Ebola kahden kaupungin rajalla

Kongon demo­kraat­ti­ses­sa tasa­val­las­sa leviävä ebola on yksi vuo­si­kym­me­nen pahim­mis­ta ter­veys­krii­seis­tä. Kun epidemia hei­nä­kuus­sa 2019 levisi Pohjois-Kivun pro­vins­sin pää­kau­pun­kiin Gomaan, WHO julisti epidemian kan­sain­vä­li­sek­si kan­san­ter­vey­su­hak­si. Goma sijaitsee Ruandan rajalla, joten myös Ruandan valtio on ryhtynyt ebolan ehkäi­sy­toi­miin. 

Teen kent­tä­tut­ki­mus­ta Ruandan Gisenyin ja Goman rajalla. Ebolan levittyä alueelle tuli pelon ilma­pii­ris­tä käsin­kos­ke­tel­ta­va. Valtioiden välisistä konflik­teis­ta huo­li­mat­ta Goma ja Gisenyi ovat sisar­kau­pun­ke­ja, joiden asukkaat tuntevat kuu­lu­van­sa samaan yhteisöön. Kahden miljoonan asukkaan Goma toimii YK:n huma­ni­taa­ri­se­na tuki­koh­ta­na levot­to­mas­sa, sis­si­jouk­ko­jen ter­ro­ri­soi­mas­sa Itä-Kongossa. Gisenyi taas on rau­hal­li­nen kaupunki Kivu-järven rannalla. Moni valitsee asua Gisenyissa, mutta käy töissä ja koulussa Goman suur­kau­pun­gis­sa. Rajaliikenne on mantereen vilk­kain­ta: 50 000 ihmisen arvioi­daan ylittävän rajan joka päivä.

Kongon vas­ta­toi­mia ebolan tal­tut­ta­mi­sek­si on moitittu riit­tä­mät­tö­mik­si, Ruanda puo­les­taan on kerännyt WHO:lta kiitosta toi­men­pi­tei­den­sä tehok­kuu­des­ta. Ruanda jopa väliai­kai­ses­ti sulki rajan Kongon kanssa, lisäten pelkoa raja-alueen asuk­kai­den kes­kuu­des­sa. Suurin ero maiden välillä ilmenee kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan luot­ta­muk­ses­sa valtioon ja kan­sain­vä­li­siin auk­to­ri­teet­tei­hin.

Ruandassa käsien­pe­su­pis­teet ja ebolasta varoit­ta­vat info­tau­lut ilmes­tyi­vät katu­ku­vaan muu­ta­mas­sa päivässä. Koska ebola leviää herkästi erit­tei­den väli­tyk­sel­lä, kos­ket­ta­mi­ses­ta tuli kiel­let­tyä. Papit eivät enää siunaa seu­ra­kun­ta­lai­sia kos­ket­ta­mal­la. Läheiset ter­veh­ti­vät halauksen sijasta kyy­när­päi­tä yhteen kolaut­taen. “Tämä on uusi ebola-tervehdys!”, nauravat kave­ruk­set tava­tes­saan Gisenyissä.

Goman asukkaat taas ovat luot­ta­muk­sen ja tiedon puutteen vuoksi olleet vas­ta­ha­koi­sia ottamaan ebola-rokotteen. Ebolapotilaiden läheisiä on vaikea jäljittää, sillä he eivät halua testeihin. WHO:n työn­te­ki­jät ja klinikat ovat joutuneet jopa väki­val­lan kohteiksi. Epäluuloa on aiheut­ta­nut poti­lai­den eris­tä­mi­nen ja ebolaan meneh­ty­nei­den hau­taa­mi­nen ilman perin­tei­siä hau­ta­jais­me­no­ja, joissa saat­to­vä­ki koskettaa vainajaa. 

Alueen kult­tuu­reis­sa kos­ket­ta­mi­nen on tärkeä osa sosi­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä. Sairaanhoidossa sillä on erityinen merkitys. Kosketus tuo hoitajan ja hoi­det­ta­van yhteen. Koskettamisen kautta uusiu­tu­vat sosi­aa­li­set suhteet luovat yhtei­söl­li­syyt­tä ja tur­val­li­suu­den tunnetta.

WHO on Länsi-Afrikan ebo­lae­pi­de­mias­ta lähtien rek­ry­toi­nut ant­ro­po­lo­ge­ja kuromaan kiinni ymmär­rys­tä valtion, kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen ja kan­sa­lais­ten välillä. Kongossa työs­ken­te­le­vä ant­ro­po­lo­gi Julienne Anoko uskoo, että epidemian tal­tut­ta­mi­nen onnistuu parhaiten kes­kus­te­le­mal­la tar­tun­ta­vaa­ras­sa olevien ihmisten kanssa. Vaikka lää­ke­tie­de ja tekniset ehkäi­sy­me­ne­tel­mät estävät ebolan leviä­mis­tä, kom­mu­ni­kaa­tio ja pelkojen karis­ta­mi­nen ovat avaimia toimivan hoito- ja ennal­taeh­käi­sy­stra­te­gian kehit­tä­mi­seen. 

Goma ja Gisenyi ovat oiva esimerkki siitä, että samoja mene­tel­miä ei voida soveltaa kaik­kial­la kan­sain­vä­li­sen kan­san­ter­vey­su­han aikana. Ruandassa valtio nauttii kansan luot­ta­mus­ta. Ebolan ehkäi­se­mi­nen on helpompaa kuin poliit­ti­ses­ti epä­va­kaas­sa Kongossa, jossa usko auk­to­ri­teet­tei­hin on heikko. Luottamuksen ja tur­val­li­suu­den takaa­mi­seen tarvitaan kult­tuu­ris­ta ymmär­rys­tä. Ebolan ehkäisyn tulisikin nojata lää­ke­tie­teen lisäksi pai­kal­lis­ten tapojen ja kult­tuu­rien tun­te­mi­seen.

Ebolan torjumiseen ohjeistava suuri, kuvitettu kyltti Goman ja Gisenyin rajalla.

Kirjoittaja

Suvi Lensu on tohtorikoulutettava Edinburghin yliopistossa ja tutkijana ANTHUSIA-nimisessä antropologisessa tutkimusprojektissa. Hänen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat erityisesti sukupuolentutkimus Etelä-Amerikassa ja Itä-Afrikassa sekä siihen liittyvä seksuaali- ja identiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Istukka on väliaikainen sisäelin, joka poistuu äidin kehosta lapsen syntymän myötä. Meillä istukkaa käsitellään yleensä biologisena jätteenä, mutta osa äideistä ottaa rituaaliset keinot käyttöön sen hävittämisessä.