Kansainvälinen naistenpäivä on vuosien saatossa saanut monia merkityksiä. Joissakin maissa se on kansallinen juhlapyhä. Toisissa konteksteissa lahjojen ja kukkien antaminen kuuluu naistenpäivän rituaaleihin. Muiden juhlapäivien tavoin, näkyvimmin naistenpäivästä muistuttavat kaupalliset aloitteet. Ne kertovat yhteiskunnallisesta muutoksesta – esimerkkinä tästä muun muassa Barbie-nukkeja valmistavan yrityksen uusi yksipuolisesta naiskuvasta pois pyrkivä kokoelma.
Naistenpäivän kaupallistumista on edeltänyt monta vuotta poliittista työtä. Päivä on poliittisen liikehdinnän tulos, joka on vuosien saatossa mahdollistanut feministien sekä naisvaltaisten ja sukupuolittuneiden alojen mielenilmaukset. Myös tänään osoitetaan mieltä. Yhdysvalloissa ja Britanniassa feministit järjestävät lakkoja, joilla vastustetaan presidentti Trumpin absurdia politiikkaa sekä boikotoidaan niitä rakenteita, jotka tuottavat uusia ‘Trumpeja’. Presidentti Trump, koulutuspolitiikka, rasismi ja seksismi saavat feministit kaduille mielenosoituksiin tänään, mutta sukupuoleen perustuneesta sorrosta juontuvat rakenteelliset epäkohdat ovat motivoineet naisia kadulle aiemminkin. Ajatus solidaarisuudesta patriarkaalisessa maailmassa motivoi feminististä toimintaa.
Tämä artikkeli valottaa naistenpäivän historiaa ja tarkastelee nykypäivän, kulttuurisesti feminiiniksi määritellyn työn tarvetta, solidaarisuutta ja solidaarisuuden puutetta.
Tehdastyö ja kehon työ
Työväenluokan naisia ja miehiä sortaneet rakenteelliset kysymykset motivoivat naisia ja miehiä lakkoilemaan ja osoittamaan mieltään kaduille, kun naistenpäivä sai alkunsa 1900-luvun alussa. Euroopassa sosialistisesta ideologiasta kumpuavien tavoitteiden puolesta taistelevat naiset ajoivat myös feminismin asiaa. Historioitsija Temma Kaplan on osoittanut, kuinka yhteisölliset ja maalliset juhlapyhät kokosivat kansaa yhteen tiettyjen tavoitteiden ympärille 1900-luvun alussa.
Naistenpäivästä puhuessa tulee muistaa saksalaisen Gleichheit-lehden (suom. tasa-arvo) päätoimittaja, sosialisti Clara Zetkin. Zetkinin kollegan Luise Zietzin ehdotuksesta kansainvälisen naistenpäivän tiimoilta marssittiin ensimmäistä kertaa Euroopassa vuonna 1911. Naistenpäiväliikehdintää seurasivat marssit Tanskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Itävalta-Unkarissa.
Dramaattisimmaksi naistenpäivän marssiksi on kuvattu tapahtumia Venäjällä vuoden 1917 vallankumouksen aikaan. Tuolloin naiset lähtivät tehtaista ja leipäjonoista kaduille osoittamaan mieltään. Liikehdinnän vaatimuksiin kuului yhtäläiset yhteiskunnalliset oikeudet naisille. Työväenliikkeen kansainvälistä solidaarisuusajatusta mukaillen Clara Zetkin kollegoineen kokousti muiden maiden sosialistien kanssa. Idea naistenpäivästä päätyi myös Kiinaan Zetkinin johdolla, yhteistyössä feministi He Xiangningin kanssa. Naistenpäivän monimerkityksellisyyttä kuvastaa myös se, miten se myöhemmin politisoitui Kiinassa toisen maailmansodan aikaan. Kansainvälinen naistenpäivän solidaarisuus saattoi näin jäädä nationalistisen politiikan jalkoihin.1960-luvun lopulta lähtien naistenpäivä sosialistisena juhlana on ollut enemmänkin muisto. Tehdastyö on suurelta osin siirtynyt pois suomalaisten silmistä, ja lakot ja työnseisaukset eivät toimi samalla tavoin niin sanotussa jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Pienipalkkaiset naisvaltaiset alat ja kulttuurisesti feminiiniksi osaamiseksi luokitellut työt eivät ole kuitenkaan hävinneet yhteiskunnasta. Yksityisten hoivayhtiöiden hurja liikevaihdon kasvu Suomessa on tästä esimerkki. Naistenpäivänä onkin mielekästä tarkastella sukupuolisen epätasa-arvon uusiutumista kehoon liittyvän työn kautta.
Sosiologiseen tutkimukseen viitaten kehoon liittyvillä töillä tarkoitetaan palvelualan alakategoriaa, jonka työntekijöiden työkohde on toisen ihmisen kehon tarkastelu, hoito, käsittely ja manipuloiminen. Kehon toimintoja ylläpitävä työ ja kehoa koristeleva työ ovat alueita, jotka pitävät yllä työn sukupuolittuneisuutta ja sukupuolihierarkiaa. Samalla kyseiset työt ylläpitävät sukupuolittunutta ja usein myös rodullistettua työvoimaa.
Britanniassa kehoon liittyvää työtä tutkineet sosiologit Rachel Lara Cohenin ja Carol Wolkowitzin osoittavat, kuinka maksulliseen kosketukseen perustuva työ on feminisoitu, eli nojaa tiettyyn kulttuuriseen ajatukseen feminiinistä kosketuksesta. Työn feminisointi vaikuttaa sen arvostukseen. Kehon koristeluun ja esteettisyyteen liittyvä työ näkyy julkisessa tilassa, vanhusten hoito ja muut kehoa ylläpitävä työ taas on poissa kansalaisten silmistä – kuten on myös työn sukupuolittuneisuus. Työn arvostukseen vaikuttavat Cohenin ja Wolkowitzin mukaan myös työtä vastaanottavien kehojen kunto. Muun muassa ei-tuottavat tai vanhat kehot arvotetaan alemmas, mikä taas heijastuu niihin liittyvän työn arvostukseen. Sukupuolittuneet oletukset ideaalista työntekijästä ja hänen feminiiniydestään vaihtelevat kehotyöstä riippuen (hoivatyöt, kauneuspalvelut tai maksulliset seksipalvelut).
Puhelinpalvelutyö on toinen näkymätön, feminisoidulla keholla ilmaistu työ. Sosiologi Sweta Rajan-Rankin etnografinen tutkimus Intiaan ulkoistetuissa puhelinpalvelukeskuksissa osoittaa, kuinka kansainväliset operaattorit pyrkivät kouluttamaan feminisoituja tai pehmeän maskuliinisuuden tekniikoita hallitsevia asiakaspalvelijoita. Mies- ja naispuolisia puhelinmyyjiä kehoitetaan opettelemaan feminiinisiksi kutsuttuja ominaisuuksia, kuten empatiaa, intimiyyttä, kulttuurista ymmmärrystä ja myötätuntoa. Tämän ajatellaan nostavan palvelun laatua. Kun intialainen asiakaspalvelija vastaanottaa puhelun yhdysvaltalaiselta asiakkaalta, joutuu hän korvaamaan asiakkaalle näkymättömän kehonsa muin keinoin. Asiakkaasta välittäminen ja huolehtiminen pyritään osoittamaan äänen kautta. Tähän kuuluu monimutkainen kokonaisuus kehollisia käytäntöjä, kuten äänen ja aksentin harjoittaminen, äidinkielen vaikutuksen minimointi ja amerikkalaisen aksentin kehittäminen.
Naistenpäivän solidaarisuus
Kaupalliset aloitteet ovat antaneet naistenpäivälle monia uusia merkityksiä. Solidaarisuuden osoittaminen näin globaalin kapitalistisen talouden raameissa saattaa tuntua haasteelliselta.
Monikansallinen puhelinpalvelutyö on tästä hyvä esimerkki, koska asiakkaalta piilotetaan asiakaspalvelijan todellinen konteksti. Kehoon liittyvien töiden tarkastelu puolestaan osoittaa, kuinka kulttuurisesti feminiineiksi kutsutuille ominaisuuksille on kysyntää mutta ei riittävää arvostusta, josta myös solidaarisuus kumpuaa. Kehollisen työn poissaolo julkisesta tilasta, ja sen hajaantuminen, vaikeuttaa sen nimissä organisoitumista ja solidaarisuuden osoittamista.
Naistenpäivän solidaarisuus saa monia muotoja. Silmiin pistää Suomessa muun muassa Naistenpankin naistenpäivän kampanja, joka kehottaa suomalaisia osoittamaan solidaarisuuttaan ”lahjoittamalla ammatti” kehitysmaan naiselle. Olemme AntroBlogissa aiemminkin pohtineet hyväntekeväisyyden tarkoitusperiä. Myös naistenpäivän solidaarisuudesta keskustellessa kriittisyys on tarpeen. Solidaarisuuden osoittaminen vaatii yhteistyötä ja keskusteluyhteyttä. Britanniassa ja Yhdysvalloissa tänään järjestettävät lakot ovat lupaava jatke naistenpäivä-instituution perustajien työlle.
Toimitus
- Verkkotaitto: Sanna Rauhala
- Artikkelikuva: Alfred T. Palmer/Wikipedia
Lukemista
- Rajan-Rankin, Sweta, Invisible Bodies and Disembodied Voices? Identity Work, the Body and Embodiment in Transnational Service Work. Gender, Work and Organization Vol. 25 No. 1 January 2018
- Cohen, Rachel Lara and Wolkowitzin Carol, The Feminization of Body Work. Gender, Work and Organization Vol. 25 No. 1 January 2018
- Kaplan, Temma, On the Socialist Origins of International Women’s. Feminist Studies, Vol. 11, No. 1 (Spring, 1985), pp. 163-171
- Edwards, Louise, International Women’s Day in China: Feminism Meets Militarised Nationalism and Competing Political Party Programs, Asian Studies Review, 40:1, 89-105, (2016)
