Pottatreeni Norsunluurannikolla

Jokaisen lapsen elämässä tulee vastaan aika, jolloin on opittava ves­sa­ta­voil­le. Meillä tämä tar­koit­taa vaipoista potalle siir­ty­mis­tä. Eri puolilla maailmaa tämäkin ritu­aa­li­nen elä­män­vai­he järjestyy monin eri tavoin.

Afrikan Norsunluurannikolla elävän beng-kansan lasten “pot­tat­ree­ni” jättää väliin sekä vaipat että potat. Treeni aloi­te­taan mah­dol­li­sim­man varhain, vain muutaman päivän ikäisenä, antamalla vauvalle suolen tyh­jen­tä­vä perä­ruis­ke kahdesti päivässä. Tavoitteena on, että vauva kakkaa ruis­kei­den avulla ainoas­taan ennalta mää­rät­tyi­nä aikoina. Tilanne saa­vu­te­taan yleensä 2 – 4 kuukauden ikään mennessä.

Mikä selittää tällaisen käytännön? Suuressa osassa maailmaa vaippojen käyttö ei ole mah­dol­lis­ta. Kertakäyttövaipat maksavat, eikä niitä ole aina saa­ta­vil­la. Kestovaippojen käyttö on mah­do­ton­ta, jos niitä ei pääse pesemään. Lisäksi sekä kult­tuu­ri­set arvot että työnjaon jär­jes­ty­mi­nen vai­kut­ta­vat siihen, mistä näkö­kul­mas­ta kysymystä lähes­ty­tään.

Beng-vauvat viettävät päivänsä kan­to­lii­nas­sa. Perheenäidit tekevät raskasta työtä pelloilla, ja vauvan mukana pitäminen on huonoksi sekä äidin selälle että työ­tah­dil­le. Vauvat ovatkin päivät nuorten tyttöjen hoivassa. Bengit pitävät ulosteita äärim­mäi­sen vas­ten­mie­li­si­nä, ja kan­ta­jan­sa selkään kakat päästävä vauva saa osakseen moraa­lis­ta pahek­sun­taa. Samalla äiti näyt­täy­tyy epä­on­nis­tu­nee­na kas­vat­ta­ja­na. Kukaan ei halua hoitaa vauvaa, joka saattaa ulostaa hänen päälleen. Jotta äidit saavat perheensä ruokittua, heidän on palattava mitä pikim­mi­ten syn­ny­tyk­sen jälkeen töihin, ja vauvojen ves­sat­ree­nin tilanne on rat­kais­ta­va mah­dol­li­sim­man nopeasti.

Eksoottiselta kuu­los­ta­va vauvojen perä­ruis­ke ei ole kult­tuu­ri­nen kurio­si­teet­ti. Se on ratkaisu ongelmaan, joka näyttää koskevan vain kakkaa, mutta liit­tyy­kin koko yhteisön toiminnan perus­pe­ri­aat­tei­siin.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Espanjalaisessa ruokakulttuurissa itse ruoka ei aina ole tärkein asia. Erityisesti ravintolalounaalla oleellista on paikan mukavuus, sillä siellä tulee parhaassa tapauksessa vietettyä useampia tunteja. Lounas ei ole ohi syömisen loppuessa, vaan silloin alkaa sobremesa. Kirjaimellisesti termi tarkoittaa ”pöydässä”. Se viittaa aikaan, joka vietetään syömisen jälkeen jutellen ja rentoutuen.

Tanskan hallituksen on uutisoitu päättäneen laittaa “ghetoiksi” ja “rinnakkaistodellisuuksiksi” kutsumillaan alueilla asuvat lapset jo yksivuotiaana päiväkotiin vähintään 25 viikkotunniksi. Tällaisten termien käyttöä Saksassa analysoineet tutkijat ovat todenneet niiden herättävän voimakkaita negatiivisia assosiaatioita. Niiden käytön seurauksena alueeseen, ja ennen kaikkea sen asukkaisiin, kohdistuu sosiaalista stigmatisointia ja eriarvoistavaa politiikkaa, mikä voi johtaa syrjintään ja palveluiden katoamiseen alueelta.

Kansanvälinen kummilapsitoiminta on poikkeuksellisen henkilökohtainen kehitysyhteistyön muoto, ja suomalaisille tuttua pitkältä ajalta. Juuri oman kummilapsen mahdollistama henkilökohtainen yhteys on todennäköisesti se tekijä, jonka ansiosta tämä nimenomainen lahjoitusmuoto on saavuttanut suuren suosion. Kuitenkin tuo sama elementti muodostaa toiminnassa piilevän eettisen ristiriidan.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan valtava joukko ihmisiä kaikkialla maailmassa siirtyy väliaikaisesti edustamaan jotakin muuta kansalaisuutta kuin sitä, johon hänet normaalissa arjessa liitetään. Maailman suosituin ja seuratuin urheilulaji kietoutuu kiinnostavilla tavoilla nationalismiin ja lainattuihin identiteetteihin.