Mobiiliappi itsemurhien estäjänä

Australian alku­pe­räis­väes­tön itse­mur­ha­lu­vut ovat maailman kor­keim­pia. Tilanne on vakavin nuorten kes­kuu­des­sa. Itsemurhariski on vii­sin­ker­tai­nen muuhun väestöön nähden, ja kuolema oman käden kautta yleisin kuolinsyy.

Aboriginaalit ovat Australiassa syrjitty vähem­mis­tö, joka kärsii monista ongel­mis­ta. Mielenterveyden häi­riöi­hin haetaan apua vain harvoin. Aiheeseen liittyy paljon stigmaa, ja abo­ri­gi­naa­liyh­tei­söt elävät ver­rat­tain erillään muusta yhteis­kun­nas­ta. Nyt warlpiri-heimon vanhimmat yrittävät puuttua nuorten mie­len­ter­vey­teen päi­vit­tä­mäl­lä perin­ne­tie­don digi­taa­li­seen aikaan.

Nuorten itsemurha-aallon myötä warl­pi­rien vanhimmat kokevat, että on tullut aika antaa salassa pidetty peri­mä­tie­to avoimeen käyttöön. Tämä on valinta, joka rikkoo warl­pi­rien lakia. Vanhimmat ovat tehneet mer­kit­tä­vän arvo­va­lin­nan: nuorten mie­len­ter­veys ja elämä nähdään tär­keäm­pä­nä kuin perin­teis­tä kiinni pitäminen.

Mobiiliappi Kurdiji 1.0 haluaa parantaa abor­gi­naa­li­las­ten ja ‑nuorten elä­män­laa­tua. Parhaillaan jouk­ko­ra­hoi­tus­ta keräävän ohjelman tarkoitus on luoda yhteys omiin kult­tuu­ri­siin juuriin. Kurdiji tar­koit­taa kilpeä. Nimi on sym­bo­li­nen: ohjelma opettaa suo­je­le­maan elämää, ja suojaa käyt­tä­jään­sä huonoilta vai­kut­teil­ta.

Kurdiji opettaa kieltä — aluksi warlpiriä, mutta tarkoitus on laajentaa myös muihin alku­pe­räis­kie­liin. Se kertoo yhteisön tavoista, sere­mo­niois­ta ja laeista. Projektin tavoite on luoda yhtei­söl­lis­tä iden­ti­teet­tiä ja tunnetta ryhmään kuu­lu­mi­se­ses­ta. Syrjittyyn vähem­mis­töön kuuluvien lasten ja nuorten oma­nar­von­tun­toa halutaan nostaa voi­mis­ta­mal­la yhteyttä omiin juuriin, kult­tuu­riin ja yhteisöön.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

On taas terveiden elämäntapojen aika – tipaton tammikuu, uusi kunto-ohjelma tai päivittäinen meditaatio. Ihminen, joka huolehtii omasta hyvinvoinnistaan näyttäytyy terveenä, vastuullisena kansalaisena. Millaisiin arvoihin hyvinvointiin keskittyminen pohjaa? Mitä tapa puhua hyvinvoinnista voi kertoa meille itsestämme?

Mielenterveyden ongelmat mielletään nykyään ainakin länsimaissa kansantaudiksi. Länsimaiseen sielunhoitoon, psykologiaan ja psykiatriaan perustuva diagnosointi, lääkitseminen ja terapiamenetelmät ovat integroituneet osaksi terveydenhuoltoa. Yksilön ja yhteisöjen eheytymistä ja hyvinvointia tarkastellaan yhä enemmän myös vaihtoehtoisista näkökulmista, paikallisiin ja alueellisiin perinteisiin nojaten.

Koronavirustapausten määrä on jälleen kääntynyt kasvuun. Tilanne on tutumpi kuin keväällä, mutta aiheuttaa edelleen huolta ja epävarmuutta. Julkisessa keskustelussa koronaviruksesta puhutaan näkymättömänä vihollisena, joka tulee päihittää. Henkisen hyvinvointimme kannalta saattaisi olla parempi suhtautua virukseen kutsumattomana vieraana vihollismielikuvien ruokkimisen sijaan.

Jalkoihin voidaan kiinnittää monenlaista teknologiaa eri ympäristöjä varten, ja niitä voidaan käyttää luovasti apuna niin arkisissa askareissa kuin urheilusuorituksissa. Jalkojen roolin ymmärtäminen pelkkinä ihmistä liikuttavina mekaanisina laitteina voi paitsi muokata jalkojen toimintaa ja fyysistä rakennetta, myös vaikuttaa taustaoletuksina tieteellisissä teorioissa.