Espoon hiippakunnan piispanvaalissa ehdolla oleva Juhani Holma ilmaisi HS:ssa 16.9. pitäneensä erikoisena kirkon piirissä ehdokasasettelun aikaan esitettyä toivetta, että miehet jättäytyisivät pois kisasta ja antaisivat tilaa edes yhdelle naiselle kirkon ylimmässä johdossa. Paheksuttavana Holma piti myös sitä, että viimeaikaisissa piispanvaaleissa joidenkin äänestyskäyttäytymisen on ratkaissut kysymys samaa sukupuolta olevien parien mahdollisesta vihkimisestä, jota Holma itse ei kannata:
”Omaan kantaani vaikuttaa paljon globaali näkemys asiasta. Kun tarkastellaan avioliittoa eri kulttuureissa ja uskonnoissa, niin kyllä se nähdään miehen ja naisen välisenä liittona. Näin asiaa on tulkittu laajasti ympäri maailmaa.”
Juhani Holmalla on oikeus olla sitä mieltä, ettei mies- tai naispareilla tule olla oikeutta kirkolliseen vihkimiseen. Kaikilla on oikeus uskoa, että tietty tapa elää on Jumalan mielen mukainen ja parempi kuin muut. Holma ei kuitenkaan puhu ainoastaan mielipiteistään ja uskomuksistaan. Hän väittää faktojen puhuvan omien ihanteidensa puolesta.
Holman väite perustuu kuitenkin varsin kapeaan ja pinnalliseen ympäröivän maailman tarkasteluun. Hänen ’globaaliksi’ väittämänsä yksiavioinen, heteroseksuaalinen avioliittoihanne on nimittäin syntynyt tietyssä kulttuurisessa, historiallisessa ja uskonnollisessa kontekstissa – samoin kuin muutkin ihanteet ja käytänteet.
Antropologinen tutkimus tuntee valtavan kirjon tapoja, joilla seksuaalisen kanssakäymisen, lisääntymisen, kumppanuuden, toimeentulon ja huolenpidon tarpeita on järjestetty. Perheeseen – sosiaaliseen yksikköön, jossa ainakin osa näistä tarpeista toteutuu – voi kuulua vaihteleva määrä miehiä ja naisia, lapsia ja aikuisia eri sukupolvista. Maailmalta löytyy myös lukemattomia esimerkkejä siitä, että hyväksyttäviä seksikumppaneita voivat olla muutkin kuin se henkilö, jonka kanssa lisäännytään tai vastataan lasten kasvatuksesta.
Holman kannattaisi kääntää katseensa vaikkapa yhdelle kristinuskon vahvimmista kasvualueista: Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Siellä kristillinen avioliittoihanne on jo satoja vuosia elänyt ajoin myrskyisää rinnakkaiseloa paikallisten toimintatapojen ja arvojen kanssa.
Monet yhteisöjensä hiljaisesti tai julkisesti hyväksymät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt joutuivat lähetystyön ja siirtomaakaudella säädettyjen seksielämää säätelevien lakien myötä ahtaalle. Sen sijaan moniavioisuutta kristinusko ei esimerkiksi Ugandassa ole syrjäyttänyt vieläkään. Monissa sellaisissakin kirkoissa, jotka virallisesti jakavat länsimaisten emokirkkojensa avioliittoihanteen, iso osa seurakuntalaisista elää moniavioisissa perheissä.
Holman väite avioliiton universaalista luonteesta on tyyppiesimerkki naturalisoinnista – siitä, että näkemys johon liittyy moraalisia tai poliittisia valintoja, esitetään vääjäämättömänä tai luonnollisena. Tällaiset argumentit palvelevat usein jonkun tietyn ihmisryhmän etuja.
Valtarakenteista kiinnostuneella antropologilla herääkin kysymys, kuka Holman tapauksessa mahtaisi olla tuo oma ryhmä. Kenties oman valta-asemansa horjumista pelkäävät, siitä yhä äänekkäämmin katkeroituvat heteroseksuaaliset miespapit?
Lukemista
- Alava, Henni (2017). Homosexuality, the holy family and a failed mass wedding in Catholic Northern Uganda
- Marianna Keisalo: Epäneutraali vastine epäneutraalille sukupuolikirjalle
- Rao, Rahul. 2015. “Re-membering Mwanga: Same-Sex Intimacy, Memory and Belonging in Postcolonial Uganda.”
- Roscoe, Will, and Stephen O. Murray. 2001. Boy-Wives and Female Husbands: Studies of African Homosexualities.
- Van Klinken, Adriaan & Ezra Chitando (eds.) (2016). Public Religion and the Politics of Homosexuality in Africa.
Niin, on se kristillinen näkökulma ja antropologisen näkökulma. Kyllähän sitä maailman kulttuureissa on yhtä sun toista järjestelyä mutta sitten on se kristillinen Raamattuun perustuva näkökulma mitä moni meistä kristityistä haluaa yhä noudattaa. Siksi monet meistä eivät enää kuulukaan ev.lut. Kirkkoon vaan jätämme teidät antropologit ihan rauhassa sinne juoksemaan sateenkaarilipun kanssa. :) T . toinen koulutettu nainen
Älä toki heitä tieteenalaa menemään vain yhden tieteilijän liberaalin tulkinnan vuoksi. Antropologia vahvistanee, että avioliitot ovat kulttuurista riippumatta olleet aina miesten ja naisten välisiä, joskaan eivät välttämättä monogaamisia.
Moniavioisuus ei kumoa väitettä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Perinteisessä polygamiassa mies menee naimisiin usean naisen tai nainen usean miehen kanssa. Kaikki ne avioliitot ovat samanaikaisia mutta silti aina miehen ja naisen välisiä. Kuinka vanha tapa on miesparien tai naisparien vihkiminen?