Naistenpäivä: Feminiini kehon työ ja solidaarisuus

Kansainvälinen nais­ten­päi­vä on vuosien saatossa saanut monia mer­ki­tyk­siä. Joissakin maissa se on kan­sal­li­nen juhlapyhä. Toisissa kon­teks­teis­sa lahjojen ja kukkien antaminen kuuluu nais­ten­päi­vän ritu­aa­lei­hin. Muiden juh­la­päi­vien tavoin, näky­vim­min nais­ten­päi­väs­tä muis­tut­ta­vat kau­pal­li­set aloitteet. Ne kertovat yhteis­kun­nal­li­ses­ta muu­tok­ses­ta – esi­merk­ki­nä tästä muun muassa Barbie-nukkeja val­mis­ta­van yrityksen uusi yksi­puo­li­ses­ta nais­ku­vas­ta pois pyrkivä kokoelma.

Naistenpäivän kau­pal­lis­tu­mis­ta on edeltänyt monta vuotta poliit­tis­ta työtä. Päivä on poliit­ti­sen lii­keh­din­nän tulos, joka on vuosien saatossa mah­dol­lis­ta­nut femi­nis­tien sekä nais­val­tais­ten ja suku­puo­lit­tu­nei­den alojen mie­le­nil­mauk­set. Myös tänään osoi­te­taan mieltä. Yhdysvalloissa ja Britanniassa femi­nis­tit jär­jes­tä­vät lakkoja, joilla vas­tus­te­taan pre­si­dent­ti Trumpin absurdia poli­tiik­kaa sekä boi­ko­toi­daan niitä raken­tei­ta, jotka tuottavat uusia ‘Trumpeja’. Presidentti Trump, kou­lu­tus­po­li­tiik­ka, rasismi ja seksismi saavat femi­nis­tit kaduille mie­le­no­soi­tuk­siin tänään, mutta suku­puo­leen perus­tu­nees­ta sorrosta juontuvat raken­teel­li­set epäkohdat ovat moti­voi­neet naisia kadulle aiem­min­kin. Ajatus soli­daa­ri­suu­des­ta pat­riar­kaa­li­ses­sa maa­il­mas­sa motivoi femi­nis­tis­tä toimintaa.

Tämä artikkeli valottaa nais­ten­päi­vän historiaa ja tar­kas­te­lee nyky­päi­vän, kult­tuu­ri­ses­ti femi­nii­nik­si mää­ri­tel­lyn työn tarvetta, soli­daa­ri­suut­ta ja soli­daa­ri­suu­den puutetta.

Tehdastyö ja kehon työ

Työväenluokan naisia ja miehiä sortaneet raken­teel­li­set kysy­myk­set moti­voi­vat naisia ja miehiä lak­koi­le­maan ja osoit­ta­maan mieltään kaduille, kun nais­ten­päi­vä sai alkunsa 1900-luvun alussa. Euroopassa sosia­lis­ti­ses­ta ideo­lo­gias­ta kum­pua­vien tavoit­tei­den puolesta tais­te­le­vat naiset ajoivat myös femi­nis­min asiaa. Historioitsija Temma Kaplan on osoit­ta­nut, kuinka yhtei­söl­li­set ja maalliset juh­la­py­hät kokosivat kansaa yhteen tiettyjen tavoit­tei­den ympärille 1900-luvun alussa.

“Books_(Please)!_In_All_Branches_of_Knowledge”

Naistenpäivästä puhuessa tulee muistaa sak­sa­lai­sen Gleichheit-lehden (suom. tasa-arvo) pää­toi­mit­ta­ja, sosia­lis­ti Clara Zetkin. Zetkinin kollegan Luise Zietzin ehdo­tuk­ses­ta kan­sain­vä­li­sen nais­ten­päi­vän tiimoilta mars­sit­tiin ensim­mäis­tä kertaa Euroopassa vuonna 1911. Naistenpäiväliikehdintää seu­ra­si­vat marssit Tanskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Itävalta-Unkarissa.

Dramaattisimmaksi nais­ten­päi­vän marssiksi on kuvattu tapah­tu­mia Venäjällä vuoden 1917 val­lan­ku­mouk­sen aikaan. Tuolloin naiset lähtivät tehtaista ja lei­pä­jo­nois­ta kaduille osoit­ta­maan mieltään. Liikehdinnän vaa­ti­muk­siin kuului yhtä­läi­set yhteis­kun­nal­li­set oikeudet naisille. Työväenliikkeen kan­sain­vä­lis­tä soli­daa­ri­suus­a­ja­tus­ta mukaillen Clara Zetkin kol­le­goi­neen kokousti muiden maiden sosia­lis­tien kanssa. Idea nais­ten­päi­väs­tä päätyi myös Kiinaan Zetkinin johdolla, yhteis­työs­sä feministi He Xiangningin kanssa. Naistenpäivän moni­mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä kuvastaa myös se, miten se myöhemmin poli­ti­soi­tui Kiinassa toisen maa­il­man­so­dan aikaan. Kansainvälinen nais­ten­päi­vän soli­daa­ri­suus saattoi näin jäädä natio­na­lis­ti­sen poli­tii­kan jalkoihin.

1960-luvun lopulta lähtien nais­ten­päi­vä sosia­lis­ti­se­na juhlana on ollut enem­män­kin muisto. Tehdastyö on suurelta osin siirtynyt pois suo­ma­lais­ten silmistä, ja lakot ja työn­sei­sauk­set eivät toimi samalla tavoin niin sanotussa jäl­ki­teol­li­ses­sa yhteis­kun­nas­sa. Pienipalkkaiset nais­val­tai­set alat ja kult­tuu­ri­ses­ti femi­nii­nik­si osaa­mi­sek­si luo­ki­tel­lut työt eivät ole kui­ten­kaan hävinneet yhteis­kun­nas­ta. Yksityisten hoi­vayh­tiöi­den hurja lii­ke­vaih­don kasvu Suomessa on tästä esimerkki. Naistenpäivänä onkin mie­le­käs­tä tar­kas­tel­la suku­puo­li­sen epätasa-arvon uusiu­tu­mis­ta kehoon liittyvän työn kautta.

Sosiologiseen tut­ki­muk­seen viitaten kehoon liit­ty­vil­lä töillä tar­koi­te­taan pal­ve­lua­lan ala­ka­te­go­ri­aa, jonka työn­te­ki­jöi­den työkohde on toisen ihmisen kehon tar­kas­te­lu, hoito, käsittely ja mani­pu­loi­mi­nen. Kehon toi­min­to­ja yllä­pi­tä­vä työ ja kehoa koris­te­le­va työ ovat alueita, jotka pitävät yllä työn suku­puo­lit­tu­nei­suut­ta ja suku­puo­li­hie­rar­ki­aa. Samalla kyseiset työt yllä­pi­tä­vät suku­puo­lit­tu­nut­ta ja usein myös rodul­lis­tet­tua työvoimaa.

Britanniassa kehoon liittyvää työtä tutkineet sosio­lo­git Rachel Lara Cohenin ja Carol Wolkowitzin osoit­ta­vat, kuinka mak­sul­li­seen kos­ke­tuk­seen perustuva työ on femi­ni­soi­tu, eli nojaa tiettyyn kult­tuu­ri­seen aja­tuk­seen femi­nii­nis­tä kos­ke­tuk­ses­ta. Työn femi­ni­soin­ti vaikuttaa sen arvos­tuk­seen. Kehon koris­te­luun ja esteet­ti­syy­teen liittyvä työ näkyy jul­ki­ses­sa tilassa, vanhusten hoito ja muut kehoa yllä­pi­tä­vä työ taas on poissa kan­sa­lais­ten silmistä — kuten on myös työn suku­puo­lit­tu­nei­suus. Työn arvos­tuk­seen vai­kut­ta­vat Cohenin ja Wolkowitzin mukaan myös työtä vas­taa­not­ta­vien kehojen kunto. Muun muassa ei-tuottavat tai vanhat kehot arvo­te­taan alemmas, mikä taas heijastuu niihin liittyvän työn arvos­tuk­seen. Sukupuolittuneet oletukset ide­aa­lis­ta työn­te­ki­jäs­tä ja hänen femi­nii­niy­des­tään vaih­te­le­vat keho­työs­tä riippuen (hoivatyöt, kau­neus­pal­ve­lut tai mak­sul­li­set sek­si­pal­ve­lut).

Puhelinpalvelutyö on toinen näkymätön, femi­ni­soi­dul­la keholla ilmaistu työ. Sosiologi Sweta Rajan-Rankin etno­gra­fi­nen tutkimus Intiaan ulkois­te­tuis­sa puhe­lin­pal­ve­lu­kes­kuk­sis­sa osoittaa, kuinka kan­sain­vä­li­set ope­raat­to­rit pyrkivät kou­lut­ta­maan femi­ni­soi­tu­ja tai pehmeän mas­ku­lii­ni­suu­den tek­nii­koi­ta hal­lit­se­via asia­kas­pal­ve­li­joi­ta. Mies- ja nais­puo­li­sia puhe­lin­myy­jiä kehoi­te­taan opet­te­le­maan femi­nii­ni­sik­si kut­sut­tu­ja omi­nai­suuk­sia, kuten empatiaa, inti­miyyt­tä, kult­tuu­ris­ta ymm­mär­rys­tä ja myö­tä­tun­toa. Tämän aja­tel­laan nostavan palvelun laatua. Kun intia­lai­nen asia­kas­pal­ve­li­ja vas­taa­not­taa puhelun yhdys­val­ta­lai­sel­ta asiak­kaal­ta, joutuu hän kor­vaa­maan asiak­kaal­le näky­mät­tö­män kehonsa muin keinoin. Asiakkaasta välit­tä­mi­nen ja huo­leh­ti­mi­nen pyritään osoit­ta­maan äänen kautta. Tähän kuuluu moni­mut­kai­nen koko­nai­suus kehol­li­sia käy­tän­tö­jä, kuten äänen ja aksentin har­joit­ta­mi­nen, äidin­kie­len vai­ku­tuk­sen mini­moin­ti ja ame­rik­ka­lai­sen aksentin kehit­tä­mi­nen.

Naistenpäivän solidaarisuus

Kaupalliset aloitteet ovat antaneet nais­ten­päi­väl­le monia uusia mer­ki­tyk­siä. Solidaarisuuden osoit­ta­mi­nen näin globaalin kapi­ta­lis­ti­sen talouden raameissa saattaa tuntua haas­teel­li­sel­ta.

Monikansallinen puhe­lin­pal­ve­lu­työ on tästä hyvä esimerkki, koska asiak­kaal­ta pii­lo­te­taan asia­kas­pal­ve­li­jan todel­li­nen konteksti. Kehoon liit­ty­vien töiden tar­kas­te­lu puo­les­taan osoittaa, kuinka kult­tuu­ri­ses­ti femi­nii­neik­si kut­su­tuil­le omi­nai­suuk­sil­le on kysyntää mutta ei riittävää arvos­tus­ta, josta myös soli­daa­ri­suus kumpuaa. Kehollisen työn poissaolo jul­ki­ses­ta tilasta, ja sen hajaan­tu­mi­nen, vai­keut­taa sen nimissä orga­ni­soi­tu­mis­ta ja soli­daa­ri­suu­den osoit­ta­mis­ta.

Naistenpäivän soli­daa­ri­suus saa monia muotoja. Silmiin pistää Suomessa muun muassa Naistenpankin nais­ten­päi­vän kampanja, joka kehottaa suo­ma­lai­sia osoit­ta­maan soli­daa­ri­suut­taan ”lah­joit­ta­mal­la ammatti” kehi­tys­maan naiselle. Olemme AntroBlogissa aiem­min­kin pohtineet hyvän­te­ke­väi­syy­den tar­koi­tus­pe­riä. Myös nais­ten­päi­vän soli­daa­ri­suu­des­ta kes­kus­tel­les­sa kriit­ti­syys on tarpeen. Solidaarisuuden osoit­ta­mi­nen vaatii yhteis­työ­tä ja kes­kus­te­lu­yh­teyt­tä. Britanniassa ja Yhdysvalloissa tänään jär­jes­tet­tä­vät lakot ovat lupaava jatke nais­ten­päi­vä-ins­ti­tuu­tion perus­ta­jien työlle.

  • Rajan-Rankin, Sweta, Invisible Bodies and Disembodied Voices? Identity Work, the Body and Embodiment in Transnational Service Work. Gender, Work and Organization Vol. 25 No. 1 January 2018
  • Cohen, Rachel Lara and Wolkowitzin Carol, The Feminization of Body Work. Gender, Work and Organization Vol. 25 No. 1 January 2018
  • Kaplan, Temma, On the Socialist Origins of International Women’s. Feminist Studies, Vol. 11, No. 1 (Spring, 1985), pp. 163 – 171
  • Edwards, Louise, International Women’s Day in China: Feminism Meets Militarised Nationalism and Competing Political Party Programs, Asian Studies Review, 40:1, 89 – 105, (2016)

Kirjoittaja

Liina Mustonen on yhteiskuntatieteiden tohtori (EUI 2017), Lähi-idän instituutin tutkijavierailija ja Antroblogin uutistoimituksen jäsen. Hänen tutkimuksensa käsittelee muun muuassa sukupuolta, toiseuttamisen diskursseja sekä Lähi-itää.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Burleski on lavataidetta, joka tunnetaan ennen kaikkea näyttävästä estetiikasta ja tavastaan esittää seksuaalisuutta. Mitä burleskiesiintjät itse ajattelevat lajinsa estetiikasta? Entä kuinka lähellä median luomat mielikuvat burleskista ovat sitä kuvastoa, mitä esiintyjät itse haluavat lajinsa pariin tuottaa?

Harva väri on niin sukupuolittunut kuin vaaleanpunainen. Englannin kielen “pink” kattaa laajan väriskaalan hennosta vaaleanpunaisesta pinkkiin. Vaaleanpunainen yhdistetään tyttöihin, feminiinisyyteen, viattomuuteen ja herkkyyteen. Värin sukupuolisidonnaisuus on kuitenkin suhteellisen uusi ilmiö.

Kuukautissuojien ja tamponien verotus ovat puhuttaneet mediassa. Minttu Mikkonen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan kuukautissuojien arvonlisäveron laskemisesta ja totesi, että olisi aika puhua kuukautistasa-arvosta. Kuinka paljon tilaa tasa-arvon mallissamme on biologiselle ja sosiaaliselle erilaisuudelle?