Jos biologiset vanhemmat eivät jostain syystä kykene huolehtimaan lapsestaan tai menehtyvät, lapsen saattaa kasvattaa adoptiovanhempi. Adoptiota tapahtuu myös muista syistä. Polynesialaisissa yhteiskunnissa, kuten Havaijilla, tunnetaan lahjaan pohjaava adoptio.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu voimakkaasti ydinperheen ympärille. Tähän ydinperheeseen lasketaan perinteisesti kuuluvaksi lapset ja vanhemmat – siis äiti ja isä. Avioerojen, yksinhuoltajuuden ja uusperheiden yleistyminen sekä erityisesti samansukupuolisten liittojen laillinen hyväksyminen on muuttanut ydinperheen raameja. Nykypäivänä meidän onkin helpompaa omaksua antropologille tuttu näkökulma: äitiys ja isyys ovat sosiaalisesti rakentuneita kategorioita. Kuka siis on isä, ja mikä on hänen merkityksensä?
Syyskuun ensimmäisellä viikolla syvennytään vanhemmuuteen antropologian silmin. Tältä sivulta löydät kaikki vanhemmuutta käsittelevät artikkelimme koottuna yhteen paikkaan. Nostamme teemaviikolla joka päivä yhden artikkelin tarkempaan esittelyyn…
Yhdysvaltalaisen Duken ja Nevadan yliopiston evoluutioantropologit esittävät, että ikääntymisen mukanaan tuoman unirytmin muutos varmistaa, että perheyhteisössä on aina joku hereillä ja valmiina havaitsemaan vaarat. Artikkeli…
Meneekö hyvä äiti itkevän vauvan luo heti? Vai myöhemmin? Vai aiemmin? Käsitykset hyvästä äitiydestä voivat vaihdella pienenkin ryhmän sisällä, mutta niistä löytyy myös kulttuurisia linjoja.
Synnyttämistä ja syntymistä pidetään kaikkialla maailmassa haavoittuvana ja riskialttiina tapahtumana. Jokainen kulttuurinen ympäristö tukee synnytyksen prosessia omien uskomusjärjestelmiensä pohjalta niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Synnytyksen fysiologia ja sosiaalinen ympäristö ovat aina kietoutuneet tiiviisti yhteen, eikä niitä voida erottaa toisistaan. Nainen oppii synnyttämään oman kulttuurinsa ehdoilla.