”Voitko kertoa tarinani suomalaisille” – kertomus paperittomuudesta

Hakam istui veljensä olohuoneessa pienessä kaupungissa keski-Ranskassa, minä kahvilassa Helsingissä, kun hän Facebookin välityksellä pyysi minua kertomaan tarinansa suomalaisille. Hakamista oli monen mutkan kautta tullut paperiton: ihminen joka elää maassa ilman oleskelulupaa.

Paperittomuus on ollut paljon esillä suomalaisessa mediassa, ja taistelu termeistä on lujaa. Sisäministeriö puhuu ”laittomasti maassa olevista”, asiantuntijat ja järjestöt ”paperittomista” ja kirkko ”suojattomista”. Useimmiten paperittomuudesta puhutaan uutena ilmiönä. Silloin viitataan niihin turvapaikanhakijoihin, jotka ovat saapuneet Suomeen vuonna 2015, mutta eivät ole saaneet turvapaikkaa tai oleskelulupaa. Kuten suomalaiset maahanmuuton asiantuntijat ovat todenneet, ilmiö juontaa juurensa hallituksen maahanmuuttopolitiikkaan – erityisesti humanitaarisen suojelun poistamiseen Suomen lainsäädännöstä keväällä 2016.

Paperittomuus on Euroopassa, ja myös Suomessa, vuosikymmeniä vanha ilmiö. Euroopassa arvellaan asuvan ja työskentelevän useita miljoonia ihmisiä, jotka elävät sosiaaliturvan ulkopuolella. Paperittomaksi voi päätyä monia polkuja pitkin. Australialainen opiskelija, joka jää Suomeen viisuminsa päätyttyä, on paperiton. Niin on myös Italiasta turvapaikan saanut syyrialainen, joka tekee töitä saksalaisen pikkukaupungin ravintolassa ilman viisumia.

Myös Hakamin tie paperittomuuteen kulki mutkien kautta. Hänen kokemuksensa nivoo yhteen Euroopan ytimen ja sen syrjäseudut. Se osoittaa, että Euroopan Unionin jäsenmaiden on toimittava yksin ja yhdessä paperittomuuden ehkäisemiseksi. On tärkeää muistaa, että paperittomuus liittyy paitsi kansalliseen lainsäädäntöön myös Euroopan Unionin lainsäädäntöön, joka antaa erilaiset oikeudet liikkuvuuteen Euroopan Unionin sisällä.

Näköalattomuus ja köyhyys EU:n itäisissä ja eteläisissä jäsenvaltioissa johtaa paperittoman työvoiman lisääntymiseen Unionin talousmoottoreissa, Saksassa ja Ranskassa. Myös Suomi ja muut pohjoismaat ovat tässä ketjussa mukana, kuten Hakamin tarina osoittaa.

Tervetuloa Eurooppaan: pakolaiskriisi Unkarissa

Hakam on 32-vuotias ala-asteen opettaja Alepposta. Hän saapui Unkariin Kreikan, Makedonian ja Serbian kautta alkutalvesta 2015. Unkarin pääministeri Viktor Orbán aloitteli samaan aikaan propagandakampanjaa muslimipakolaisia vastaan.

Unkarin pakolaisviranomaiset majoittivat Hakamin leirille Bicsken kaupunkiin noin puolen tunnin junamatkan päähän Budapestistä. Tapasimme usein sekä Bicskessä että Budapestissa, tapahtumissa ja mielenosoituksissa. Alkukesällä 2015 leirillä, jossa oli 300 nukkumapaikkaa, asui jo yli 1000 ihmistä ja epätietoisuus tulevaisuudesta oli suuri. Unkarin sittemmin lähes täysin suljettu turvapaikkaprosessi toimi kuitenkin vielä suhteellisen nopeasti, ja Hakam sai jo kesällä turvapaikan. Hizbollahin joukot ja Syyrian presidentti Assadin armeija vainosivat Hakamia hänen perheensä poliittisen aktivismin vuoksi.

Kesän 2015 tapahtumat Unkarissa nousivat kansainvälisiin ja suomalaisiin otsikoihin. Tuhannet ihmiset jäivät jumiin Keletin rautatieasemalle, kun Unkari yritti näennäisesti kunnioittaa Euroopan Unionin Dublin-sopimusta. Heidän protestimarssistaan Itävallan rajalle uutisoitiin maailmanlaajuisesti. Samalla kun Keletillä olleet ihmiset kuljetettiin Unkarista pois, hallitus lähetti leireille Debreceniin ja Bicskeen busseja, jotka veisivät kaikki rajalle länteen.

Hakamia odotti vaikea päätös, josta keskustelimme messengerin välityksellä. Hänen laukkunsa oli pakattu, ja hän oli valmis lähtemään Itävaltaan. Hän pelkäsi kuitenkin päätyvänsä paperittomaksi Länsi-Euroopassa tai palautusta Unkariin, koska hänellä oli Unkarissa jo turvapaikka. Pakolaisstatuksen EU-maassa saanut henkilö voi nimittäin kyllä matkustaa Schengen-alueella kolme kuukautta, mutta ei esimerkiksi hakea työpaikkaa toisessa jäsenmaassa. Opiskelua varten toiseen maahan muuttaessa häneltä taas vaaditaan EU:n ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuja.

Hakam ei lähtenyt länteen. Vaikka Unkarin valtio ei tarjoakaan turvapaikan saaneille ihmisille unkarin kielen koulutusta ja asunnon löytäminen on äärimmäisen vaikeaa, Hakam päätti yrittää aloittaa uuden elämän Unkarissa. Hän ajautui kuitenkin vaikeuksiin poliittisen vainon seuratessa häntä. Kesällä 2015 hän oli antanut haastattelun suurelle kansainväliselle televisioyhtiölle pakolaisten tilanteesta Unkarissa. Hakamia vainonneet militantit, jotka olivat itse vielä aktiivisia Syyriassa, näkivät haastattelun televisiossa. Ennen pitkää militantteihin yhteydessä olevat, Budapestissa asuvat ihmiset löysivät Hakamin pakolaisleiriltä Budapestin vierestä. He kertoivat Hakamille aikovansa vahingoittaa hänen Syyriassa asuvaa äitiään, ellei Hakam maksaisi heille huomattavaa rahasummaa ja antaisi tietoa muista Syyrian kansannousuun osallistuneista ihmisistä.

Turvaa Suomesta?

Kun painostus ei loppunut, Hakam alkoi jälleen pelätä ja päätti lähteä etsimään turvaa muualta Euroopasta. Hän ei kuitenkaan tahtonut elää paperittomana harmaan talouden työntekijänä Saksassa. Joulun 2015 alla hän lensi Suomeen, koska oli kuullut täällä kunnioitettavan ihmisoikeuksia. Hän löysi kanta-Helsingistä yösijan kotimajoitusverkoston kautta ensimmäiseksi yöksi. Seuraavana aamuna hän marssi päättäväisesti Pasilan poliisiasemalle, kertoi tulkin välityksellä tarinansa ja pyysi turvapaikkaa Suomesta.

Hakam lähetettiin pakolaisleirille Keski-Suomeen. Facebookissa hän kertoi minulle oloista leirillä. Vaikka hän tunsi olevansa turvassa, koki hän olonsa myös yksinäiseksi ja epävarmaksi. Suomi ei toteuta Dublin-karkotuksia Unkariin epävarman oikeusturvan, säilöönoton ja epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi. Tästä huolimatta Suomi ja muut pohjoismaat siteeraavat säännöllisesti EU:n lainsäädäntöä palauttaakseen jo statuksen saaneita pakolaisia Unkariin ja Bulgariaan, jossa he lähes poikkeuksetta joutuvat kodittomiksi.

Vastaanottokeskuksessa Hakam opetteli kevään ja kesän mittaan uimaan läheisessä järvessä, ja nautti luonnosta. Kontaktit suomalaisiin olivat vähissä. Ironisesti Unkarissa asuva ulkosuomalainen oli hänen ainoa suomalaistuttavansa. Euroopassa vuonna 2016 tapahtuneita lukuisia terrori-iskuja seuratessaan Hakam pelkäsi tulevaisuutta: sekä ääri-islamistien terrori-iskuja että muslimien leimaamista terroristeiksi ja islamofobiaa.

Hakamin uusi turvapaikkahakemusprosessi Suomessa oli monimutkainen. Vaikka Saksassa on paljon tapauksia, joissa Unkarista jo turvapaikan saaneille on myönnetty uusi turvapaikka Saksassa, koska Unkarin nähdään kohtelevan pakolaisia epäinhimillisesti, näytti Hakamin tilanne Suomessa synkältä. Elokuussa 2016 Hakam vietiin Helsinkiin, Metsälän säilöönottokeskukseen. Syyskuun alussa poliisit saattoivat hänet lentokoneeseen. Hakam karkotettiin takaisin Unkariin, jossa hänellä ei ollut enää lainkaan kontakteja.

Matkalla maan alle

Budapestin lentokentällä on pieni, huonossa maineessa oleva säilöönottokeskus, ja niinpä lentokentälle saapuessaan Hakam pyysi hänet vastaanottaneelta poliisilta, että hänet vietäisiin säilöön. Hän halusi yöpyä pienessä vankilanomaisessa tilassa, sillä hänellä ei ollut muuta yöpaikkaa ja Unkarissa kaduilla nukkuminen on perustuslaissa kielletty. Poliisi ei kuitenkaan suostunut pyyntöön ja Hakam vietti yön Budapestin kaduilla kävellen.

Koska Unkarissa lopetettiin kaikki kotouttamistuki pakolaisstatuksen saaneille ihmisille heinäkuussa 2016, Hakamilla ei olisi tulevaisuudessa muuta mahdollisuutta kuin mennä asumaan unkarilaiseen kodittomien suojaan, jossa saa oleskella vain öisin ja kielitaidottomana työpaikan saanti on lähes mahdotonta.

Seuraavana päivänä Hakam aloitti pitkän matkan maitse Ranskaan, jossa hänen veljensä on saanut turvapaikan. Ranskassa Hakam pystyisi olemaan turvassa niin kauan kuin hänen veljensä majoittaisi hänet. Hakamin tulisi löytää töitä ilman työsopimusta ja pysytellä piilossa Ranskan viranomaisilta. Hänestä oli tullut paperiton. Samalla hänestä oli tullut pelokas ja epävarma. Lokakuussa 2016, pyytäessään minua kertomaan tarinansa suomalaisille, hän ei tiennyt mikä häntä tulevaisuudessa odottaa. Hän tahtoi suomalaisten tietävän, että hän halusi vain tehdä töitä Suomessa ja toivoi, että suomalaiset vastustaisivat sitä lainsäädäntöä, joka estää pakolaisstatuksen saaneiden ihmisten liikkuvuuden EU:n työmarkkinoilla.

Euroopan talous hyötyy paperittomista

Monet niistä, joista on tullut paperittomia Suomen poistettua humanitaarisen oleskeluluvan lainsäädännöstä, joutuvat samaan tilanteeseen kuin Hakam. Kun EU:ssa keskimäärin 65 prosentille irakilaisista turvapaikanhakijoista myönnetään turvapaikka, on Suomessa vastaava prosentti noin 35. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg arvioi hiljattain noin 12 000 ihmisen saavan kielteisen turvapaikkapäätöksen. Heistä moni joutunee paperittomiksi ja päätynee harmaaseen talouteen Suomessa tai muissa Euroopan maissa. Nerg kuitenkin vältti mainitsemasta hallituksen maahanmuuttopolitiikan ratkaisevaa roolia paperittomien luokan muodostamisessa kertaheitolla. Kuten Euroopassa, turvapaikkapolitiikan kiristäminen Suomessa on johtanut paperittomien ihmisten lukumäärän välittömään kasvuun, siirtolaisuuteen erikoistunut toimittaja Kati Pietarinen ennusti näin jo vuonna 2015. Tällä hetkellä Suomen turvapaikkapolitiikka on tiukempaa kuin usean itäisen EU-valtion, ja seuraukset ovat sen mukaiset.

YLE uutisoi marraskuussa 2016 Suomessa negatiivisen päätöksen saaneiden ihmisten siirtymisestä Saksaan, josta Saksa taas palauttaa heidät Suomeen Dublin-sopimuksen perusteella. Pakkopalautuksien pelossa paperittomat valitsevat usein ennemmin harmaan talouden eli suoritustason työtä ilman minkäänlaista perus- tai oikeusturvaa. Riski päätyä ihmiskaupan uhriksi on suuri.

Vaikka Hakamin tarina eroaa jossain määrin Suomen paperittomien tyypillisestä tarinasta, on lopputulos sama: kansainvälisen muuttoliikkeen kasvu, ihmisten hyväksikäyttö ja harmaan talouden yleistyminen. Sosiaaliantropologi Nicolas de Genova onkin todennut, että Yhdysvaltain kontekstissa juuri paperiton, harmaa työvoima, jonka työntekijöiden oikeuksia ei olla taattu, takaa talouden jylläämisen eteenpäin. Euroopan Unionissa talousmoottori on Saksa, jolle EU:n syrjäseudut – Italia, Unkari ja Suomi – tiukalla turvapaikkapolitiikallaan takaavat ilmaista työvoimaa.

** Hakamin nimi muutettu 

Toimitus

• Podcast-lukija: Bruno Gronow
• Verkkotaitto: Saara Toukolehto
• Artikkelikuva: LALLA-ALI (Flickr.com, CC BY-ND 2.0)

Lukemista

1. Leppäkorpi, Mervi 2011. Asiaton oleskelu kielletty.
2. Himanen, Markus ja Könönen, Jukka 2010. Maahanmuuttopoliittinen sanasto.
3. Kirjoituksia liikkumisen vapaudesta. Signal no. 2 / 2016.