Tuomas Järvenpää on kulttuurintutkimuksen alalta väitellyt mediakulttuurin ja viestinnän tutkimuksen yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut etnografisin menetelmin roots reggae -musiikkia Suomessa ja Etelä-Afrikassa sekä kristillistä hip hoppia Namibiassa.
Vuoden 2019 kuluessa keskustelu miehisyydestä ja toksisesta maskuliinisuudesta on kasvanut entisestään niin Suomessa kuin maailmallakin. Antropologinen tieto voi tässäkin keskustelussa auttaa näkemään, että toksinen maskuliinisuus on kulttuurisidonnainen ilmiö.
Kristillisestä hip hopista on tullut lyhyessä ajassa eräs suosituimmista kristillisen populaarimusiikin muodoista. Samaan aikaan kristillistä uskoa tunnustavat yhdysvaltaiset hip hop -artistit kuten Lecrae, NF ja TobyMac ovat saavuttaneet kansainvälistä suosiota myös kristillisten musiikkimarkkinoiden ulkopuolella. Miten vastakulttuurin äänenä tunnettu hip hop on kääntynyt osaksi arvokonservatiivista kristittyä kulttuuria, ja miten hip hop -maailma on ottanut ilmiön vastaan?
Jukka Poika, Raappana, Nopsajalka, jne. Suomireggae on kiistatta noussut yhdeksi 2000-luvun merkittävimmäksi kotimaiseksi musiikki-ilmiöksi, joka on tuonut nuorison soittolistoille iskelmämusiikille tyypillisiä lyyrisiä teemoja. Mistä suomireggae on tulossa ja mihin se on matkalla? Väitöskirjatutkimuksessaan reggae-musiikkiin perehtynyt Tuomas Järvenpää pohtii artikkelissa suomalaisen reggaen kaukokaipuuta sen karibialaista ja kotimaista historiallista taustaa vasten. Kuinka käy valkoiselta mieheltä reggae?
