Pottatreeni Norsunluurannikolla

Jokaisen lapsen elämässä tulee vastaan aika, jolloin on opittava ves­sa­ta­voil­le. Meillä tämä tar­koit­taa vaipoista potalle siir­ty­mis­tä. Eri puolilla maailmaa tämäkin ritu­aa­li­nen elä­män­vai­he järjestyy monin eri tavoin.

Afrikan Norsunluurannikolla elävän beng-kansan lasten “pot­tat­ree­ni” jättää väliin sekä vaipat että potat. Treeni aloi­te­taan mah­dol­li­sim­man varhain, vain muutaman päivän ikäisenä, antamalla vauvalle suolen tyh­jen­tä­vä perä­ruis­ke kahdesti päivässä. Tavoitteena on, että vauva kakkaa ruis­kei­den avulla ainoas­taan ennalta mää­rät­tyi­nä aikoina. Tilanne saa­vu­te­taan yleensä 2 – 4 kuukauden ikään mennessä.

Mikä selittää tällaisen käytännön? Suuressa osassa maailmaa vaippojen käyttö ei ole mah­dol­lis­ta. Kertakäyttövaipat maksavat, eikä niitä ole aina saa­ta­vil­la. Kestovaippojen käyttö on mah­do­ton­ta, jos niitä ei pääse pesemään. Lisäksi sekä kult­tuu­ri­set arvot että työnjaon jär­jes­ty­mi­nen vai­kut­ta­vat siihen, mistä näkö­kul­mas­ta kysymystä lähes­ty­tään.

Beng-vauvat viettävät päivänsä kan­to­lii­nas­sa. Perheenäidit tekevät raskasta työtä pelloilla, ja vauvan mukana pitäminen on huonoksi sekä äidin selälle että työ­tah­dil­le. Vauvat ovatkin päivät nuorten tyttöjen hoivassa. Bengit pitävät ulosteita äärim­mäi­sen vas­ten­mie­li­si­nä, ja kan­ta­jan­sa selkään kakat päästävä vauva saa osakseen moraa­lis­ta pahek­sun­taa. Samalla äiti näyt­täy­tyy epä­on­nis­tu­nee­na kas­vat­ta­ja­na. Kukaan ei halua hoitaa vauvaa, joka saattaa ulostaa hänen päälleen. Jotta äidit saavat perheensä ruokittua, heidän on palattava mitä pikim­mi­ten syn­ny­tyk­sen jälkeen töihin, ja vauvojen ves­sat­ree­nin tilanne on rat­kais­ta­va mah­dol­li­sim­man nopeasti.

Eksoottiselta kuu­los­ta­va vauvojen perä­ruis­ke ei ole kult­tuu­ri­nen kurio­si­teet­ti. Se on ratkaisu ongelmaan, joka näyttää koskevan vain kakkaa, mutta liit­tyy­kin koko yhteisön toiminnan perus­pe­ri­aat­tei­siin.

Kirjoittaja

Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee Helsingin yliopistolla Crosslocations-tutkimushankkeen projektikoordinaattorina sekä tiedeviestinnän konsulttitehtävissä, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Alkoholi toimii sukupuoliroolien peilinä. Se heijastaa naisia ja miehiä koskevia erilaisia odotuksia, ja osoittaa äidin ja isän roolien erilaisen asemoitumisen vanhemmuudessa. Kahden eri sukupolven edustajat näkevät äitiyden ja alkoholin suhteen eri tavoin.

Täydentäviä hoitomuotoja koskeva julkinen keskustelu on kamppailua tiedosta ja vallasta. Kenellä on oikeus hoitaa ihmisiä? Millaisten kriteerien pohjalta esimerkiksi kalevalainen jäsenkorjaus tai muu perinnehoito voidaan hyväksyä osaksi terveydenhuoltoa? Mitä vaikutusta on sillä, millaisin käsittein aiheesta keskustellaan?