petra Niskanen
- Verkkotaitto: Eemi Nordström
- Artikkelikuva: Pixabay.com
Lukemista
- Ingold, Tim 2004. Culture on the Ground: The World Perceived Throught the Feet. Research Article.
- Vybarr, Cregan-Reid 2019. Homo sapiens – Luotu liikkumaan: Miten muuttamamme maailma muuttaa meitä. Minerva Kustannus Oy.
- Terveyskirjasto 2016. Kenkien vaikutukset jalkaterveyteen.
- Vergunst, Jo Lee & Inglold Tim 2016. Ways of Walking: Ethnography and Practice on Foot: Routledge. Lue englanninkielinen kirja-arvostelu täältä.
- Väki-lehti 2/2017. Väki on Helsingin yliopiston antropologian opiskelijoiden lehti. Tämä numero käsittelee kehoa eri antropologisista näkökulmista.
