Kannanhoidollinen susiteatteri

Suomessa erittäin uha­na­lais­ten susien kannan koosta ja hal­lin­nas­ta on käyty poliit­tis­ta ja oikeu­del­lis­ta köy­den­ve­toa. Joulukuussa Maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­riö antoi asetuksen suden ”kan­nan­hoi­dol­li­ses­ta met­säs­tyk­ses­tä”, ja tam­mi­kuus­sa Riistakeskus myönsi 18 suden­kaa­to­lu­paa, josta pai­kal­li­set ympä­ris­tö­jär­jes­töt valit­ti­vat. Viime viikolla hallinto-oikeudet kes­keyt­ti­vät met­säs­tyk­sen vali­tus­ten ajaksi.

Maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri Jari Lepän mukaan suden kan­nan­hoi­dol­li­nen metsästys paran­tai­si ihmisten tur­val­li­suu­den tunnetta susia­lueil­la ja suden yleistä hyväksyttävyyttä.

Suomessa kuitenkin on jo poik­keus­lu­pa­käy­tän­tö vaaraa aiheut­ta­vien yksi­löi­den tap­pa­mi­sek­si. Yksilöimättömän met­säs­tyk­sen vai­ku­tuk­sis­ta susien käyt­täy­ty­mi­seen taas ei ole tutkimustietoa.

Susien tap­pa­mi­nen ei näyttäisi paran­ta­van ihmisten suh­tau­tu­mis­ta niihin. Yhdysvaltalaisen tut­ki­muk­sen mukaan susien laillinen met­säs­tä­mi­nen vähensi niiden arvoa ihmisten silmissä eikä lajin sala­met­säs­tys­tä pidetty enää yhtä pahana.

Vuosina 2019 – 2020 Lieksassa tekemieni haas­tat­te­lui­den perus­teel­la myöskään sikä­läi­set met­säs­tä­jät eivät olleet yksi­mie­li­siä siitä, lie­vit­ti­kö vuosina 2015 – 2016 tehty kan­nan­hoi­dol­li­nen metsästys susi­kiis­to­ja. Osa haas­ta­tel­ta­vis­ta koki sen mah­dol­li­ses­ti hel­pot­ta­neen paineita aiheen ympärillä, kun taas toiset eivät huo­man­neet vai­ku­tus­ta asen­tei­siin lähipiirissään.

Talven mittaan on myös uutisoitu kahdesta epäil­lys­tä ja yhdestä tuo­mi­tus­ta susiin koh­dis­tu­nees­ta met­säs­tys­ri­kok­ses­ta. Selvästi suden asema Suomessa on erittäin kiis­ta­na­lai­nen. Pahimmillaan ministeri Lepän esitys lähettää signaalin susien sala­met­säs­tyk­ses­tä keinona painostaa poliit­ti­sia päättäjiä sallimaan suden laillisen metsästyksen.

Pohjimmiltaan suden kan­nan­hoi­dol­li­ses­sa met­säs­tyk­ses­sä on kyse vallasta ja hal­lin­nas­ta: kenellä on oikeus päättää, miten monta sutta Suomeen mahtuu, ja missä niiden olisi sijait­ta­va. Luonnon näkeminen ylipäänsä jonain, jota voisi hallita, perustuu eko­fe­mi­nis­ti Val Pumwoodin mukaan luonnon ja ihmisen kei­no­te­koi­sel­le ja hie­rark­ki­sel­le kah­tia­jaol­le. Ihmisestä erillinen luonto voidaan nähdä abstrak­ti­na resurs­si­na, jonka käyttöä ohjaa näen­näi­sen ratio­naa­li­nen hyötyajattelu.

Nämä hyödyt ovat kuitenkin lyhyt­kan­toi­sia, ja pitkällä aika­vä­lil­lä luonnon eri pro­ses­sien, kuten eri eläin­kan­to­jen tasa­pai­non, häi­rit­se­mi­nen on tuhoisaa. Tämä näkyy ympä­ril­läm­me ilmas­to­krii­si­nä ja kuu­den­te­na massasukupuuttona.

Susien kanssa asuvien koke­muk­sia ei pidä sivuuttaa, mutta tap­pa­mi­sen tar­joa­mi­nen rat­kai­su­na on sil­män­lu­met­ta. Sudet tulevat aina levit­täy­ty­mään saaliin ja maaston perus­teel­la niille parhaiten sopiville alueille. On vaikea nähdä miten lupa Suomen ja Venäjän rajalla liikkuvan syrjäisen lauman tap­pa­mi­seen hel­pot­tai­si sii­ka­lat­va­lai­sen lam­paan­kas­vat­ta­jan tur­hau­tu­mis­ta.

Tappamisen sijaan kes­kus­te­lua pitäisi käydä enemmän lau­man­var­ti­ja­koi­rien käyt­tä­mi­ses­tä ja met­säs­tys­koi­rien suo­ja­lii­vien kehit­tä­mi­ses­tä. Suuri osa haas­tat­te­le­mis­ta­ni ihmisistä Lieksassa koki tietonsa susista pin­nal­li­sik­si, ja parempi tuntemus susien käyt­täy­ty­mi­ses­tä voisi auttaa riskien enna­koi­mi­ses­sa ja pelon lievittämisessä.

Tietoa on kuitenkin vaikea levittää, jos vaih­toeh­dok­si esitetään ongelman helppoa poistamista.

Ihmisten ja susien yhtei­se­loon on löy­det­tä­vä uusia keinoja. Näytelmä, jossa tap­pa­mi­nen esitetään suojelun edis­tä­mi­se­nä har­haut­taa kes­kus­te­lun pois vaih­toeh­to­jen etsimisestä.

Kirjoittaja

Sanna Komi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen oppiaineessa. Hän tutkii susien suojelua ja siihen liittyviä konflikteja yhteiselon ja poliittisen ekologian – poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia näkökulmia ja valtarakenteita tarkastelevan ympäristötutkimuksen – lähtökohdista. Toiselta ammatiltaan hän on muusikko, ja myös KO:MI nimellä julkaisemassaan musiikissa hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä rajapintoja. (Kuva: Hetta Inari Komi)

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Heidi Puikkonen 9.2.2022 klo 03:15

    Susipelko on niin syvällä meissä, aina var­hais­lap­suu­des­sa saakka. Moni pik­ku­poi­ka haluaa samaistua rohkeaan met­säs­tä­jään, joka pelastaa isoäidin suden vatsasta Iso, paha susi-sadussa. Kolmen pienen porsaan talon­ra­ken­nus ‑puuhatkin, siinäkin susi oli pahis. Suden vaa­ral­li­suus juur­ru­tet­tiin meihin jo leikkikoulussa.

    Vastaa

Lue myös nämä:

Mitä merkitystä hauskanpidolla, aistillisuudella ja nautinnolla on etnografisessa kenttätyössä? Antropologi Siru Auran esikoisromaani Myötäjäiset haastaa kaikkivoipaisen sankaritutkijan myyttiä ja ohjaa lukijaa näkemään nautinnon poliittisuuden.