Siirry suoraan sisältöön

Lootusjalat ja muut kauneusihanteet

Kauneusihanteet ovat usein menestyksen tunnusmerkkejä. Ihanteisiin yltävä ihminen ei ole ainoastaan kaunis, vaan häneen liitetään samalla oman aikansa keskeisiä hyveitä.  

Kauneudessa onnistuminen voi kertoa ihmisestä esimerkiksi, että hän on moraalinen ja hyveellinen; että hänellä on hyvä itsekuri ja elämänhallinta; että hän seuraa jumalten asettamaa polkua; että hän on vauras ja elinvoimainen; että hän on sitkeä ja periksiantamaton, ja niin edelleen. 

Jalkojen sitominen on esimerkki hurjasta kauneusihanteesta. 900-luvun Kiinassa alkaneessa käytännössä noin 5-vuotiaiden tyttöjen jalkaterän luut murskattiin ja sidottiin luutumaan tiukkaan nippuun. Isovarvasta lukuunottamatta varpaat painettiin myttyyn jalkaterän alle. Jalkaterä puristettiin erittäin lyhyeksi, “lootuksen nuppua muistuttavaksi”.  

Kauneusihanteisiin yltäminen vaatii usein ponnisteluja tai uhrauksia – kipua, rahaa tai vaivannäköä. Helposti saatavilla olevat tai yleisesti jaetut piirteet ovat harvemmin kauneusihanteita: vaikea saavutettavuus on oleellinen osa ihanteen luonnetta. 

Yhteisiä arvoja ja ihanteita ilmennetään usein suhteessa erilaista kulttuurista koodia seuraaviin ryhmiin, joihin halutaan tehdä pesäero. Kauneusihanteet ovat siten usein kertoneet myös siitä, miten ihmisjoukko eroaa naapureistaan. 

Jalkojen sidonta yleistyi Kiinassa, kun mongolit valtasivat maan 1200-luvulla. Se alettiin nähdä arvokkaana kiinalaisena ominaispiirteenä, joka erotti sivistyneet ihmiset barbaareista. 

Samaan aikaan hallitsevaksi henkis-poliittiseksi suuntaukseksi noussut uuskungfutselaisuus korosti sosiaalista harmoniaa, moraalista puhtautta ja ritualisoitua käytöstä. Naisille tämä tarkoitti alistumista ja omistautumista miehelle. 

Tässä kulttuurisessa ja poliittisessa kudelmassa lootusjaloista tuli väline, jolla viestitettiin naisen sitoutumista yhteisiin arvoihin ja onnistumista kulttuurisissa hyveissä.

Toimitus

Artikkelikuva: Wikimedia Commons

Luettavaa

  • C. Fred Blake, 1994. Foot-binding in neo-Confucian China and the appropriation of female labor.
  • Lue lisää AntroBlogin kulttuurishokkeja

Jaa tämä artikkeli:
Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin entinen päätoimittaja. Hän opiskelee lyhytterapeutiksi, toimittaa asiantuntijatekstejä, vetää koulutuksia ja työpajoja ja kirjoittaa pitkästä aikaa kulttuurishokkeja.Katso kirjoittajan artikkelit

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *