Siirry suoraan sisältöön

Kannanhoidollinen susiteatteri

Suomessa erittäin uhanalaisten susien kannan koosta ja hallinnasta on käyty poliittista ja oikeudellista köydenvetoa. Joulukuussa Maa- ja metsätalousministeriö antoi asetuksen suden ”kannanhoidollisesta metsästyksestä”, ja tammikuussa Riistakeskus myönsi 18 sudenkaatolupaa, josta paikalliset ympäristöjärjestöt valittivat. Viime viikolla hallinto-oikeudet keskeyttivät metsästyksen valitusten ajaksi.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän mukaan suden kannanhoidollinen metsästys parantaisi ihmisten turvallisuuden tunnetta susialueilla ja suden yleistä hyväksyttävyyttä.

Suomessa kuitenkin on jo poikkeuslupakäytäntö vaaraa aiheuttavien yksilöiden tappamiseksi. Yksilöimättömän metsästyksen vaikutuksista susien käyttäytymiseen taas ei ole tutkimustietoa.

Susien tappaminen ei näyttäisi parantavan ihmisten suhtautumista niihin. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan susien laillinen metsästäminen vähensi niiden arvoa ihmisten silmissä eikä lajin salametsästystä pidetty enää yhtä pahana.

Vuosina 2019-2020 Lieksassa tekemieni haastatteluiden perusteella myöskään sikäläiset metsästäjät eivät olleet yksimielisiä siitä, lievittikö vuosina 2015-2016 tehty kannanhoidollinen metsästys susikiistoja. Osa haastateltavista koki sen mahdollisesti helpottaneen paineita aiheen ympärillä, kun taas toiset eivät huomanneet vaikutusta asenteisiin lähipiirissään.

Talven mittaan on myös uutisoitu kahdesta epäillystä ja yhdestä tuomitusta susiin kohdistuneesta metsästysrikoksesta. Selvästi suden asema Suomessa on erittäin kiistanalainen. Pahimmillaan ministeri Lepän esitys lähettää signaalin susien salametsästyksestä keinona painostaa poliittisia päättäjiä sallimaan suden laillisen metsästyksen.

Pohjimmiltaan suden kannanhoidollisessa metsästyksessä on kyse vallasta ja hallinnasta: kenellä on oikeus päättää, miten monta sutta Suomeen mahtuu, ja missä niiden olisi sijaittava. Luonnon näkeminen ylipäänsä jonain, jota voisi hallita, perustuu ekofeministi Val Pumwoodin mukaan luonnon ja ihmisen keinotekoiselle ja hierarkkiselle kahtiajaolle. Ihmisestä erillinen luonto voidaan nähdä abstraktina resurssina, jonka käyttöä ohjaa näennäisen rationaalinen hyötyajattelu.

Nämä hyödyt ovat kuitenkin lyhytkantoisia, ja pitkällä aikavälillä luonnon eri prosessien, kuten eri eläinkantojen tasapainon, häiritseminen on tuhoisaa. Tämä näkyy ympärillämme ilmastokriisinä ja kuudentena massasukupuuttona.

Susien kanssa asuvien kokemuksia ei pidä sivuuttaa, mutta tappamisen tarjoaminen ratkaisuna on silmänlumetta. Sudet tulevat aina levittäytymään saaliin ja maaston perusteella niille parhaiten sopiville alueille. On vaikea nähdä miten lupa Suomen ja Venäjän rajalla liikkuvan syrjäisen lauman tappamiseen helpottaisi siikalatvalaisen lampaankasvattajan turhautumista.

Tappamisen sijaan keskustelua pitäisi käydä enemmän laumanvartijakoirien käyttämisestä ja metsästyskoirien suojaliivien kehittämisestä. Suuri osa haastattelemistani ihmisistä Lieksassa koki tietonsa susista pinnallisiksi, ja parempi tuntemus susien käyttäytymisestä voisi auttaa riskien ennakoimisessa ja pelon lievittämisessä.

Tietoa on kuitenkin vaikea levittää, jos vaihtoehdoksi esitetään ongelman helppoa poistamista.

Ihmisten ja susien yhteiseloon on löydettävä uusia keinoja. Näytelmä, jossa tappaminen esitetään suojelun edistämisenä harhauttaa keskustelun pois vaihtoehtojen etsimisestä.

Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Sanna Komi

Sanna Komi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen oppiaineessa. Hän tutkii susien suojelua ja siihen liittyviä konflikteja yhteiselon ja poliittisen ekologian – poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia näkökulmia ja valtarakenteita tarkastelevan ympäristötutkimuksen – lähtökohdista. Toiselta ammatiltaan hän on muusikko, ja myös KO:MI nimellä julkaisemassaan musiikissa hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä rajapintoja. (Kuva: Hetta Inari Komi)Katso kirjoittajan artikkelit

1 kommentti artikkeliin “Kannanhoidollinen susiteatteri”

  1. Susipelko on niin syvällä meissä, aina varhaislapsuudessa saakka. Moni pikkupoika haluaa samaistua rohkeaan metsästäjään, joka pelastaa isoäidin suden vatsasta Iso, paha susi-sadussa. Kolmen pienen porsaan talonrakennus -puuhatkin, siinäkin susi oli pahis. Suden vaarallisuus juurrutettiin meihin jo leikkikoulussa.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *