Yakuzan keinoilla rasismia vastaan

Mitä yhteistä on yakuza-elokuvilla ja Japanin rasismin vastaisella liikehdinnällä? Docpoint-festivaalilla esitettävä Counters rinnastaa nämä kaksi ilmiötä tavalla, joka saa antropologin ajattelemaan lahjojen vaihtamisen teorioita.

Counters on doku­ment­tie­lo­ku­va mili­tan­teis­ta rasismin vas­tus­ta­jis­ta Japanissa. Sen pää­hen­ki­lö on entinen yakuza Takahashi, joka soveltaa rikol­lis­jär­jes­tös­sä oppi­maan­sa röyh­keyt­tä tais­tel­les­saan vähem­mis­tö­jen oikeuk­sien puolesta. Elokuva seuraa Otokogumi-nimistä mili­tant­tia ryhmää, joka toimi vuosina 2013 – 16 osana suurempaa rasismin vastaista Counters-kan­sa­lais­lii­ket­tä. Otokogumin jäsenet häi­rit­si­vät rasis­ti­sia, eri­tyi­ses­ti japa­nin­ko­rea­lai­siin koh­dis­tu­via viha­mars­se­ja hyök­kää­mäl­lä mie­le­no­soit­ta­jien kimppuun käyttäen nyrk­ke­jään.


Antropologina – ja
Takashi Miiken yakuza-elokuvien suurena ystävänä – en voi olla pei­laa­mat­ta elokuvan esi­tys­ta­paa ja siinä kuvattuja keinoja vas­ta­vuo­roi­suu­den teo­rioi­hin. Näiden ajatusten alkulähde on Marcel Mauss, rans­ka­lai­nen noja­tuo­liant­ro­po­lo­gi. Hän julkaisi vuonna 1925 kuuluisan lah­jaes­seen­sä, jossa hän kirjoitti, että vas­ta­vuo­roi­set vaih­to­suh­teet ovat kaikkien ihmi­syh­tei­sö­jen ytimessä.

Toinen rans­ka­lai­nen ajat­te­li­ja, Georges Bataille, kehitti edelleen Maussin ajatuksia vaihdosta. Bataillea kiinnosti potlatch, Luoteis-Amerikan alku­pe­räis­kan­so­jen rituaali. Siinä jär­jes­tä­jän tar­koi­tuk­se­na oli lah­joit­taa muille mah­dol­li­sim­man paljon rik­kauk­sia, “murskata heidät lahjoilla” ja täten asettaa lahjojen saajat kes­tä­mät­tö­mään kun­nia­vel­kaan.


Maussille potlatch oli lah­jan­an­non “hir­viö­muo­to”, koska vas­ta­vuo­roi­suus muuttui siinä aggres­sii­vi­sek­si kil­pai­luk­si. Bataillea kiin­nos­ti­vat tällaiset tuhoi­sak­si kehit­ty­vät sosi­aa­li­set meka­nis­mit. Hän piti niitä ihmi­se­lä­män ymmär­tä­mi­sen kannalta kes­kei­sem­pä­nä kuin rau­han­omais­ta vas­ta­vuo­roi­suut­ta.


Kolmas rans­ka­lai­nen, sosiologi
Jean Baudrillard, jatkoi Maussin ja Bataillen ajatusten pohjalta ana­ly­soi­des­saan ter­ro­ris­mia vas­ta­vuo­roi­suu­te­na. Hänelle ter­ro­ris­tin ja yhteis­kun­nan välinen suhde oli äärim­mäi­nen esimerkki sym­bo­li­ses­ta vaihdosta. Itsemurhaterroristin “lahjaan”, oman hengen uhrauk­seen, on yhteisön mahdoton vastata.

Kuva: Docpoint

Sarjakuvamaista satuttamista

Baudrillardia ja Bataillea kiin­nos­ta­nut nega­tii­vi­nen vas­ta­vuo­roi­suus, jossa tarkoitus on vahin­goit­taa toista, on myös keskeinen popu­laa­ri­kult­tuu­rin ulot­tu­vuus Japanissa. Esimerkiksi ohjaaja Takashi Miike on kuuluisa yakuza-elo­ku­vis­taan, joissa tärkeä juo­nie­le­ment­ti on väki­val­lan ja veri­kos­ton kierre. Kilpailevat yakuza-klaanit tappavat vuo­ro­tel­len toistensa edustajia, koska heidän kun­nia­koo­din­sa vel­voit­taa “palaut­ta­maan lahjan”. Miike esittää väki­val­lan usein tyylillä, joka on saanut vai­kut­tei­ta manga-sar­ja­ku­vis­ta, esi­mer­kik­si lii­oit­te­le­mal­la sitä absur­diu­teen asti.


Tämäntyyppistä este­tiik­kaa – sar­ja­ku­va­mai­sia pää­hen­ki­löi­den esit­te­ly­teks­te­jä myöten – hyödyntää Counters-elokuvan ohjaaja
Ilha Lee, joka nostaa doku­ment­tin­sa pää­hen­ki­lök­si Takahashin, entisen yakuza-gangs­te­rin. Takahashi ottaa mis­siok­seen vastustaa etno­na­tio­na­lis­tis­ta Zaitokukai-liikettä väki­val­tai­ses­ti, hyök­kää­mäl­lä heidän kimp­puun­sa.


Syntyy kiin­nos­ta­va dyna­miik­ka: rasis­min­vas­tai­sen Counters-liikkeen sisällä toimii radikaali ryh­mit­ty­mä Otokogumi, jonka tehtävä on estää ja häiritä rasis­ti­sia mie­le­no­soi­tuk­sia keinoja kaih­ta­mat­ta. Takahashin ja Zaitokukai-liikkeen johtajan
Makoto Sakurain välille syntyy nega­tii­vi­sen vas­ta­vuo­roi­suu­den “hir­viö­mäi­nen” vaih­to­suh­de, jossa kumpikin haaveilee toistensa pahoin­pi­te­lys­tä.

Kuva: Docpoint

Välillä elokuva käsit­te­lee kan­sa­lais­liik­kei­den laajempaa yhteis­kun­nal­lis­ta asemaa, esi­mer­kik­si polii­tik­ko­jen kytköksiä Zaitokukaihin. Eräässä koh­tauk­ses­sa kan­san­edus­ta­jal­ta kysytään valo­ku­vas­ta, jossa hän poseeraa yhdessä rasis­ti­sen järjestön edus­ta­jien kanssa. Yhtäläisyydet Suomen poli­tii­kan kään­tei­siin ovat selvät: kun perus­suo­ma­lais­po­lii­tik­ko kertoo ajau­tu­neen­sa sat­tu­mal­ta natsien kanssa samaan valo­ku­vaan, japa­ni­lai­nen par­la­men­taa­rik­ko vetoaa muis­tin­me­ne­tyk­seen.


Elokuva esittää kaaren, jossa Counters-kan­sa­lais­liik­keen toiminta parantaa maailmaa: vuonna 2016 Japanin par­la­ment­ti ratifioi viha­pu­heen vastaisen lain. Tämä hetki kuvataan elo­ku­vas­sa Counters-liikkeen voittona. Valitettavasti todel­li­suu­des­sa laki ei rat­kais­sut elokuvan kuvaamia ongelmia.
Vihapuhelaki ei säädä mitään ran­gais­tuk­sia, eikä vähen­tä­nyt ilmiötä Japanin yhteis­kun­nas­sa. Tarinan konna Sakurai perusti Japani ensin ‑nimisen äärioi­keis­to­lai­sen puolueen, joka tosin ei ole tähän mennessä saanut lainkaan edustajia val­tuus­toi­hin eikä par­la­ment­tiin. 

Onnistuneinta elo­ku­vas­sa on ant­ro­po­lo­gi­nen ote ex-yakuzan eetokseen. Takahashi toimii kuin rans­ka­lais­ten lah­ja­teo­ree­tik­ko­jen ana­ly­soi­mat vas­ta­vuo­roi­suu­den “hir­viö­muo­to­jen” vaih­to­kump­pa­nit: olen­nais­ta on kiih­dyt­tää ris­ti­rii­tai­nen suhde äärim­mil­leen. Takahashin logiikan ja etiikan kautta tul­kit­tu­na Sakurain vihan ilmaisuun on vain yksi mah­dol­li­nen vas­ta­lää­ke – pitää olla vielä vihai­sem­pi.

Artikkeli on osa Docpoint 2020 ‑elo­ku­va­fes­ti­vaa­lin ohjel­mis­tos­ta tuo­tet­tu­jen kom­ment­tien sarjaa. Tutkija katsoi elokuvan ‑henkisiä tekstejä jul­kai­se­vat elo­ku­va­fes­ti­vaa­lin alla ja sen aikana meidän lisäk­sem­me Politiikasta ja Ilmiö.

  • Podcast-lukija: Eemi Nordström
  • Verkkotaitto: Niina Paasovaara
  • Artikkelikuva: Docpoint
  1. Arppe, Tiina. 1992. Pyhän jään­nök­set. Ranskalaisia rajan­yli­tyk­siä.
  2. Baudrillard, Jean. 1993. Symbolic Exchange and Death.
  3. Bataille, Georges. 1988. The Accursed Share.
  4. Dillon, Mike. 2012. “The Immigrant and the Yakuza: Gangscapes in Miike Takashi’s DOA.” Studies in the Humanities 39 (40): 1 – 2.
  5. Mauss, Marcel. 1999. Lahja: Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteis­kun­nis­sa.

Kirjoittaja

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu AntroBlogin toimituskuntaan. Hänen väitöskirjansa käsitteli jaavalaista paikallispolitiikkaa. Tällä hetkellä hän tekee postdoc-tutkimusta valtionmuodostuksesta ja luonnonvarojen käytöstä Kalimantanin saarella Indonesiassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Maailmanlaajuiset poikkeustilanteet pakottavat meidät pohtimaan vaihtoehtoja matkustamiselle ja kasvokkain tapaamiselle. Yhä useammat tapahtumat on järjestetty kokonaan virtuaalisesti — niin myös monet konferenssit. Toukokuinen antropologian virtuaalikonferenssi tarjosi kiinnostavan sisällön lisäksi ideoita siitä, miltä tapahtumien uudet muodot voivat näyttää tulevaisuudessa.

’Kiina, lakkaa syömästä kaikkea, mikä liikkuu!' Kuva plakaattia pitelevästä valkoihoisesta aktivistista levisi somessa vain muutama viikko sen jälkeen, kun kansainväliset uutistoimistot alkoivat julkaista artikkeleita uudenlaisesta viruksesta, potentiaalisesta massatappajasta. Plakaatin teksti viittaa teorioihin, joiden mukaan korona-virus olisi siirtynyt ihmisiin lepakoista.

Tammikuussa länsimaisessa mediassa levisi kuva neljästä valkoihoisesta ilmastoaktivistinuoresta Maailman talousfoorumissa. Ugandalainen ilmastoaktivisti Vanessa Nakate oli rajattu pois kuvasta ”asetelmallisista syistä”. Myöhemmin kuva vaihdettiin alkuperäiseen, ilman uutistoimisto AP:n anteeksipyyntöä. Oli rajaaminen sitten tahatonta tai tahallista, toisti se vuosikymmeniä jatkunutta ilmastoaktivismin valkopesua.

Akatemiatutkija, etnografi ja dokumentaristi Marjaana Jauhola tutkii konfliktien ja katastrofien jälkeiseen jälleenrakennukseen liittyviä kysymyksiä. Hänen dokumenttivideoitaan on nähty esimerkiksi kirjastoissa ja Vantaan taidemuseo Artsissa. Haastattelussa Jauhola kertoo visuaalisuudesta osana tutkimustyötä ja pohtii, millaisia yleisöjä audiovisuaalinen tutkimus voi parhaimmillaan tavoittaa.