Ihmistieteellinen osaaminen yritysten strategiatyössä

Strategiakonsultti Mikko Leskelältä julkaistiin lokakuun alussa teos ‘Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä’. Nimensä mukaisesti kirja valottaa, miten yritysten strategiatyö on muuttunut, miten ihmistieteellisellä osaamisella voidaan selvittää strategiatyön vaikeimpia kysymyksiä ja miten ihmistieteellistä konsultointia käytännössä tehdään. Design-antropologi Anna Haverinen tarttuu teokseen kirja-arvostelussa.

Strategiakonsultti, Noren-yrityksen perustaja Mikko Leskelä on yksi Suomen suu­rim­mis­ta ant­ro­po­lo­gian puo­les­ta­pu­hu­jis­ta ilman, että hän on opis­kel­lut ant­ro­po­lo­gik­si. Leskelä on nimittäin val­mis­tu­nut teologian mais­te­rik­si, minkä jälkeen hän jatkoi lukemaan rahoi­tus­tie­tei­tä. Sittemmin Leskelä on työs­ken­nel­lyt niin Nokialla kuin OP:llä ja useissa Suomen joh­ta­vis­sa pal­ve­lu­muo­toi­lun ja stra­te­gia­kon­sul­toin­nin yri­tyk­sis­sä. 

Mielestäni Leskelän tausta on enemmän kuin sopiva kirjan kir­joit­ta­mi­seen, sillä ant­ro­po­lo­geil­ta puuttuu usein kyky tar­kas­tel­la omaa alaansa samalla objek­tii­vi­suu­del­la kuin millä Leskelä sitä havainnoi. Lokakuussa jul­kais­tus­sa teok­ses­saan Bisnesantropologia ja muut ihmis­tie­teet stra­te­gia­työs­sä Leskelä viittaa ant­ro­po­lo­gi­aan osana muita ihmis­tie­tei­tä sosio­lo­gian, psy­ko­lo­gian, filo­so­fian ja historian ohella. Kaikki edellä mainitut tie­tee­na­lat jakavat saman intohimon ymmärtää ihmistä osana ympä­röi­vää yhteis­kun­taa. 

Heti alkuun sanon varoi­tuk­sen sanan tästä kirja-arviosta: on vaikea olla 100 % objek­tii­vi­nen, sillä tunnen kir­joit­ta­jan hyvin ja nimeni on nostettu kirjassa esiin muiden ihmis­tie­teel­lis­ten osaajien rinnalle. Kirjaa lukies­sa­ni yritin parhaani mukaan aset­tau­tua tar­kas­te­le­maan teosta kahdesta eri näkö­kul­mas­ta: miten kirja näyt­täy­tyy ant­ro­po­lo­geil­le, sekä miten kirjan ottaa vastaan yri­tys­joh­ta­ja tai muu stra­te­gia­työ­tä yri­tyk­sis­sä tekevä. Tehtävä ei suinkaan ollut helppo, sillä Leskelä on selvästi vuo­dat­ta­nut kirjaansa sydän­ver­taan muhkean, yli 400 sivun verran.

Mitä on strategiatyö ja ihmistieteellinen strategiakonsultointi?

Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä

Aluksi on syytä avata teoksen perus­tei­ta, eli mitä stra­te­gia­työl­lä ja stra­te­gia­kon­sul­toin­nil­la tar­koi­te­taan. Strategiatyö on yri­tys­joh­don joh­ta­mi­sen työkalu. Sen avulla mää­ri­tel­lään tavat, joilla saa­vu­te­taan yri­tyk­ses­sä jokin haluttu tavoite, kuten kasvu, mark­ki­noil­la erot­tau­tu­mi­nen tai muutos. Strategiakonsultointi taas on kon­sul­toin­nin alan muoto, missä eri­lai­sil­la mene­tel­mil­lä pyritään tuot­ta­maan tietoa stra­te­gia­työn suun­nit­te­lun tueksi sekä joissain tapauk­sis­sa auttamaan yrityksen johtoa kon­kre­ti­soi­maan stra­te­gi­aan­sa tuotetun tiedon pohjalta. Toisin sanoen strategia on suun­ni­tel­ma, jonka avulla saa­vu­te­taan tietty tavoite. Strategiakonsultti, joka myös Leskelä on, tukee omalla osaa­mi­sel­laan tuota prosessia.

Kirja koostuu kolmesta osiosta. Niistä ensim­mäi­nen on nimeltään “Miksi ja miten stra­te­gia­työ muuttuu”. Se on mas­sii­vi­nen katsaus yritysten stra­te­gia­joh­ta­mi­sen his­to­ri­aan ja auttaa ymmär­tä­mään, miksi alalla on yhä käytössä tie­tyn­lai­sia toi­min­ta­mal­le­ja. Osio ottaa kantaa siihen, miten maailman parhaat yhtiöt tutkivat asiak­kai­taan, millaista on stra­te­gia­kon­sul­toin­nin kulttuuri, miten stra­te­gioi­ta raken­ne­taan ja millaista tietoa tyy­pil­li­ses­ti stra­te­gia­työs­sä käytetään.

Kirjan ensim­mäi­nen osio haukkaa lei­jo­nan­osan teoksesta. Leskelä on nostanut esiin useita kan­sain­vä­li­siä esi­merk­ke­jä siitä, miten ihmisten tut­ki­mi­sel­la voidaan tehdä vai­kut­ta­via muutoksia yritysten stra­te­gi­aan, ja miten stra­te­gian avulla voidaan selkeästi parantaa kil­pai­lu­ky­kyä ja erot­tau­tu­vuut­ta. Osio tarjoaa myös todella kiin­nos­ta­van näke­myk­sen stra­te­gia­työn kult­tuu­riin ja kult­tuu­ri­seen käyt­täy­ty­mi­seen, josta Leskelä nostaa esille seuraavan näkö­kul­man: 

– ennen kuin julis­tam­me kuoleman perin­tei­sel­le business case [eli lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­ma] ‑ana­lyy­sil­le, tar­kas­tel­laan hetki sitä, miksi se on niin meka­nis­tis­ta. Miten stra­te­gias­ta tuli stra­te­gi­aa? Tätä varten meidän tulee tar­kas­tel­la sekä strategia-ammat­ti­lais­ten omaa kult­tuu­ria ja sen sisäl­tä­miä perus­us­ko­muk­sia että myös sitä, miten niin kut­su­tuis­sa bis­nes­kou­luis­sa on opetettu lii­ke­ta­lou­den analyysia. Molemmilla on noin sadan vuoden historia, jolla on sama alkupiste.” 

Voidaksemme tarjota ihmis­tie­teel­lis­tä näkö­kul­maa stra­te­gia­työ­hön, meidän tulee ensin ymmärtää miten stra­te­gian kult­tuu­ri­nen toiminta on raken­tu­nut. Siten pääsemme jyvälle siitä, miksi yhtei­sös­sä käytetään tie­tyn­lais­ta kieltä, min­kä­lai­nen hierarkia siellä on ja miten ihmis­tie­tei­li­jä voi saada äänensä kuuluviin myös yrityksen joh­to­por­taas­sa.

Ensimmäinen osio on eri­tyi­ses­ti ant­ro­po­lo­gi­taus­tai­sel­le lukijalle kul­la­nar­voi­nen sukellus yri­tyk­sis­sä joko tie­toi­ses­ti tai tie­dos­ta­mat­ta raken­tu­viin yhtei­söi­hin ja kult­tuu­rei­hin sekä siihen, millainen vaikutus kult­tuu­reil­la on yritysten toi­min­taan niin sisäi­ses­ti kuin ulkoi­ses­ti. Liiketoimintajohto ei tyy­pil­li­ses­ti ole tottunut kysymään kysy­myk­siä, joihin he eivät tiedä vas­tauk­sia. Siksi esi­mer­kik­si etno­gra­fi­sel­le työlle tyy­pil­li­nen ei-tie­tä­mi­sen tila – eli tut­kit­ta­van ilmiön ennak­ko­luu­lo­ton havain­noin­ti – saattaa olla vaikeaa hyväksyä yri­tys­joh­ta­mi­sen his­to­rial­li­sis­ta käy­tän­teis­tä johtuen.

Kirjan toisessa osassa, “Miten ihmistä tutkitaan stra­te­gia­työs­sä”, Leskelä pureutuu stra­te­gia­työn käytännön ohjeisiin. Osiossa käydään sys­te­maat­ti­ses­ti lävitse ihmis­tie­teel­li­nen tut­ki­muso­te ja käsi­tel­lään muutamia ydin­me­ne­tel­miä. Odotin tähän osioon enemmän mene­tel­mäl­lis­tä mate­ri­aa­lia havain­noin­nis­ta, havain­to­jen doku­men­toin­nis­ta sekä muo­toi­lus­sa tyy­pil­li­ses­ti käy­tet­tä­vis­tä osal­lis­ta­vis­ta ja luovista tut­ki­mus­me­ne­tel­mis­tä, joita tiedän Leskelän käyttävän tii­mis­sään. Leskelä on kuitenkin enemmän tekijä kuin mene­tel­mien selittäjä. Menetelmien kon­kreet­ti­seen käyt­tä­mi­seen päästään kirjan vii­mei­ses­sä luvussa tapause­si­mer­kin avulla.

Menetelmien käytössä Leskelä korostaa enemmän näkö­kul­man muutosta kuin tarkkoja mene­tel­mä­va­lin­to­ja. Menetelmien kuvailu ei nimittäin yksin riitä, vaan niitä tulee osata myös käyttää osana sys­te­maat­tis­ta analyysia. Leskelä on onnis­tu­nut hyvin kiteyt­tä­mään ihmis­tie­tei­siin poh­jau­tu­van stra­te­gi­sen analyysin peri­aat­teet, eli millainen näkökulma tarvitaan ihmis­tie­teel­li­seen stra­te­gia­työ­hön: 1. Myönnä, että et vält­tä­mät­tä edes tiedä oikeaa kysymystä. 2. Kerää sys­te­maat­ti­ses­ti rikasta dataa. 3. Hylkää meto­di­ra­jat. 4. Ajattele datan ylä­puo­lel­la, tulkitse. 5. Vältä yksin­ker­tais­tuk­sia, hahmota raken­tei­ta.

Bisnesantropologia ja strategiatyö vaativat yritysten liiketoiminnan analysointia. Kuvassa henkilö tutkii työpöydällä kaavioita ja näpyttelee puhelintaan.

Kirjan vii­mei­ses­sä osiossa, joka on nimeltään “Tutkimus-case: suo­ma­lai­sen asumisen ideaalit”, on bis­ne­sa­lan kir­jal­li­suu­des­ta poikkeava osuus eli hyvin tarkka tapaus­tut­ki­mus, jossa asiakas on ollut mukana tuot­ta­mas­sa mate­ri­aa­lia kuvausta varten. Leskelä käsit­te­lee yhdessä tut­ki­mus­tii­min­sä kanssa Suomen Asuntomessujen alku­vuo­des­ta 2020 tarjoamaa toi­mek­sian­toa, jonka tavoit­tee­na on selvittää suo­ma­lais­ten asumiseen liittyviä ideaaleja. 

Tällaisen tiedon jakaminen on alalla erittäin har­vi­nais­ta. Yleensä kyseessä on yri­tys­sa­lai­suus eli luot­ta­muk­sel­lis­ta tietoa, joka mah­dol­lis­taa yrityksen kil­pai­lu­ky­vyn ja markkina-aseman. Harva yritys on kiin­nos­tu­nut jakamaan tämän tyyppistä työtä näin tarkasti edes osana mark­ki­noin­tia tai omaa brän­di­työ­tään eli yri­tys­mie­li­ku­vaan­sa kohen­taak­seen. 

Kirjan lopusta löytyy kattava kir­jal­li­suus­luet­te­lo sekä mer­kit­tä­vä mene­tel­mäl­li­nen anti: tut­ki­mus­do­ku­men­tit, joiden avulla Asuntomessujen tut­ki­mus­pro­ses­si on toteu­tet­tu. Liitteinä on esi­mer­kik­si tut­ki­mus­lu­pa­lo­mak­kei­ta, seik­ka­pe­räi­set kyse­ly­tut­ki­muk­sen sisällöt ja tuloksena syntyneet analyysit visua­li­soin­tei­neen. Kehotan jokaista lukijaa taus­tas­taan riip­pu­mat­ta tar­kas­te­le­maan kirjan liitteitä samaan tapaan kuin raken­ta­jan työ­ka­lu­pak­kia: mene­tel­mien käyt­tä­mi­seen vaaditaan lisäksi taitoa ja kykyä kysyä oikeita kysy­myk­siä.

Rakkaudentunnustus ihmistieteille

Vaikka Leskelän teos on selkeästi hänen rak­kau­den­tun­nus­tuk­sen­sa ihmis­tie­tei­tä kohtaan, se on myös viiltävän ana­lyyt­ti­nen eikä päästä ihmis­tie­tei­li­jöi­tä helpolla: ”Se, että suo­ma­lais­ten yritysten johto ei ole vielä laajasti löytänyt ja hyväk­sy­nyt mene­tel­miäm­me, on ensi­si­jai­ses­ti oma vikamme. Todistustaakka on siksi meillä, jotka ajat­te­lem­me tekevämme syvää ihmis­tie­tei­siin pohjaavaa analyysia.”

Olen kutsunut itseäni ant­ro­po­lo­gik­si pian jo 17 vuotta. Se on pitkä aika hahmottaa, millaista osaamista lähdin pari­kymp­pi­se­nä hakemaan, ja miten tuo osaaminen on sittemmin kehit­ty­nyt väi­tös­kir­jan ja sovel­ta­van tut­ki­muk­sen jälkeen. Suomessa ant­ro­po­lo­gia on alana nykyään paljon tun­ne­tum­pi kuin ennen 2010-lukua, jolloin jouduin usein selit­tä­mään taustaani hiukan häpeillen. Nykyään, yli kymmenen vuotta myöhemmin, ant­ro­po­lo­gia selkeästi herättää enemmän posi­tii­vis­ta kiin­nos­tus­ta. 

Leskelä haastaa teok­ses­saan ihmis­tie­tei­li­jöi­tä astumaan enemmän yksi­tyi­sel­le sek­to­ril­le, mutta haaste tulisi asettaa myös kou­lu­tusins­ti­tuu­tiol­le. Pelkään, että Leskelän teos ei vält­tä­mät­tä tavoita alan pro­fes­so­rei­ta, opettajia ja tut­ki­joi­ta samaan tapaan kuin stra­te­gia­työs­sä jo työs­ken­te­le­viä. Suomessa harva ant­ro­po­lo­gi suun­tau­tuu edel­leen­kään yksi­tyi­sel­le sek­to­ril­le. 

Tämä johtuu mie­les­tä­ni sekä alan kor­kea­kou­lu­tuk­sen kult­tuu­reis­ta että suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan ennak­ko­luu­lois­ta huma­nis­tis­ta ja yhteis­kun­ta­tie­teel­lis­tä osaamista kohtaan. Ensimmäisen vuoden opis­ke­li­jat omaksuvat hyvin nopeasti kult­tuu­rin, jossa luon­non­tie­tei­tä ja kaup­pa­tie­tei­tä hal­vek­su­taan osana kapi­ta­lis­tis­ta yhteis­kun­taa. Tämä on vali­tet­ta­van mus­ta­val­koi­nen näkökulma ympä­röi­vää yhteis­kun­taa kohtaan.

Omasta osaa­mi­ses­ta myös usein puhutaan nau­res­kel­len, vähä­tel­len ja joskus jopa kari­ka­tyy­re­jä liet­so­vas­ti sanomalla ”pitäisikö mennä oikeisiin töihin”. Ikään kuin filo­so­fi­set kysy­myk­set ihmi­syy­des­tä ja ihmisten moti­vaa­tiois­ta käyt­täy­ty­mi­sen taustalla olisivat vain puu­has­te­lua ilman selkeää kon­kre­ti­aa. Tämä asenne näkyy kautta linjan jopa tutkija-asteelle asti. 

Kokemukseni mukaan ant­ro­po­lo­gian perus­kou­lu­tuk­ses­sa tarjotaan välineet tutkia yhteisöjä ja kult­tuu­re­ja moni­puo­li­ses­ti, mutta toisinaan ekso­ti­soi­vas­ti. Koulutus on usein puhtaasti kou­lut­ta­jien­sa näköistä ja tapause­si­mer­kit nousevat opet­ta­jien ja luen­noit­si­joi­den omista tut­ki­musai­heis­ta. 

Työelämäyhteistyötä tehdään harvoin, ja se on yleensä yksit­täis­ten aktii­vis­ten opis­ke­li­joi­den vetämää. Onko siis ihme, että ihmis­tie­teel­lis­tä osaamista on vaikea soveltaa aka­tee­mi­sen sektorin ulko­puo­lel­le? Antropologiselle osaa­mi­sel­le on kysyntää, mutta tarvitaan enemmän siltoja yksi­tyi­sen, sovel­ta­van sektorin sekä aka­tee­mi­sen, tie­teel­li­seen tietoon pohjaavan kou­lu­tuk­sen välille.

Mitä ihmis­tie­tei­li­jäl­tä sitten vaaditaan, jotta hän voisi toimia stra­te­gia­työs­sä? Leskelä nostaa kir­jas­saan esille useamman alan huip­puo­saa­jan kom­ment­te­ja aiheeseen. Heistä jokaisen viesti kiteytyy tähän: oman eri­tyi­sa­lan mene­tel­mäl­li­sen ja teo­reet­ti­sen osaamisen lisäksi täytyy kyetä tar­kas­te­le­maan lii­ke­toi­min­taa, tek­no­lo­gi­aa ja yhteis­kun­taa kaikki osa-alueet huomioon ottavina eli sys­tee­mi­si­nä koko­nai­suuk­si­na. Lisäksi vaaditaan kykyä arvioida omaa tulkintaa kriit­ti­ses­ti: onko tämä havain­to­ni totta? Missä määrin se voi olla totta? Mitä tästä puuttuu? Miksi se puuttuu?

Antropologin tärkein instru­ment­ti on hänen mielensä: kyky havain­noi­da, tehdä tul­kin­to­ja ja yhdistää tietoa toisiinsa. Ihmistieteilijöillä on kykyä kysee­na­lais­taa ja nähdä myös sys­tee­mi­siä raken­tei­ta siellä, missä muut näkevät ehkä vain tie­dos­ta­mat­to­mia valintoja. Akateemisessa työssä tämän analyysin perus­te­le­mi­nen ja arvioi­ta­vak­si aset­ta­mi­nen on hyvin erilaista kuin sovel­ta­vas­sa työssä.

Bisnesantropologia on myös ongelmanratkaisua. Kuvassa käsi kannattelee ratkaistua rubikin kuutiota, jonka palasissa lukee teksti "figure it out".

Soveltava tutkimus on vapaampaa, mutta vastuu työn eet­ti­syy­des­tä ja tut­ki­muk­sen tulosten laadun arvioin­nis­ta tuntuu usein jäävän yksit­täis­ten teki­jöi­den vastuulle. Olen samalla linjalla Leskelän kanssa siitä, että tut­ki­museet­ti­sis­tä käy­tän­nöis­tä ei ikinä jousteta. Kyse on haas­ta­tel­ta­vien suo­je­le­mi­ses­ta sekä alan omasta hyvästä tie­teel­li­ses­tä käy­tän­nös­tä, jota esi­mer­kik­si American Anthropological Association on ansiok­kaas­ti linjannut.

Suosittelen kirjaa luon­nol­li­ses­ti jokai­sel­le yri­tys­joh­ta­jal­le, joka on kiin­nos­tu­nut pohtimaan “miksi” eikä vain “mitä” tai “kuinka paljon”. Tämän lisäksi kirja soveltuu ihmis­tie­tei­li­jäl­le, joka haluaa sanoittaa osaa­mis­taan joh­to­ta­son kon­sul­toin­tiin tai kehittää oman orga­ni­saa­tion­sa laa­dul­li­sen ja mää­räl­li­sen tut­ki­muk­sen yhdis­tä­mis­tä. 

Aivan eri­tyi­ses­ti suo­sit­te­len kirjaa jokai­sel­le aka­tee­mi­sel­le ihmis­tie­tei­li­jäl­le, joka haluaa ymmärtää paremmin sovel­ta­vaa tut­ki­mus­ta ja kouluttaa uutta ihmis­tie­tei­li­jöi­den suku­pol­vea. Tulevaisuutemme tarvitsee lisää osaajia, joilla on kyky ja halu ratkaista moni­mut­kai­sia, koko­nais­val­tai­sia ongelmia niissä raken­teis­sa, jotka yllä­pi­tä­vät ja tuottavat sitä todel­li­suut­ta, jossa me elämme.

Lue myös kirjan arvioi­neen design-ant­ro­po­lo­gi ja asia­kas­ym­mär­rys­stra­te­gi Anna Haverisen työuraa luotaava haas­tat­te­lu Ihmisymmärrystä yri­tys­maa­il­mas­sa.

  1. Risto Siilasmaa, 2018: Paranoidi Optimisti – Näin johdin Nokiaa mur­rok­ses­sa
  2. Christian Madsbjerg, 2017: Sensemaking – The Power of the Humanities in the Age of the Algorithm.
  3. Christian Madsbjerg & Mikkel B. Rasmussen, 2014: The Moment of Clarity – Using the Human Sciences to Solve Your Toughest Business Problems.
  4. Jakob Krause-Jensen, 2010: Flexible Firm – The Design of Culture at Bang & Olufsen.
  5. Jay Hasbrouck, 2017: Ethnographic Thinking – From Method to Mindset.
  6. Karen Ho, 2009: Liquidated – An Ethnography of Wall Street.
  7. Sarah Pink, 2012: Situating Everyday Life – Practices and Places.

Kirjoittaja

Anna Haverinen, FT, on design-antropologi ja asiakasymmärrykseen erikoistunut strategi, joka on tutkinut ilmiöitä stand upista sururituaaleihin ja verkkoväkivaltaan. Viime vuodet hän on toiminut design-, teknologia- ja brändiviestinnän alan yrityksissä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Ilman työsuhdetta työskentelevän toimittajan työ on paikoin epävarmaa, mutta usein palkitsevaa. Työkentällä-haastattelussa freelancetoimittaja ja järjestöviestijä Lea Pakkanen kertoo uusimmasta inkerinsuomalaisuutta käsittelevästä näyttely- ja tietokirjahankkeestaan, joka vei hänet matkalle sukunsa historiaan.

Alkoholismi on kansansairaus, jonka julkinen keskustelu pyörii rajoitusten ympärillä sen sijaan, että puhuttaisiin tunteista tai ihmisistä sairauden takana. Toimittaja Johanna Pohjolan tietokirja ‘Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan’ pureutuu alkoholismin inhimilliseen puoleen. Haastattelussa hän kertoo sukelluksestaan alkoholiriippuvuuden maailmaan.

Miia Halme-Tuomisaari innostui kirjoittamaan kirjan koronapandemiasta toimittajien kanssa käymiensä keskustelujen ja AntroBlogin uutiskommentin pohjalta. Kaikki kotona -kirjassa pohditaan, mitä pandemia on paljastanut ihmisistä niin Suomessa kuin maailmalla. Kirjailijaa itseään ilahduttaa ajatus siitä, että kirjastoissa teokseen voivat tutustua myös he, joille antropologia ei ole entuudestaan tuttua.

Asiakasymmärrys on noussut yrityskentällä tärkeäksi teemaksi, ja antropologiselle kokonaisvaltaiselle ihmisymmärrykselle on yhä enemmän kysyntää. Työkentällä-haastattelussa design-antropologi Anna Haverinen kertoo, kuinka päätyi verkkotutkimuksen ja museotyön parista markkinoinnin maailmaan.