Queerin ja kinkyn historian tallentaminen on poliittinen valinta
Marginalisoitujen identiteettiryhmien historian luokittelu kulttuuriperinnöksi ei ole ongelmatonta, mutta se voi olla yhteiskunnallisesti tärkeää.
Johanna Pohtinen
Johanna Pohtinen, FT, on väitellyt etnologian alalta aiheenaan suomalainen kinky-yhteisö. Viimeiset kaksi vuotta hän on työskennellyt Helsingin yliopiston Kokoelmien kosketus: Museot tunnetyön kenttänä -hankkeessa ja tarkastellut museokokoelmiin liittyviä tunteita mm. queer-näkökulmasta. Kirjottaja on Sateenkaarihistorian ystävät ry:n hallituksen jäsen.
Kinky osana omannäköistä arkea
Kinky näyttäytyy monella tavalla ihmisten elämässä, ja se merkitsee erilaisia asioita kokijoilleen. Yhdelle kinky voi olla elämäntapa, toiselle identiteetti ja kolmannelle harrastustoimintaa – tai kaikkia näitä limittäin ja vuorotellen. Yhteistä kuitenkin tuntuu olevan, että kinky tekee elämästä mielekkäämpää.
Kotona kinky-yhteisössä?
Kinky-yhteisön bileissä näyttäytyy seksuaalisuuden karnevalistinen ja räikeä puoli. Osallistujat ovat pukeutuneet fetissiasuihin, piiskat viuhuvat ja alistumisesta nauttivat kulkevat kiltisti talutushihnojensa päissä. Kaikki tämä luo turvallisen puolijulkisen tilan yksilöille, joiden yleensä täytyy piilottaa seksuaalisuutensa muulta maailmalta. Miksi kinky-yhteisöä tarvitaan, ja miksi kinkybileet ovat tärkeitä tapahtumia?