Teemaviikko: Vanhemmuus

Syyskuun ensimmäisellä viikolla syvennytään vanhemmuuteen antropologian silmin. 

Tältä sivulta löydät kaikki van­hem­muut­ta käsit­te­le­vät artik­ke­lim­me koottuna yhteen paikkaan. Nostamme tee­ma­vii­kol­la joka päivä yhden artik­ke­lin tar­kem­paan esit­te­lyyn sosi­aa­li­ses­sa mediassa ja etusi­vul­la — mutta voit myös ahmia kaiken kerralla! Viikon aikana jul­kais­taan kaksi uutta Kulttuurishokkia ja yksi uusi artikkeli.

Synnytys ja vauva-aika 

Synnytyspelon kult­tuu­ri­set kon­teks­tit tar­kas­te­lee syn­ny­tyk­seen liittyviä pelkoja syn­ny­tys­val­men­ta­jan näkökulmasta.

Vauva itkee — mitä äiti tekee? Vastaus on eri puolilla maailmaa hyvinkin erilainen!

Imetys ja kulttuuri kie­tou­tu­vat toisiinsa monin tavoin, ja imetyksen käytännöt ja suo­si­tuk­set vaihtelevat.

Miehen nänni ei ole turha — ainakaan Aka-pyg­mi­kan­san keskuudessa.

Suomiko maailman paras maa olla äiti? Synnytysmasennusta koskeva artikkeli esittää eriävän mielipiteen.

Lasten kasvatus ja vanhemmuus

Et toden­nä­köi­ses­ti pilaa lastasi, ainakaan jos maailman las­ten­kas­va­tus­fi­lo­so­fioi­den laajaan kirjoon on uskomista.

Isyystesti kar­toit­taa ant­ro­po­lo­gi­sia näkö­kul­mia isyyteen ja isien eri­lai­siin rooleihin.

Adoptio Polynesiassa on jotain hyvin erilaista kuin adoptio länsimaissa.

Afrikkalaiset miesäidit ovat vain yksi esimerkki äideistä, jotka ovat muita hen­ki­löi­tä kuin lapsen synnyttäjiä.

Antropologit kentällä, mat­ka­lauk­ku­lap­set mukana kertoo uran ja lasten yhdis­tä­mi­ses­tä ant­ro­po­lo­gin silmin.

Entä jos en halua lapsia?

Vaikka van­hem­muus on varsin tyy­pil­li­nen osa ihmisen elä­män­kaar­ta, se ei ole auto­maat­tis­ta tai vält­tä­mä­tön­tä. Osa meistä ei voi saada lapsia, monista eri syistä — ja osa ei halua.

Syntynyt lap­set­to­mak­si kertoo suo­ma­lai­sis­ta naisista, jotka ovat vapaa­eh­toi­ses­ti lap­set­to­mia. Moni heistä kokee lap­set­to­muu­den omalla koh­dal­laan lähes itses­tään­sel­vä­nä, melkeinpä luon­nol­li­se­na itsen ominaisuutena.

Abortti ja kapi­nal­li­nen alapääni on osin oma­koh­tai­nen kertomus, osin ant­ro­po­lo­gi­nen katsaus ras­kau­den­kes­key­tyk­siin. Abortti on yhä kiis­ta­na­lai­nen aihe, jota koskeva lain­sää­dän­tö vaihtelee. Kirjoittaja kritisoi näkö­kul­maa, jossa abortti nähdään naisen kehol­li­sen kont­rol­lin epäonnistumisena.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä haluaisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen. Suomen steriloimislaissa määriteltyjen kriteerien vuoksi he joutuvat kuitenkin yleensä odottamaan kolmenkymmenen vuoden ikärajan täyttymistä saadakseen lähetteen toimenpiteeseen. Toimenpiteen tiukka sääntely viestii siitä, että kulttuurissamme elää yhä vahvoja lisääntymiseen liittyviä normeja.

Covid-19 -pandemia on varjostanut odottavien äitien raskausaikaa ja perheen ensimmäistä vauvavuotta. Sekä pelko viruksen vaikutuksesta äidin ja vauvan terveyteen että koronarajoitukset ovat eristäneet monen äidin sosiaalisista kontakteista ja tehneet odotuksesta yksinäistä. Perheen perustamiseen liittyvien riittien puuttuminen on jättänyt useat vanhemmat tyhjän päälle ja lisännyt omillaan pärjäämisen painetta.

Steinerpedagogiset varhaiskasvattajat kokevat lasten muuttuneen viime vuosikymmenten aikana. Yhä useammat lapset “tietävät kaikesta kaiken ja puhuvat kuin pienet aikuiset” mutta eivät liity leikkiin, eivät selviä vastoinkäymisistä, eivätkä osaa käyttää käsiään. Näin käy, kun yhteiskunta keskittyy älyyn, tietoon ja tuottavuuteen.