Ebola kahden kaupungin rajalla

Kongon demo­kraat­ti­ses­sa tasa­val­las­sa leviävä ebola on yksi vuo­si­kym­me­nen pahim­mis­ta ter­veys­krii­seis­tä. Kun epidemia hei­nä­kuus­sa 2019 levisi Pohjois-Kivun pro­vins­sin pää­kau­pun­kiin Gomaan, WHO julisti epidemian kan­sain­vä­li­sek­si kan­san­ter­vey­su­hak­si. Goma sijaitsee Ruandan rajalla, joten myös Ruandan valtio on ryhtynyt ebolan ehkäi­sy­toi­miin. 

Teen kent­tä­tut­ki­mus­ta Ruandan Gisenyin ja Goman rajalla. Ebolan levittyä alueelle tuli pelon ilma­pii­ris­tä käsin­kos­ke­tel­ta­va. Valtioiden välisistä konflik­teis­ta huo­li­mat­ta Goma ja Gisenyi ovat sisar­kau­pun­ke­ja, joiden asukkaat tuntevat kuu­lu­van­sa samaan yhteisöön. Kahden miljoonan asukkaan Goma toimii YK:n huma­ni­taa­ri­se­na tuki­koh­ta­na levot­to­mas­sa, sis­si­jouk­ko­jen ter­ro­ri­soi­mas­sa Itä-Kongossa. Gisenyi taas on rau­hal­li­nen kaupunki Kivu-järven rannalla. Moni valitsee asua Gisenyissa, mutta käy töissä ja koulussa Goman suur­kau­pun­gis­sa. Rajaliikenne on mantereen vilk­kain­ta: 50 000 ihmisen arvioi­daan ylittävän rajan joka päivä.

Kongon vas­ta­toi­mia ebolan tal­tut­ta­mi­sek­si on moitittu riit­tä­mät­tö­mik­si, Ruanda puo­les­taan on kerännyt WHO:lta kiitosta toi­men­pi­tei­den­sä tehok­kuu­des­ta. Ruanda jopa väliai­kai­ses­ti sulki rajan Kongon kanssa, lisäten pelkoa raja-alueen asuk­kai­den kes­kuu­des­sa. Suurin ero maiden välillä ilmenee kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan luot­ta­muk­ses­sa valtioon ja kan­sain­vä­li­siin auk­to­ri­teet­tei­hin.

Ruandassa käsien­pe­su­pis­teet ja ebolasta varoit­ta­vat info­tau­lut ilmes­tyi­vät katu­ku­vaan muu­ta­mas­sa päivässä. Koska ebola leviää herkästi erit­tei­den väli­tyk­sel­lä, kos­ket­ta­mi­ses­ta tuli kiel­let­tyä. Papit eivät enää siunaa seu­ra­kun­ta­lai­sia kos­ket­ta­mal­la. Läheiset ter­veh­ti­vät halauksen sijasta kyy­när­päi­tä yhteen kolaut­taen. “Tämä on uusi ebola-tervehdys!”, nauravat kave­ruk­set tava­tes­saan Gisenyissä.

Goman asukkaat taas ovat luot­ta­muk­sen ja tiedon puutteen vuoksi olleet vas­ta­ha­koi­sia ottamaan ebola-rokotteen. Ebolapotilaiden läheisiä on vaikea jäljittää, sillä he eivät halua testeihin. WHO:n työn­te­ki­jät ja klinikat ovat joutuneet jopa väki­val­lan kohteiksi. Epäluuloa on aiheut­ta­nut poti­lai­den eris­tä­mi­nen ja ebolaan meneh­ty­nei­den hau­taa­mi­nen ilman perin­tei­siä hau­ta­jais­me­no­ja, joissa saat­to­vä­ki koskettaa vainajaa. 

Alueen kult­tuu­reis­sa kos­ket­ta­mi­nen on tärkeä osa sosi­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä. Sairaanhoidossa sillä on erityinen merkitys. Kosketus tuo hoitajan ja hoi­det­ta­van yhteen. Koskettamisen kautta uusiu­tu­vat sosi­aa­li­set suhteet luovat yhtei­söl­li­syyt­tä ja tur­val­li­suu­den tunnetta.

WHO on Länsi-Afrikan ebo­lae­pi­de­mias­ta lähtien rek­ry­toi­nut ant­ro­po­lo­ge­ja kuromaan kiinni ymmär­rys­tä valtion, kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen ja kan­sa­lais­ten välillä. Kongossa työs­ken­te­le­vä ant­ro­po­lo­gi Julienne Anoko uskoo, että epidemian tal­tut­ta­mi­nen onnistuu parhaiten kes­kus­te­le­mal­la tar­tun­ta­vaa­ras­sa olevien ihmisten kanssa. Vaikka lää­ke­tie­de ja tekniset ehkäi­sy­me­ne­tel­mät estävät ebolan leviä­mis­tä, kom­mu­ni­kaa­tio ja pelkojen karis­ta­mi­nen ovat avaimia toimivan hoito- ja ennal­taeh­käi­sy­stra­te­gian kehit­tä­mi­seen. 

Goma ja Gisenyi ovat oiva esimerkki siitä, että samoja mene­tel­miä ei voida soveltaa kaik­kial­la kan­sain­vä­li­sen kan­san­ter­vey­su­han aikana. Ruandassa valtio nauttii kansan luot­ta­mus­ta. Ebolan ehkäi­se­mi­nen on helpompaa kuin poliit­ti­ses­ti epä­va­kaas­sa Kongossa, jossa usko auk­to­ri­teet­tei­hin on heikko. Luottamuksen ja tur­val­li­suu­den takaa­mi­seen tarvitaan kult­tuu­ris­ta ymmär­rys­tä. Ebolan ehkäisyn tulisikin nojata lää­ke­tie­teen lisäksi pai­kal­lis­ten tapojen ja kult­tuu­rien tun­te­mi­seen.

Ebolan torjumiseen ohjeistava suuri, kuvitettu kyltti Goman ja Gisenyin rajalla.

[rns_​reactions]

Kirjoittaja

Suvi Lensu on tohtorikoulutettava Edinburghin yliopistossa ja tutkijana ANTHUSIA-nimisessä antropologisessa tutkimusprojektissa. Hänen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat erityisesti sukupuolentutkimus Etelä-Amerikassa ja Itä-Afrikassa sekä siihen liittyvä seksuaali- ja identiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuinka monta seksuaalirikosta vaaditaan kriisiin? Kriisit ovat aina määrittelykysymyksiä ja kriisipuhe poliittisten ja taloudellisten motiivien värittämää. Kriisipuhe hyödyttää usein esittäjäänsä, mutta tilanteen kuvaaminen kriisinä voi olla arvokasta myös laajempien yhteiskunnallisten epäkohtien paljastamisessa.

Oikea-aikaisen ja luotettavan viestinnän merkitys korostuu nopeaa reagointia vaativissa kriisitilanteissa, joita Punaisen Ristin viestintäpäällikkö, antropologi Siru Aura kohtaa työssään. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo, millaista on työskennellä viestinnän parissa globaalia auttamistyötä tekevässä järjestössä.

Antropologiaa on alettu hyödyntää autenttisuuden lähteenä luovilla aloilla elokuvateollisuudesta gastronomiaan. Työkentällä-haastattelussa tutustutaan turkkilaiseen ruoka-antropologi Tangör Taniin ja siihen, mitä hän tekee istanbulilaisen huippuravintola Miklan taustajoukoissa.

On taas terveiden elämäntapojen aika – tipaton tammikuu, uusi kunto-ohjelma tai päivittäinen meditaatio. Ihminen, joka huolehtii omasta hyvinvoinnistaan näyttäytyy terveenä, vastuullisena kansalaisena. Millaisiin arvoihin hyvinvointiin keskittyminen pohjaa? Mitä tapa puhua hyvinvoinnista voi kertoa meille itsestämme?