Huippuvuoret on Pohjoisella jää­me­rel­lä sijait­se­va, Norjalle kuuluva saaristo, jossa elää noin 2500 ihmistä — ja 3000 jääkarhua. Asutuksen ulko­puo­lel­la liik­kues­saan pai­kal­li­set kantavat olallaan kivääriä, jää­kar­hu­koh­taa­mi­sen varalta. Huippuvuoret on ainoa maa­il­man­kolk­ka, jossa voi saada sakot jääkarhun ampu­mi­ses­ta siinä vaiheessa, kun osa ret­ki­kun­nas­ta on jo joutunut sen raa­te­le­mak­si. Nämä ovat asioita, joita elämästä Huippuvuorilla yleensä tiedetään, mutta ne ovat vain pin­ta­raa­pai­su pai­kal­li­seen elä­män­me­noon.

Jääkarhu on Huippuvuorten symboli, jonka kuvat koris­ta­vat lähes kaikkea kyseiseen saa­ris­toon liittyvää. Sen läsnäolo luonnossa vaikuttaa kie­tou­tu­van monin tavoin pai­kal­li­sen ihmi­syh­tei­sön arkeen. AntroBlogin toi­mit­ta­jat lähtivät Huippuvuorille sel­vit­tä­mään etno­gra­fi­sin ottein:

• Millainen suhde pai­kal­li­sil­la on jää­kar­huun ja ympä­röi­vään arktiseen luontoon?
• Millainen on jääkarhun sosio­kult­tuu­ri­nen merkitys Huippuvuorten ihmi­syh­tei­söl­le?

Hankkeen lop­pu­tu­lok­se­na syntynyt kattava repor­taa­si­ko­ko­nai­suus jul­kais­tiin alun perin AntroBlogi.fi:ssä syys­kuus­sa 2018. AntroBlogi on vapaa­eh­tois­voi­min toimiva, tiedettä popu­la­ri­soi­va verk­ko­me­dia, jonka tehtävänä on tarjota suo­ma­lai­sil­le yleis­ta­jui­sia ant­ro­po­lo­gi­seen tie­to­tai­toon pohjaavia artik­ke­lei­ta. AntroBlogi on toiminut syksystä 2015 ja kasvanut Suomen suu­rim­mak­si yhteis­kun­ta­tie­teel­li­sek­si verk­ko­me­diak­si. Lisätietoja täällä. Artikkelireportaasi on oikeuk­sil­taan open access -mate­ri­aa­lia. Tiedustelut täy­del­li­ses­tä tai osit­tai­ses­ta uudel­leen­jul­kai­sus­ta: toimitus@​antroblogi.​fi

Hanke toteu­tet­tiin etno­gra­fi­sen jour­na­lis­min keinoin. Tällä tar­koi­te­taan ant­ro­po­lo­gian ja etno­gra­fi­sen tut­ki­musot­teen hyö­dyn­tä­mis­tä taval­lis­ta tut­ki­muk­sel­li­sem­man, syväl­li­sem­män ja aka­tee­mi­sem­man jour­na­lis­min tuot­ta­mi­sek­si.

Noin kuukauden mittainen aineis­ton­ke­ruu Huippuvuorilla ajoittui kesä­kuul­le 2018. Maantieteellisesti se keskittyi Huippuvuorten hal­lin­nol­li­sen keskuksen Longyearbyenin alueelle, jossa suurin osa pai­kal­li­sis­ta asuu.Klassisten etno­gra­fian metodien (osal­lis­tu­va havain­noin­ti, haas­tat­te­lut) ohella mate­ri­aa­le­ja kerättiin myös visu­aa­li­sen etno­gra­fian keinoin (valokuvat, videot, muut visu­aa­li­set esitykset, ääni­leik­keet).

Huippuvuorilla toteu­tet­tiin 15 kes­kus­te­lun­omais­ta haas­tat­te­lua, joista jokainen on kes­tol­taan noin tunnin. Pääasiallinen koh­de­ryh­mä olivat Huippuvuorilla pit­kä­kes­toi­ses­ti (yli kuusi kuukautta) asuvat tai asuneet ihmiset, kan­sal­li­suu­des­ta riip­pu­mat­ta. Mukanamme Suomeen palasi 23 GB valokuvia, 80 GB videoita ja suuri määrä etno­gra­fi­sia muis­tiin­pa­no­ja. Aineistonkeruun jälkeen koos­te­tus­sa kat­ta­vas­sa yleis­ta­jui­ses­sa artik­ke­li­re­por­taa­sis­sa paikan päällä kerätty pieni tut­ki­musai­neis­to yhdis­tet­tiin olen­nai­seen ant­ro­po­lo­gi­seen teoriaan ja lähes­ty­mis­ta­paan.