Soveltavan antropologian symposiumissa Ljubljanassa keskusteltiin vakavin äänenpainoin antropologian potentiaalista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Pariisin ilmastokokouksen alla aihe koettiin polttavan tärkeäksi.
“Teknologian kehitys ei yksistään riitä tämän hetkisten globaalien ongelmien ratkaisuun. Maailma muuttuu kiihtyvää vauhtia; sosiaalitieteet pystyvät selittämään globaaleja kehityskulkuja kuten muuttoliikkeitä, terrorismia ja ilmastonmuutosta”.
Näin lausui Slovenian opetus-, tiede- ja urheiluministeri, Maja Makovec Brenčič avauspuheessaan soveltavan antropologian symposiumissa Ljubljanassa 27.11.2015.
Soveltavalla antropologialla viitataan sananmukaisesti antropologisen tietotaidon käytännön sovelluksiin. Siis niihin konkreettisiin käyttötapoihin, joita antropologialla on akatemian ulkopuolella. Voiko soveltavalla antropologialla olla merkittävä rooli aikakautemme suurimpien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, ratkaisemisessa? Lähdin etsimään vastausta kysymykseen Ljubljanaan.
Antropologien rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä
Tapahtumassa puhuneen klimatologian professorin, nobelisti Lučka Kajfež Bogatajn mielestä antropologeilla on tärkeä tehtävä kestävän kehityksen edistämisessä ja ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Hän toteaa ettei ilmiön ymmärtäminen luonnontieteelliseltä näkökulmalta, ja sen maantieteellisten seurausten ennustaminen yksistään riitä ongelman ratkaisuun, sillä kyseessä ovat ihmisten käyttäytymisen seuraukset.
Luonnontieteet eivät pysty selittämään tai ymmärtämään ihmisen toiminnan roolia ilmastonmuutoksessa ja muissa aikamme suurissa globaaleissa haasteissa, joiden juuret ovat usein ruohonjuuritason kehityskuluissa. Ihmisten käytös, rutiinit, kulutustottumukset ja arvomaailma ovat sosiaalisen ympäristön ja kulttuuristen tekijöiden määrittämiä, eikä niitä voi mitata tai arvioida määrällisin menetelmin.
Professori Bogatajn painottaa, että ilmastonmuutosta vastaan voidaan kamppailla vain vaikuttamalla ihmisten käyttäytymiseen. Ihmisten täytyy muun muassa vähentää autoilua, lihansyöntiä, lentämistä ja energiankulutusta kotitalouksissa. Vuosi 2015 on ennätyksellinen, sillä se on kaikkien aikojen lämpimin mitattu vuosi, ihmisen aiheuttamat hiilidioksiidipäästöt ovat nostaneet ilmaston lämpötilaa kokonaisen celsiusasteen verran ja nousu sen kuin jatkuu.
Bogatajnin mukaan ensimmäinen askel kohti ongelman ratkaisua on saada ihmiset tajuamaan, että ilmiöllä on elämäämme suora vaikutus. Mutta kuinka saada ihmiset heräämään tähän todellisuuteen? Monimutkaisten tieteellisten sääkarttojen ja päästökaavioiden esittely ei ainakaan toistaiseksi ole saanut aikaan haluttua reaktiota, edes poliitikoissa. Luonnontieteellinen tieto ei tavoita ihmisiä heidän arjessaan.
COP21-ilmastokokouksessa Pariisissa on kuluneiden kahden viikon aikana pyritty pääsemään yhteiseen sopimukseen ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen vaadittavista toimista ja kansainvälisistä ilmastotavoitteista. Alustavien tietojen mukaan kokouksessa on sitouduttu pitäytymään enintään kahden celciusasteen lämpenemisessä, mutta ihanteellisena pidetään 1,5 celsiusastetta. Bogatajn pitää jo “vain” kahta celsiusastetta erittäin vaarallisena nousuna, ja muistuttaa, että jo kahden asteen lämpeneminen tulee aiheuttamaan katastrofaalisia seurauksia ihmiskunnalle.
Taistelu vahingollisia sosiokulttuurisia käyttäytymismalleja vastaan
Uskon, että teknologian kehitys, yritysvastuu ja poliittinen päätöksenteko vaativat tavoitteeseen päästäkseen tuekseen myös sosiaalitieteitä ja laadullista tietoa siitä, miten yksittäisten ihmisten arkisiin valintoihin ja arvomaailmaan voidaan vaikuttaa. Meidän täytyy ymmärtää, mistä lähtökohdista ja miten “tavalliset ihmiset” ymmärtävät ilmastonmuutoksen, ja miten ilmiö näyttäytyy heidän arkisessa kokemusmaailmassaan.
Tapahtumassa puhunut antropologi Thomas Hylland Eriksen painoittikin, että antropologia on tieteenalana lähellä ihmistä ja pystyy sekä ymmärtämään, mistä ihmisten käyttäytymismalleissa on kyse, että arvioimaan, kuinka vahingollisia sosiokulttuurisia käyttäytymismalleja vastaan kannattaa taistella.
Ehdotankin, että antropologista näkökulmaa soveltamalla voimme esimerkiksi luoda viestintästrategioita, joilla ilmastonmuutoksen torjuntamenetelmistä voidaan tiedottaa tietyille kohdeyleisöille tehokkaasti ja täten vaikuttaa ihmisten elintapoihin ja asenteisiin. Mutta mikä vielä ajankohtaisempaa: antropologinen näkökulma auttaa luomaan ratkaisuja globaaleihin ongelmiin paikallistasolla yhdessä asianosaisten ihmisten kanssa heidän lähtökohdistaan käsin.
Vain osallistava ja kokonaisvaltainen lähestymistapa saa ihmiset muutoksen tielle luomaan parempaa maailmaa toiminnan keinoin. Ylhäältä alaspäin toteutettavien kampanjoiden tulisi jäädä taka-alalle ja keskiöön nostaa ruohonjuuritason toiminta, joka lähtee ihmisistä itsestään.
Heikossa asemassa olevat kärsivät eniten
“Ilmastonmuutoksessa ei ole mitään reilua. Heikossa asemassa olevat kärsivät eniten”, Bogatajn muistuttaa.
Kyseessä on siis myös globaali moraalinen ongelma. Ilmastokatastrofit ovat jo täyttä todellisuutta eri puolilla maailmaa, mutta niin kauan kuin vaikutukset omaan läntiseen hyvinvointiimme koetaan vain välillisinä, ei ilmiön todellisuutta tahdota tunnustaa tai vastuu vieritetään “suurimpien” saastuttajien harteille Kiinaan ja Intiaan.
Bogatajnin mukaan tämä ei ole ihme, sillä monet Euroopan maat selviävät ilmastonmuutoksen ensimmäisestä vaiheesta “voittajina”. Ilmaston lämmetessä yhä useampien kasvien viljely on mahdollista myös pohjoisella pallonpuoliskolla eivätkä ilmastokatastrofit vielä ulotu elinpiiriimme. Monet maantieteelliset alueet, etenkin globaalissa etelässä, kuitenkin kärsivät kuivuudesta, tulvista ja muista ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo nyt!
Esimerkkinä ilmaston lämpenemiseen liittyvistä humanitaarisista katastrofeista professori pitää mittavaan nälänhätään Syyriassa johtanutta kuivuutta, joka on useiden teorioiden mukaan näytellyt merkittävää roolia myös alueen aseellisten konfliktien ja pakolaisuuden synnyssä. Bogatajn painottaa, että tämä on vasta alkua: lähivuosina luonnonkatastrofit tulevat ajamaan yhä enemmän ihmisiä maanpakoon.
Kuivunut Hume-järvi Australiassa. Kuva: Tim J. Keegan, CC BY-SA 2.0
Antropologia tutkii usein ihmisyhteisöjä nimenomaan tällaisilla epävakailla alueilla: Kun mittava tulipalo riehui Valparaison satamakaupungissa Chilessa, paikalla ollut antropologi paneutui yhteisöllisen spontaanin auttamisen muotoihin ja oppi yhtä jos toista valparaisolaisesta solidaarisuudesta. Ebolaepidemian levitessä Länsi-Afrikassa antropologit auttoivat lääkintähenkilökuntaa toimivan hoitostrategian kehittämisessä. Ja kun Indonesian mittavat metsäpalot nostivat maan hiilidioksidipäästöt kaikkien aikojen korkeimpiin lukemiin, antropologit raportoivat tapahtumasta ja sen syistä. Myös Nepalin maanjäristyksen seurauksia tutkitaan antropologisesti. Katastrofit ja niiden seuraukset ihmisyhteisöille ovat osa antropologista erityisosaamista, jolla on korkea sovellettavissa oleva potentiaali ongelmien kohtaamisessa, ratkaisemisessa ja ennaltaehkäisemisessä, ei vain niiden ymmärtämisessä ja ennustamisessa.
Jotkut ajattelevat, että yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat niin rajalliset, ettei ole väliä, mihin uskoo tai minkälaisia päätöksiä arjessaan tekee. Juuri tällaista asennetta vastaan Lučka Kajfež Bogatajn haluaa taistella ja hän kutsuu antropologit avukseen tähän kamppailuun. Eikä professori Bogatajn ole yksin näkemyksensä kanssa, myös tapahtumassa puhuneet antropologit Thomas Hylland Eriksen, Genevieve Bell ja Joanna Breidenbach yhtyvät hänen esitykseensä ja korostavat antropologien roolia kestävän kehityksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lähettiläinä.
Ihmisläheisyys on useiden projektien ja kampanjoiden onnistumisen tae, ja humanistinen trendi on ollut esillä myös vähemmän dramaattisissa yhteyksissä kaupunkisuunnittelusta kulutustottumusten ymmärtämiseen. On huomattu, että toimivaa julkista liikennettä, kaupunkikaavaa, opetusmenetelmiä tai markkinointisuunnitelmaa ei voida toteuttaa ilman asianosaisten ihmisten, asukkaiden, asiakkaiden, oppilaiden ja autokuskien näkemysten huomioon ottamista. Vuorovaikutus ja osallistuminen ovat tämän päivän suunnittelun kuumia sanoja – oli kyse sitten ilmastonmuutoksen hillitsemisestä tai kolaririskin vähentämisestä tietyllä alueella.
Antropologeilla on paikallistason tietoa ja ymmärrystä, joka on rikasta, yksityiskohtaista ja korvaamatonta huomauttaa Eriksen. Sen kerääminen saattaa olla hidasta etnografisen metodin vuoksi, mutta tietoa voidaan hyödyntää sekä kriisinhallinnassa että niiden ennaltaehkäisemisessä eri tasoilla globaaleista ilmiöistä paikallistason katastrofeihin.
Eriksen pitääkin antropologian vahvuutena nimenomaan sen kykyä ymmärtää ja selittää ilmiöiden limittäisyyttä eri tasoilla globaalista paikalliseen. Yhteyksiä paikallistason käyttäytymismallien ja globaalin kapitalismin ja ilmastonmuutoksen välillä ei voi jättää huomioimatta.
Kuva: David Baird, CC BY-SA 2.0
Maailmasta parempi paikka antropologisen näkökulman avulla?
Antropologi ja yrittäjä Joanna Breidenbach on pyrkinyt vaikuttamaan yhteisöjen mahdollisuuksiin toimia ruohonjuuritasolla ongelmien korjaamiseksi. Hän on yksi sosiaaliprojektien tukemiseksi perustetun joukkorahoitussivusto, betterplace.org:n perustajista. Sivuston tarkoituksena on auttaa ihmisiä eri puolilla maailmaa toteuttamaan paikallisia kehitysprojekteja omassa yhteisössään.
Verkkoalustan avulla ihmisillä on mahdollisuus hakea tukea ja rahoitusta itse tärkeinä kokemilleen projekteille, jotka ovat syntyneet paikallisessa yhteisössä, ilman välikäsiä. Breidenbach kertoo, että polttava tarve soveltaa tietotaitoa käytännössä ja tehdä hyvää konkreettisesti ovat ohjanneet hänen urakehitystään antropologista yrittäjäksi, hän on “luonut oman missionsa”.
Breidenbach painottaa, että antropologia on ennen kaikkea näkökulma, jota voi harjoittaa vaikka ei tekisikään tieteellistä tutkimusta. Näkökulmasta on ollut valtavasti hyötyä betterplace -sivuston kehittämisessä, se on auttanut ottamaan huomioon sen kaikkein tärkeimmän eli rahoitusta hakevien yhteisöllisten projektien sosiokulttuurisen todellisuuden.
Myös teknologiajätti Intelillä antropologina työskentelevän Genevieve Bellin mielestä antropologeilla on moraalinen velvoite yhteiskunnallisen hyvän tekemiseen. Juuri tämä ajatus sai hänet vaihtamaan akateemisen uran Silicon Valleyn teknologiamaailmaan. Vaikka opettaminen yliopistossa on tärkeää, Bell ajatteli, että hänen on aika kokeilla antropologisia siipiään akatemian ulkopuolella “oikeassa elämässä”.
Työssään Bell on päässyt syventymään ihmisten ja teknologian välisiin suhteisiin ja teknologian kehitykseen liittyviin pelkoihin. Hän kertoo olevansa antropologi ja tulevaisuudentutkija yhtäaikaisesti: hän pyrkii soveltamaan antropologista tietotaitoaan sen selvittämiseen, mihin suuntaan teknologia tulee kehittymään, mihin suuntaan sen tulisi kehittyä, ja mitä ihmiset tästä ajattelevat. Hänen tutkimuksessaan nousee selkeästi esille se, mitä ihmiset elämässään arvostavat ja pitävät tärkeänä. Bell summaa, että:
“Antropologit ovat hyviä kysymään oikeanlaisia kysymyksiä ja tunnistamaan ilmiöiden taustalla vaikuttavia valtaan, sosiaalisiin suhteisiin, turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä tekijöitä. Ja heistä on siksi hyötyä alalla kuin alalla.”
Tiedeyhteisössä näyttäisi vallitsevan yksimielisyys siitä, että vain poikki- ja monitieteellinen lähestymistapa voi tarjota ratkaisun tämän hetkisiin polttaviin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutoksenn. Eriksenin sanoja lainatakseni:
“Antropologia ei tule pysäyttämään ilmastonmuutosta tai ratkaisemaan muita aikamme suuria kysymyksiä, mutta ilman antropologiaa siihen ei pysty kukaan tai mikään.”
Toimitus
- Podcast-lukija: Veikko Lindholm
- Artikkelikuva: James Eades/Unsplash (CC0)
Lukemista
- EASA, Applied Anthropology Network
- Jovan Maud, “Why the world needs anthropology” in Culture Matters
- SfAA, Society for Applied Anthropology
