Konfliktin riski Bosnia-Hertsegovinassa kasvaa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt kysy­myk­set liit­to­lai­suuk­sis­ta Euroopassa ajan­koh­tai­sik­si. Venäjän vaa­ti­muk­set kylmän sodan aikaisen etu­pii­ri­jaon palaut­ta­mi­ses­ta herät­tä­vät kysy­myk­sen entisen itäblokin sidon­nai­suuk­sis­ta ja poliit­ti­ses­ta tilanteesta.

Yksi räjäh­dys­herk­kä alue on Bosnia-Hertsegovina. Bosniassa käytiin repivä sota vuosien 1992 ja 1995 välillä, ja sen raskas perintö vaikuttaa alueen poliit­ti­seen tasa­pai­noon vieläkin.

Bosnialle on ollut lei­mal­lis­ta kolmen etnis­kan­sal­li­sen ryhmän rin­nak­kai­se­lo: Bosnian serbien, Bosnian kro­aat­tien ja Bosnian muslimien eli bosniakkien.

1990-luvun moni­mut­kai­ses­sa sodassa nämä ryhmät tais­te­li­vat toisiaan vastaan, ja sotaa onkin usein kutsuttu sisäl­lis­so­dak­si. Nimitys on osin har­haan­joh­ta­va, sillä kyse ei ollut kolmen tasa­vah­van osapuolen välisestä tais­te­lus­ta ja sodalla oli paikoin etnisen puh­dis­tuk­sen luonne.

Hajonneen Jugoslavian vahva armeija jäi suu­rim­mak­si osaksi serbien haltuun ja Venäjä on tukenut alusta lähtien serbien ääri­na­tio­na­lis­tis­ta poli­tiik­kaa. Etnisen puh­dis­tuk­sen logiikkaa nou­dat­ta­van poli­tii­kan tunnetuin esimerkki on Srebrenican ”puhdistus” hei­nä­kuus­sa 1995; kahden viikon aikana tapettiin noin 8000 bos­niak­ki­mies­tä ja ‑poikaa, ja muu bos­niak­ki­väes­tö ajettiin pois alueelta.

Sodan päätti Daytonin rau­han­so­pi­mus, jonka perus­teel­la Bosnia jaettiin kahtia ns. ser­bi­ta­sa­val­taan (Republika Srpska) sekä Federaatioon (Federacija Bosna i Hercegovina), joka on bos­niak­kien ja kro­aat­tien asuttama alue. Jakolinja ei kui­ten­kaan noudata sotaa edel­tä­nyt­tä asutuksen jakoa: nykyisen ser­bi­ta­sa­val­lan alueella asui paljon bos­niak­ke­ja, jotka pakenivat alueelta tai joutuivat etnisen puh­dis­tuk­sen uhreiksi.

Vuoden 1995 rau­han­so­pi­muk­sel­la luotiin väliai­kai­sek­si tar­koi­tet­tu hal­lin­to­mal­li, jonka perus­teel­la valtion hallinto on perus­tu­nut kaut­taal­taan etniseen edus­tuk­seen. Monien mielestä tämä hal­lin­to­mal­li on yllä­pi­tä­nyt kiihkeää natio­na­lis­mia alueella. Jo nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan jat­ku­neis­ta jän­nit­teis­tä kertoo se, että alue on yhä kan­sain­vä­li­sen yhteisön val­von­nas­sa, ja alueella on yhä YK:n rauhanturvajoukkoja.

Reaktiona kan­san­mur­han kiel­tä­mi­sen kri­mi­na­li­soi­vaan lakiin Serbitasavallan johtaja Milorad Dodik ilmoitti viime vuonna irroit­ta­van­sa Repulica Srpskan Bosnian liit­to­ta­sa­val­las­ta ja sen kes­kei­sis­tä elimistä, kuten armei­jas­ta ja oikeus­lai­tok­ses­ta. Dodik on saanut sepa­raa­tio­pyr­ki­myk­sil­leen tukea Venäjältä, ja serbeillä on ollut his­to­rial­li­ses­ti vahva yhteys Venäjälle myös orto­dok­si­kir­kon välityksellä.

Arvioitaessa sekä 1990-luvun väki­val­tais­ta historiaa alueella että tämän hetken poliit­ti­sia jän­nit­tei­tä, on tärkeää muistaa, että alueella on myös pitkä historia eri etnisten ryhmien yhtei­se­lol­la, ja ne jakavat paljon kult­tuu­ri­sia piirteitä keskenään.

Bosnian alueella ryhmät myös puhuvat samaa kieltä. Jugoslavian aika tarkoitti koko­nai­sen suku­pol­ven vart­tu­mis­ta yhdessä ja esi­mer­kik­si avio­liit­to­ja yli ryh­mä­ra­jo­jen. Alueella elävät rin­nak­kain sekä kult­tuu­ri­sen kirjon ja yhtei­se­lon historia että vas­tak­kai­suuk­sia koros­ta­van ja men­nei­syy­den väki­val­taa esiin nostavan pro­pa­gan­dan historia. Näinä kiihkeän pro­pa­gan­dan aikoina tämä on tärkeää muistaa. Venäjän aggres­sii­vi­nen ulko­po­li­tiik­ka Euroopassa ja sen tuki ser­bi­na­tio­na­lis­teil­le ruokkivat jäl­kim­mäis­tä tul­kin­ta­ta­paa ja lisäävät konflik­tin riskiä alueella. Nyt olisi tärkeää tukea niitä alueen toi­mi­joi­ta, jotka koros­ta­vat yhte­näi­syyt­tä ja yhteis­työ­tä yli ryhmärajojen.

  1. Bringa, Tone (1995) Being Muslim the Bosnian Way: Identity and Community in a Central Bosnian Village. Princeton: Princeton University Press.
  2. Halpern, J.M & D.A. Kideckel (toim.) (2000) Neighbors at war: Anthropological Perspectives on Yugoslav Ethnicity, Culture and History. Pennsylvania University Press.
  3. Huttunen, Laura (2014) From indi­vi­dual grief to a shared history of the Bosnian war: Voice, audience and the political in psyc­hot­he­ra­peu­tic practices with refugees. Focaal: Journal of Global and Historical Anthropology vol. 68: 1.
  4. Huttunen, Laura (2005) ’Home’ and ethnicity in the context of war: Hesitant diasporas of Bosnian refugees. European Journal of Cultural Studies vol. 8: 2, 177 – 195.
  5. Jansen, Stef ( 2015) Yearning in the Meantime: ‘Normal Lives’ and the State in a Sarajevo Apartment Complex. Oxford: Berghahn.
  6. Maass, Peter (1996) Love thy neighbour. A Story of War. MacMillan: London.
  7. Malcolm, Noel (1996) Bosnia. A short history. MacMillan: London.

Kirjoittaja

Laura Huttunen on sosiaaliantropologian professori Tampereen Yliopistossa. Hänen keskeisiä tutkimusalueitaan ovat globaalin muuttoliikkeen, transnationaalisuuden ja diasporien tutkimus. Hän on tehnyt etnografista tutkimusta bosnialaisen diasporan parissa 2000-luvun alusta lähtien, sekä Suomessa että Bosnia-Hertsegovinassa. Tällä hetkellä hän johtaa Suomen akatemian rahoittamaa tutkimushanketta ”Surua ja politiikkaa: Kadonneet siirtolaiset, perheet ja hallinnan arkkitehtuuri”, jossa tarkastellaan ihmisten katoamisia siirtolaisuuden kontekstissa, sekä perheiden että politiikan näkökulmista.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.