Bruno Gronow, VTM, on akatemiaan paluusta sitkeästi haaveileva kulttuurialan työntekijä, jonka kiinnostus kohdistuu tiedonmuodostukseen, ontologisiin jännitteisiin ja fenomenologisiin ilmiöihin. Hänen erityinen, pitkäaikainen mielenkiinnon kohteensa on psykedeelien asema tieteellisissä, kliinisissä ja kulttuurisissa kehyksissä.
Etnografiset museot ovat 1800-luvulta lähtien olleet yleinen instituutio varsinkin länsimaissa, mutta Suomessa ne ovat olleet harvinaisempia. Tällä hetkellä Suomen ainut etnografinen museo pysyvillä näyttelytiloilla on vuonna 1998 avautunut Helinä Rautavaaran museo Espoon Tapiolassa.
AntroBlogi kävi tutustumassa uusissa tiloissa vastikään avautuneeseen museoon. Millainen museo on työpaikkana? Mikä on antropologien suhde sekä etnografisiin että muihin museoihin?
Hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa, julistaa YK:n raportti. AntroBlogi järjesti tammikuussa tapahtuman, joka toi yhteen hyönteisruokailun ammattilaisia, ruoan tutkimukseen perehtyneitä antropologeja sekä talon täydeltä uteliasta yleisöä, joka pääsi maistelemaan kotimaisia heinäsirkkoja. Esittelemme tässä kolumnissa tapahtumassa heränneitä pohdintoja. Miltä sirkka suussa tuntui?
Timo Kaartinen on pitkän akateemisen uran tehnyt antropologi, joka aloitti elokuussa sosiaali- ja kulttuuriantropologian professorina Helsingin yliopistolla. Hän on erikoistunut työssään Kaakkois-Aasiaan. Kaartisen oma tutkimus on käsitellyt monipuolisesti erilaisia aihepiirejä muistamisesta ja suullisesta perinteestä kielenkäyttöön ja valtakysymyksiin. Professori Kaartinen on lisäksi laajasti perehtynyt ympäristöön liittyviin keskusteluihin, joten pyysimme häntä kertomaan meille ympäristöantropologiasta ja sen yhteiskunnallisesta sovellettavuudesta.