Martin Luther King ja rasismi

Martin Luther Kingin kuo­le­mas­ta tuli 4.4.2018 täyteen 50 vuotta. King on Suomessa suh­teel­li­sen tun­te­ma­ton hahmo, vaikka moni varmasti osaakin yhdistää hänen nimensä Yhdysvalloissa 1950- ja 60-luvuilla käytyyn tais­te­luun afroa­me­rik­ka­lais­ten kan­sa­lai­soi­keuk­sien saa­vut­ta­mi­sek­si. Teologian ja sosio­lo­gian aka­tee­mi­set opinnot suo­rit­ta­nut King oli kan­sa­lai­soi­keus­liik­keen kär­ki­hah­mo, joka Mahatma Gandhin tavoin uskoi vankasti väki­val­lat­to­maan vas­ta­rin­taan.

Kingin radi­kaa­li­na pidettynä tavoit­tee­na oli yhden­ver­tai­nen kohtelu kaikille kan­sa­lai­sil­le ihon­vä­riin kat­so­mat­ta sekä perus­tus­lail­lis­ten oikeuk­sien, kuten äänioi­keu­den, toteu­tu­mi­sen takaa­mi­nen käy­tän­nös­sä. Käytännön uudis­tus­ten lisäksi King kävi tuki­joi­neen taistelua rasis­tis­ta maa­il­man­ku­vaa vastaan. Yhdysvaltojen kan­sa­lai­soi­keus­liik­keen onnistui ajaa lain­sää­dän­nön tasolla läpi vaa­ti­muk­set afroa­me­rik­ka­lais­ten äänioi­keu­den toteu­tu­mi­ses­ta ja rotue­rot­te­lun lopet­ta­mi­ses­ta. Pääasiallisena pää­mää­rä­nä oli taata yhtä­läis­ten oikeuk­sien toteu­tu­mi­nen yhteis­kun­nas­sa. Taistelu yhteis­kun­nal­lis­ta rasismia vastaan jatkuu kuitenkin edelleen.

Olemme tottuneet kuulemaan kau­hu­ta­ri­noi­ta etnisestä pro­fi­loin­nis­ta rapakon takaa. Tällä viikolla jul­kais­tun tut­ki­muk­sen mukaan se on kuitenkin myös Suomessa yleinen poliisin toimintaa ohjaava käytäntö. Lisäksi vastaavaa epätasa-arvoista luo­kit­te­lua sovel­ta­vat työssään esi­mer­kik­si vartijat ja raja­var­tio­lai­tos. Etnisellä pro­fi­loin­nil­la viitataan henkilön kohteluun epäiltynä tai epäi­lyt­tä­vä­nä ihon­vä­riin, kieleen, uskontoon tai muuhun etniseen seikkaan perustuen. Kuten rotue­rot­te­lu Yhdysvalloissa, etninen pro­fi­loin­ti on Suomessa perus­tus­lain valossa rikos. Viranomaisten työs­ken­te­lyä tutkineet sosi­aa­li­tie­tei­li­jät ovat kuitenkin jo pitkään rapor­toi­neet etnisestä pro­fi­loin­nis­ta ja sosi­aa­li­ses­ta luo­kit­te­lus­ta eri puolilta maailmaa.

Valtaväestöön ulko­näöl­tään ja äidin­kie­lel­tään kuuluvien saattaa olla vaikea ymmärtää etnisen pro­fi­loin­nin vai­ku­tus­ta sen kohteena olevien ihmisten elämään. Itseen täysin aiheet­to­mas­ti koh­dis­tu­va nega­tii­vi­nen huomio poliisin tai muun viran­omai­sen taholta vai­keut­taa arkista elämää ja herättää epä­var­muut­ta omien oikeuk­sien toteu­tu­mi­ses­ta sekä epä­luot­ta­mus­ta vir­ka­val­taa kohtaan. Monet vähem­mis­tö­jen edustajat ovat esi­mer­kik­si rapor­toi­neet etteivät uskalla soittaa poliisia paikalle koh­da­tes­saan vai­keuk­sia. Suomessa val­ta­väes­töl­lä puo­les­taan harvoin on tällaisia nega­tii­vi­sia asso­si­aa­tioi­ta vir­ka­val­las­ta, ainakaan samassa mit­ta­kaa­vas­sa.

Etninen pro­fi­loin­ti eriar­vois­taa ihmisiä, vääristää tilastoja ja uusintaa rasis­ti­sia ste­reo­ty­pioi­ta. Tilastoja käytetään ajoittain oikeut­ta­maan etnistä pro­fi­loin­tia, joka on todel­li­suu­des­sa näitä tilastoja selittävä tekijä ja kertoo valvonnan koh­dis­tu­mi­ses­ta tiet­tyi­hin väes­tö­no­siin ylitse muiden. Yhdelle poliisi näyt­täy­tyy suo­je­li­ja­na, toiselle se on jokaista virhettä kyttäävä ja arvaa­ma­ton vihamies.

King varmasti kääntyisi hau­das­saan, jos hän tietäisi, kuinka arkista ja raken­teel­lis­ta rasismi edelleen on. Hänen ja tuhansien muiden rasismin uhrien taistelua jatkaen on edelleen ajan­koh­tais­ta kysyä, miten etnisestä pro­fi­loin­nis­ta pääs­täi­siin lopul­li­ses­ti eroon? Ja kuinka poliisi saadaan vas­tuuseen eriar­vois­ta­vas­ta toi­min­nas­ta?

  1. Pysäytetyt — etnisen pro­fi­loin­nin tut­ki­mus­han­ke
  2. The SAGE Handbook of Global Policing
  3. Policing and con­tem­po­ra­ry Governance: The anth­ro­po­lo­gy of police in practice

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Helsingin hovioikeus tuomitsi maaliskuussa 2020 piispa Teemu Laajasalon sakkoihin tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta yritystoiminnassaan. HS:n haastattelussa Laajasalo katsoo monien menettäneen suhteellisuudentajunsa arvioidessaan hänen tuomioon johtaneita syntejään, ja kertoo olevansa huolestunut vallitsevasta keskustelukulttuurista. Piispa toivoo itselleen armoa ja arvostelijalleen tuomiota.

Syyskuun lopulla Venäjän turvallisuuspalvelu pidätti Viimeisen testamentin kirkon keulahahmo Vissarionin (Sergei Torop), hänen “oikean kätensä” Vadim Redkinin ja kirkon juridisia kasvoja edustavan Vladimir Vedernikovin. Heitä syytetään kirkon jäsenten psykologisesta painostuksesta rahan saamiseksi, ja vakavan haitan aiheuttamisesta yhdelle tai usealle jäsenelle. Minna Kulmala on tutkinut Vissarion-yhteisöä vuodesta 2011 ja tutustunut myös entisten jäsenten tarinoihin.

3.10.2020 oli Saksan jälleenyhdistymisen 30. vuosipäivä. Yhdistyminen on kylmän sodan loppumisen ja lännen voiton symboli. Saksassa vallitseva narratiivi on pitkään korostanut kahden yhteen kuuluvan osan yhdistymistä. Tarina on usein peittänyt alleen yhdistymisen kipupisteet. Viime vuosina vaikea aihe on kuitenkin noussut julkiseen keskusteluun.

J.M. Bergerin kirjoittama teos Ekstremismi tarjoaa ajankohtaisen näkökulman ekstremismiä koskevaan keskusteluun ja tutkimukseen. Berger esittää oman määritelmänsä sille, mitä ekstremismi on ja kuvailee niitä olosuhteita, jotka luovat pohjaa ääriajattelulle. Kirja on tiivis johdatus aihepiiriin. Mistä vastakkainasettelu ja ääriajattelu kumpuavat?