Martin Luther Kingin kuolemasta tuli 4.4.2018 täyteen 50 vuotta. King on Suomessa suhteellisen tuntematon hahmo, vaikka moni varmasti osaakin yhdistää hänen nimensä Yhdysvalloissa 1950- ja 60-luvuilla käytyyn taisteluun afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksien saavuttamiseksi. Teologian ja sosiologian akateemiset opinnot suorittanut King oli kansalaisoikeusliikkeen kärkihahmo, joka Mahatma Gandhin tavoin uskoi vankasti väkivallattomaan vastarintaan.
Kingin radikaalina pidettynä tavoitteena oli yhdenvertainen kohtelu kaikille kansalaisille ihonväriin katsomatta sekä perustuslaillisten oikeuksien, kuten äänioikeuden, toteutumisen takaaminen käytännössä. Käytännön uudistusten lisäksi King kävi tukijoineen taistelua rasistista maailmankuvaa vastaan. Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeen onnistui ajaa lainsäädännön tasolla läpi vaatimukset afroamerikkalaisten äänioikeuden toteutumisesta ja rotuerottelun lopettamisesta. Pääasiallisena päämääränä oli taata yhtäläisten oikeuksien toteutuminen yhteiskunnassa. Taistelu yhteiskunnallista rasismia vastaan jatkuu kuitenkin edelleen.
Olemme tottuneet kuulemaan kauhutarinoita etnisestä profiloinnista rapakon takaa. Tällä viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan se on kuitenkin myös Suomessa yleinen poliisin toimintaa ohjaava käytäntö. Lisäksi vastaavaa epätasa-arvoista luokittelua soveltavat työssään esimerkiksi vartijat ja rajavartiolaitos. Etnisellä profiloinnilla viitataan henkilön kohteluun epäiltynä tai epäilyttävänä ihonväriin, kieleen, uskontoon tai muuhun etniseen seikkaan perustuen. Kuten rotuerottelu Yhdysvalloissa, etninen profilointi on Suomessa perustuslain valossa rikos. Viranomaisten työskentelyä tutkineet sosiaalitieteilijät ovat kuitenkin jo pitkään raportoineet etnisestä profiloinnista ja sosiaalisesta luokittelusta eri puolilta maailmaa.
Valtaväestöön ulkonäöltään ja äidinkieleltään kuuluvien saattaa olla vaikea ymmärtää etnisen profiloinnin vaikutusta sen kohteena olevien ihmisten elämään. Itseen täysin aiheettomasti kohdistuva negatiivinen huomio poliisin tai muun viranomaisen taholta vaikeuttaa arkista elämää ja herättää epävarmuutta omien oikeuksien toteutumisesta sekä epäluottamusta virkavaltaa kohtaan. Monet vähemmistöjen edustajat ovat esimerkiksi raportoineet etteivät uskalla soittaa poliisia paikalle kohdatessaan vaikeuksia. Suomessa valtaväestöllä puolestaan harvoin on tällaisia negatiivisia assosiaatioita virkavallasta, ainakaan samassa mittakaavassa.
Etninen profilointi eriarvoistaa ihmisiä, vääristää tilastoja ja uusintaa rasistisia stereotypioita. Tilastoja käytetään ajoittain oikeuttamaan etnistä profilointia, joka on todellisuudessa näitä tilastoja selittävä tekijä ja kertoo valvonnan kohdistumisesta tiettyihin väestönosiin ylitse muiden. Yhdelle poliisi näyttäytyy suojelijana, toiselle se on jokaista virhettä kyttäävä ja arvaamaton vihamies.
King varmasti kääntyisi haudassaan, jos hän tietäisi, kuinka arkista ja rakenteellista rasismi edelleen on. Hänen ja tuhansien muiden rasismin uhrien taistelua jatkaen on edelleen ajankohtaista kysyä, miten etnisestä profiloinnista päästäisiin lopullisesti eroon? Ja kuinka poliisi saadaan vastuuseen eriarvoistavasta toiminnasta?
Lukemista
- Pysäytetyt – etnisen profiloinnin tutkimushanke
- The SAGE Handbook of Global Policing
- Policing and contemporary Governance: The anthropology of police in practice
