Martin Luther King ja rasismi

Martin Luther Kingin kuo­le­mas­ta tuli 4.4.2018 täyteen 50 vuotta. King on Suomessa suh­teel­li­sen tun­te­ma­ton hahmo, vaikka moni varmasti osaakin yhdistää hänen nimensä Yhdysvalloissa 1950- ja 60-luvuilla käytyyn tais­te­luun afroa­me­rik­ka­lais­ten kan­sa­lai­soi­keuk­sien saa­vut­ta­mi­sek­si. Teologian ja sosio­lo­gian aka­tee­mi­set opinnot suo­rit­ta­nut King oli kan­sa­lai­soi­keus­liik­keen kär­ki­hah­mo, joka Mahatma Gandhin tavoin uskoi vankasti väki­val­lat­to­maan vas­ta­rin­taan.

Kingin radi­kaa­li­na pidettynä tavoit­tee­na oli yhden­ver­tai­nen kohtelu kaikille kan­sa­lai­sil­le ihon­vä­riin kat­so­mat­ta sekä perus­tus­lail­lis­ten oikeuk­sien, kuten äänioi­keu­den, toteu­tu­mi­sen takaa­mi­nen käy­tän­nös­sä. Käytännön uudis­tus­ten lisäksi King kävi tuki­joi­neen taistelua rasis­tis­ta maa­il­man­ku­vaa vastaan. Yhdysvaltojen kan­sa­lai­soi­keus­liik­keen onnistui ajaa lain­sää­dän­nön tasolla läpi vaa­ti­muk­set afroa­me­rik­ka­lais­ten äänioi­keu­den toteu­tu­mi­ses­ta ja rotue­rot­te­lun lopet­ta­mi­ses­ta. Pääasiallisena pää­mää­rä­nä oli taata yhtä­läis­ten oikeuk­sien toteu­tu­mi­nen yhteis­kun­nas­sa. Taistelu yhteis­kun­nal­lis­ta rasismia vastaan jatkuu kuitenkin edelleen.

Olemme tottuneet kuulemaan kau­hu­ta­ri­noi­ta etnisestä pro­fi­loin­nis­ta rapakon takaa. Tällä viikolla jul­kais­tun tut­ki­muk­sen mukaan se on kuitenkin myös Suomessa yleinen poliisin toimintaa ohjaava käytäntö. Lisäksi vastaavaa epätasa-arvoista luo­kit­te­lua sovel­ta­vat työssään esi­mer­kik­si vartijat ja raja­var­tio­lai­tos. Etnisellä pro­fi­loin­nil­la viitataan henkilön kohteluun epäiltynä tai epäi­lyt­tä­vä­nä ihon­vä­riin, kieleen, uskontoon tai muuhun etniseen seikkaan perustuen. Kuten rotue­rot­te­lu Yhdysvalloissa, etninen pro­fi­loin­ti on Suomessa perus­tus­lain valossa rikos. Viranomaisten työs­ken­te­lyä tutkineet sosi­aa­li­tie­tei­li­jät ovat kuitenkin jo pitkään rapor­toi­neet etnisestä pro­fi­loin­nis­ta ja sosi­aa­li­ses­ta luo­kit­te­lus­ta eri puolilta maailmaa.

Valtaväestöön ulko­näöl­tään ja äidin­kie­lel­tään kuuluvien saattaa olla vaikea ymmärtää etnisen pro­fi­loin­nin vai­ku­tus­ta sen kohteena olevien ihmisten elämään. Itseen täysin aiheet­to­mas­ti koh­dis­tu­va nega­tii­vi­nen huomio poliisin tai muun viran­omai­sen taholta vai­keut­taa arkista elämää ja herättää epä­var­muut­ta omien oikeuk­sien toteu­tu­mi­ses­ta sekä epä­luot­ta­mus­ta vir­ka­val­taa kohtaan. Monet vähem­mis­tö­jen edustajat ovat esi­mer­kik­si rapor­toi­neet etteivät uskalla soittaa poliisia paikalle koh­da­tes­saan vai­keuk­sia. Suomessa val­ta­väes­töl­lä puo­les­taan harvoin on tällaisia nega­tii­vi­sia asso­si­aa­tioi­ta vir­ka­val­las­ta, ainakaan samassa mit­ta­kaa­vas­sa.

Etninen pro­fi­loin­ti eriar­vois­taa ihmisiä, vääristää tilastoja ja uusintaa rasis­ti­sia ste­reo­ty­pioi­ta. Tilastoja käytetään ajoittain oikeut­ta­maan etnistä pro­fi­loin­tia, joka on todel­li­suu­des­sa näitä tilastoja selittävä tekijä ja kertoo valvonnan koh­dis­tu­mi­ses­ta tiet­tyi­hin väes­tö­no­siin ylitse muiden. Yhdelle poliisi näyt­täy­tyy suo­je­li­ja­na, toiselle se on jokaista virhettä kyttäävä ja arvaa­ma­ton vihamies.

King varmasti kääntyisi hau­das­saan, jos hän tietäisi, kuinka arkista ja raken­teel­lis­ta rasismi edelleen on. Hänen ja tuhansien muiden rasismin uhrien taistelua jatkaen on edelleen ajan­koh­tais­ta kysyä, miten etnisestä pro­fi­loin­nis­ta pääs­täi­siin lopul­li­ses­ti eroon? Ja kuinka poliisi saadaan vas­tuuseen eriar­vois­ta­vas­ta toi­min­nas­ta?

  1. Pysäytetyt — etnisen pro­fi­loin­nin tut­ki­mus­han­ke
  2. The SAGE Handbook of Global Policing
  3. Policing and con­tem­po­ra­ry Governance: The anth­ro­po­lo­gy of police in practice

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kun aktiivimallia vastustanut kansalaisaloite keräsi nopeassa ajassa yli 100 000 kannattajaa, heräsi Suomessa jonkinlaista keskustelua siitä, onko kansalaisaloitteiden kannatusraja jopa liian matala. Poliittiset päättäjät kokivat ongelmalliseksi, että kansalaiset voivat kotisohviltaan käsin kyseenalaistaa tehtyjä päätöksiä ja kipeitä leikkauksia. Edustuksellista demokratiaa oikeutetaan kansan tahdolla. Tämän retoriikan taustalta paljastuu kuitenkin elitistisempi ajattelutapa, jossa kansaa ei haluta häiritsemään päätöksentekoa – ei ainakaan tärkeissä taloutta koskevissa kysymyksissä.

LiDAR eli laserkeilaus on eräänlainen tutka, joka on saanut aikaan vallankumouksen arkeologiassa. Menetelmällä on löydetty niin vanhoja joenuomia kuin kadonneita kaupunkeja. Tämä keksintö muuttaa maailmanhistoriaa vauhdilla. Lähes viikottain arkeologisilla mediafoorumeilla voi lukea uutisia toinen toistaan hämmästyttävämmistä löydöistä eri puolilla maailmaa. Käsitykset muinaisen Amerikan historiasta LiDAR on jo mullistanut.

HS uutisoi, että BBC:n Human Planet -dokumenttisarjassa nähty Uudessa-Guineassa asuvien korowaiden puumaja oli rakennettu dokumenttia varten. Kohtaus, jossa korowait muuttavat taloon asumaan, oli siten "tekaistu". BBC:n ja HS:n uutisissa on asiavirheitä. Ne toistavat ongelmallisia käsityksiä dokumenttielokuvien luonteesta sekä primitivistisiä stereotypioita korowaiden kaltaisista yhteiskunnista.

1960-luvun alussa ihmiskunta astui avaruusaikaan. Avaruus oli modernisaation ja teknologisen edistysuskon symboli ja kosmonautit, avaruuden valloittajat, uusia huimapäisiä neuvostoihmisiä. Vastalaskeutuneen kosmonautti Juri Gagarinin harteille kasattiin melkoinen rooli. Laskeuduttuaan hän oli jo huippuunsa treenattu esiintyjä, jonka tehtävänä oli kiertää ympäri maailmaa. Avaruuteen hän ei enää lentänyt. Se ei ollut tarpeen, sillä valtionjohdolle lennon suurin merkitys ei ollut avaruudessa vaan maan päällä: se oli osoitus siitä, että sosialistinen maailmanjärjestelmä toimi.