Kesäisellä nurmella nököttää ilmapalloilla täytetty laatikko, johon on maalattu ydinreaktorin kuva. Ritsa heilahtaa, ja pieni kivi mäjähtää laatikkoon. Jos ilmapallot hajoavat, terroristi-isku ydinvoimalaan onnistuu. Seuraa ydintuho, ja ritsan käyttäjä voittaa pelin. Raskas ja vaarallinen työ vaatii tuekseen kieroa huumoria.

Millaista on suomalainen stand-up -komedia? Usein sen oletetaan olevan tylsää naaman vääntelyä tai seksististä ja rasistista yleistämistä. Huumori on vaikea laji, ja joskus naurattamiseen pyritään helpoimman kautta. Komiikka voi kuitenkin myös ottaa kantaa: se voi paljastaa ja kritisoida valtarakenteita. Miten komiikan suhdetta valtaan voidaan tarkastella? Miten valta rakentuu stand-up tilanteessa, ja miten vitsi heijastelee valta-asetelmia?

Huumori on universaali osa ihmisyyttä; käsitykset siitä, millaiset huumorin muodot ovat soveliaita ja missä yhteyksissä huumori on sallittua, odotettua tai kiellettyä ovat kuitenkin sidoksissa historiallisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin konteksteihin. Stand up elää ja muotoutuu koko ajan – se on myös aina aikansa näköinen, ehkä juuri siksi että komiikalle on tyypillistä sekä heijastaa että myös rikkoa sosiaalisen kanssakäymisen ja ilmaisun rajoja. Vastaavasti komiikan suhde esimerkiksi valtarakenteisiin on monivivahteinen ja epämääräinen: samakin vitsi voi sekä vahvistaa että kyseenalaistaa totunnaisia sääntöjä, riippuen kerronnan kontekstista ja tulkinnallisesta näkökulmasta. Tutkijan kannalta komiikka on monin tavoin kiehtova mutta myös haasteellinen kohde.