Yakuzan keinoilla rasismia vastaan

Mitä yhteistä on yakuza-elokuvilla ja Japanin rasismin vastaisella liikehdinnällä? Docpoint-festivaalilla esitettävä Counters rinnastaa nämä kaksi ilmiötä tavalla, joka saa antropologin ajattelemaan lahjojen vaihtamisen teorioita.

Counters on doku­ment­tie­lo­ku­va mili­tan­teis­ta rasismin vas­tus­ta­jis­ta Japanissa. Sen pää­hen­ki­lö on entinen yakuza Takahashi, joka soveltaa rikol­lis­jär­jes­tös­sä oppi­maan­sa röyh­keyt­tä tais­tel­les­saan vähem­mis­tö­jen oikeuk­sien puolesta. Elokuva seuraa Otokogumi-nimistä mili­tant­tia ryhmää, joka toimi vuosina 2013 – 16 osana suurempaa rasismin vastaista Counters-kan­sa­lais­lii­ket­tä. Otokogumin jäsenet häi­rit­si­vät rasis­ti­sia, eri­tyi­ses­ti japa­nin­ko­rea­lai­siin koh­dis­tu­via viha­mars­se­ja hyök­kää­mäl­lä mie­le­no­soit­ta­jien kimppuun käyttäen nyrkkejään.


Antropologina – ja
Takashi Miiken yakuza-elokuvien suurena ystävänä – en voi olla pei­laa­mat­ta elokuvan esi­tys­ta­paa ja siinä kuvattuja keinoja vas­ta­vuo­roi­suu­den teo­rioi­hin. Näiden ajatusten alkulähde on Marcel Mauss, rans­ka­lai­nen noja­tuo­liant­ro­po­lo­gi. Hän julkaisi vuonna 1925 kuuluisan lah­jaes­seen­sä, jossa hän kirjoitti, että vas­ta­vuo­roi­set vaih­to­suh­teet ovat kaikkien ihmi­syh­tei­sö­jen ytimessä.

Toinen rans­ka­lai­nen ajat­te­li­ja, Georges Bataille, kehitti edelleen Maussin ajatuksia vaihdosta. Bataillea kiinnosti potlatch, Luoteis-Amerikan alku­pe­räis­kan­so­jen rituaali. Siinä jär­jes­tä­jän tar­koi­tuk­se­na oli lah­joit­taa muille mah­dol­li­sim­man paljon rik­kauk­sia, “murskata heidät lahjoilla” ja täten asettaa lahjojen saajat kes­tä­mät­tö­mään kunniavelkaan.


Maussille potlatch oli lah­jan­an­non “hir­viö­muo­to”, koska vas­ta­vuo­roi­suus muuttui siinä aggres­sii­vi­sek­si kil­pai­luk­si. Bataillea kiin­nos­ti­vat tällaiset tuhoi­sak­si kehit­ty­vät sosi­aa­li­set meka­nis­mit. Hän piti niitä ihmi­se­lä­män ymmär­tä­mi­sen kannalta kes­kei­sem­pä­nä kuin rau­han­omais­ta vastavuoroisuutta.


Kolmas rans­ka­lai­nen, sosiologi
Jean Baudrillard, jatkoi Maussin ja Bataillen ajatusten pohjalta ana­ly­soi­des­saan ter­ro­ris­mia vas­ta­vuo­roi­suu­te­na. Hänelle ter­ro­ris­tin ja yhteis­kun­nan välinen suhde oli äärim­mäi­nen esimerkki sym­bo­li­ses­ta vaihdosta. Itsemurhaterroristin “lahjaan”, oman hengen uhrauk­seen, on yhteisön mahdoton vastata.

Kuva: Docpoint

Sarjakuvamaista satuttamista

Baudrillardia ja Bataillea kiin­nos­ta­nut nega­tii­vi­nen vas­ta­vuo­roi­suus, jossa tarkoitus on vahin­goit­taa toista, on myös keskeinen popu­laa­ri­kult­tuu­rin ulot­tu­vuus Japanissa. Esimerkiksi ohjaaja Takashi Miike on kuuluisa yakuza-elo­ku­vis­taan, joissa tärkeä juo­nie­le­ment­ti on väki­val­lan ja veri­kos­ton kierre. Kilpailevat yakuza-klaanit tappavat vuo­ro­tel­len toistensa edustajia, koska heidän kun­nia­koo­din­sa vel­voit­taa “palaut­ta­maan lahjan”. Miike esittää väki­val­lan usein tyylillä, joka on saanut vai­kut­tei­ta manga-sar­ja­ku­vis­ta, esi­mer­kik­si lii­oit­te­le­mal­la sitä absur­diu­teen asti.


Tämäntyyppistä este­tiik­kaa – sar­ja­ku­va­mai­sia pää­hen­ki­löi­den esit­te­ly­teks­te­jä myöten – hyödyntää Counters-elokuvan ohjaaja
Ilha Lee, joka nostaa doku­ment­tin­sa pää­hen­ki­lök­si Takahashin, entisen yakuza-gangs­te­rin. Takahashi ottaa mis­siok­seen vastustaa etno­na­tio­na­lis­tis­ta Zaitokukai-liikettä väki­val­tai­ses­ti, hyök­kää­mäl­lä heidän kimppuunsa.


Syntyy kiin­nos­ta­va dyna­miik­ka: rasis­min­vas­tai­sen Counters-liikkeen sisällä toimii radikaali ryh­mit­ty­mä Otokogumi, jonka tehtävä on estää ja häiritä rasis­ti­sia mie­le­no­soi­tuk­sia keinoja kaih­ta­mat­ta. Takahashin ja Zaitokukai-liikkeen johtajan
Makoto Sakurain välille syntyy nega­tii­vi­sen vas­ta­vuo­roi­suu­den “hir­viö­mäi­nen” vaih­to­suh­de, jossa kumpikin haaveilee toistensa pahoinpitelystä.

Kuva: Docpoint

Välillä elokuva käsit­te­lee kan­sa­lais­liik­kei­den laajempaa yhteis­kun­nal­lis­ta asemaa, esi­mer­kik­si polii­tik­ko­jen kytköksiä Zaitokukaihin. Eräässä koh­tauk­ses­sa kan­san­edus­ta­jal­ta kysytään valo­ku­vas­ta, jossa hän poseeraa yhdessä rasis­ti­sen järjestön edus­ta­jien kanssa. Yhtäläisyydet Suomen poli­tii­kan kään­tei­siin ovat selvät: kun perus­suo­ma­lais­po­lii­tik­ko kertoo ajau­tu­neen­sa sat­tu­mal­ta natsien kanssa samaan valo­ku­vaan, japa­ni­lai­nen par­la­men­taa­rik­ko vetoaa muistinmenetykseen.


Elokuva esittää kaaren, jossa Counters-kan­sa­lais­liik­keen toiminta parantaa maailmaa: vuonna 2016 Japanin par­la­ment­ti ratifioi viha­pu­heen vastaisen lain. Tämä hetki kuvataan elo­ku­vas­sa Counters-liikkeen voittona. Valitettavasti todel­li­suu­des­sa laki ei rat­kais­sut elokuvan kuvaamia ongelmia.
Vihapuhelaki ei säädä mitään ran­gais­tuk­sia, eikä vähen­tä­nyt ilmiötä Japanin yhteis­kun­nas­sa. Tarinan konna Sakurai perusti Japani ensin ‑nimisen äärioi­keis­to­lai­sen puolueen, joka tosin ei ole tähän mennessä saanut lainkaan edustajia val­tuus­toi­hin eikä parlamenttiin. 

Onnistuneinta elo­ku­vas­sa on ant­ro­po­lo­gi­nen ote ex-yakuzan eetokseen. Takahashi toimii kuin rans­ka­lais­ten lah­ja­teo­ree­tik­ko­jen ana­ly­soi­mat vas­ta­vuo­roi­suu­den “hir­viö­muo­to­jen” vaih­to­kump­pa­nit: olen­nais­ta on kiih­dyt­tää ris­ti­rii­tai­nen suhde äärim­mil­leen. Takahashin logiikan ja etiikan kautta tul­kit­tu­na Sakurain vihan ilmaisuun on vain yksi mah­dol­li­nen vas­ta­lää­ke – pitää olla vielä vihaisempi.

Artikkeli on osa Docpoint 2020 ‑elo­ku­va­fes­ti­vaa­lin ohjel­mis­tos­ta tuo­tet­tu­jen kom­ment­tien sarjaa. Tutkija katsoi elokuvan ‑henkisiä tekstejä jul­kai­se­vat elo­ku­va­fes­ti­vaa­lin alla ja sen aikana meidän lisäk­sem­me Politiikasta ja Ilmiö.

  • Podcast-lukija: Eemi Nordström
  • Verkkotaitto: Niina Paasovaara
  • Artikkelikuva: Docpoint
  1. Arppe, Tiina. 1992. Pyhän jään­nök­set. Ranskalaisia rajanylityksiä.
  2. Baudrillard, Jean. 1993. Symbolic Exchange and Death.
  3. Bataille, Georges. 1988. The Accursed Share. 
  4. Dillon, Mike. 2012. “The Immigrant and the Yakuza: Gangscapes in Miike Takashi’s DOA.” Studies in the Humanities 39 (40): 1 – 2.
  5. Mauss, Marcel. 1999. Lahja: Vaihdannan muodot ja peri­aat­teet arkaa­isis­sa yhteiskunnissa. 

Kirjoittaja

Heikki Wilenius on antropologi, kouluttaja ja ohjelmoija, ja kuuluu AntroBlogin toimituskuntaan. Hänen väitöskirjansa käsitteli jaavalaista paikallispolitiikkaa. Tällä hetkellä hän tekee postdoc-tutkimusta valtionmuodostuksesta ja luonnonvarojen käytöstä Kalimantanin saarella Indonesiassa.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: