Hölmö, kelmi hymy

Onko sinulla tuttavia Yhdysvalloista? Hymyilevätkö he jat­ku­vas­ti ilman syytä? Leveä, säteilevä hymy on tärkeä osa sosi­aa­lis­ta itseil­mai­sua USA:ssa, joka on myös kult­tuu­rien sula­tusuu­ni. Näillä asioilla saattaa olla yhteys.

Tutkimus vuodelta 2015 esittää, että mitä useam­mas­ta läh­tö­maas­ta valtio on vas­taa­not­ta­nut maa­han­muut­ta­jia, sitä enemmän siellä esiintyy näkyvää tun­neil­mai­sua. Monenkirjavista kult­tuu­reis­ta tulevien ihmisten joukossa runsas hymyily voi tuntua vais­to­mai­ses­ti hyvältä idealta. Sillä voi vähentää vää­ri­nym­mär­ryk­siä yhteisen kielen ja tapa­kult­tuu­rin puut­tues­sa. Monikulttuurisissa yhteis­kun­nis­sa hymyä käytetään yhteyden luomiseen useammin kuin homo­gee­ni­sem­mis­sa yhteis­kun­nis­sa.

Vaikka kaik­kial­la hymyil­lään, sosi­aa­li­nen hymy ei tarkoita aina samaa asiaa. Saman eleen jopa päin­vas­tai­nen merkitys eri kult­tuu­ri­pii­reis­sä ei helpota hankalia kan­sain­vä­li­siä suhteita, ja hymyn kult­tuu­rie­rot voivat olla pieniä hidas­tei­ta esi­mer­kik­si moni­kan­sal­li­ses­sa yri­tys­maa­il­mas­sa.

Venäläisessä liike-elämässä ei hymyillä auk­to­ri­teet­tia­se­mas­sa oleville hen­ki­löil­le, sillä se osoit­tai­si kun­nioi­tuk­sen puutetta. Hymy väärässä paikassa voi viestiä myös pui­jaus­men­ta­li­tee­tis­ta. Samaa hei­jas­te­lee suo­ma­lai­nen sanaparsi “mies se tulee räkä­no­kas­ta­kin, mut ei tyhjän nau­ra­jas­ta”.

Pohjoisamerikkalainen asia­kas­pal­ve­lu­kult­tuu­ri ei siirry yritysten mukana Venäjälle, Saksaan tai Suomeen sel­lai­se­naan. Asiakaspalvelijan työhön USA:ssa ehdot­to­mas­ti kuuluva, leveällä hymyllä kuor­ru­tet­tu kiinteä kat­se­kon­tak­ti saattaa vetäy­ty­väm­män ilmaisun kult­tuu­reis­sa viestiä jopa epä­luo­tet­ta­vuut­ta, type­ryyt­tä tai ylem­myy­den­tun­toa.

Jos suo­ma­lai­nen ei perin­tei­ses­ti ole aulis hymyi­le­mään, moni­puo­lis­tu­va maa­han­muut­to saattaa ajan kanssa korjata tämänkin asian.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Espanjalaisessa ruokakulttuurissa itse ruoka ei aina ole tärkein asia. Erityisesti ravintolalounaalla oleellista on paikan mukavuus, sillä siellä tulee parhaassa tapauksessa vietettyä useampia tunteja. Lounas ei ole ohi syömisen loppuessa, vaan silloin alkaa sobremesa. Kirjaimellisesti termi tarkoittaa ”pöydässä”. Se viittaa aikaan, joka vietetään syömisen jälkeen jutellen ja rentoutuen.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa siirtyy väliaikaisesti edustamaan jotakin muuta kansalaisuutta kuin sitä, johon hänet normaalissa arjessa liitetään. Maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji kietoutuu kiinnostavilla tavoilla nationalismiin ja lainattuihin identiteetteihin.

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.

Sepelvaltimotauti on eräs yleisimmistä kuolinsyistä länsimaissa. Sen esiintyvyys vaihtelee maailman eri kolkissa. Sairastumisriski riippuu osittain geeneistä, mutta siihen voi vaikuttaa elämäntavoilla. Erään laajan tutkimuksen mukaan myös ihmiskuva ja arvomaailma vaikuttavat sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen.