Koronapandemian viimeisimpiä käänteitä on koronaskeptisyyden näkyvyyden kasvu. Keskustelu aiheen tiimoilta ulottuu rajoitustoimenpiteiden kritisoinnista viruksen olemassaolon kyseenalaistamiseen. Lyhyen ajan sisällä myös Suomessa on kirjoitettu useita juttuja hyvinvointialan piirissä ilmenevästä koronaskeptisyydestä.
Näissä koronatoimenpiteitä ja maskien käyttöä kritisoivissa keskusteluissa eräs keskeinen, toistuva käsite on pelko. Se näkyy kommenteissa, joissa hallituksia ja medioita moititaan aiheettomana ja suhteettomana pidetyn pelon lietsomisesta koronan leviämisen, taudin vakavuuden, kuolleisuuden tai koko pandemian olemassaolon osalta. Samoissa yhteyksissä maskin käyttö voidaan nähdä merkkinä siitä, että ihminen on antautunut pelon valtaan ja levittää – tahallisesti tai tiedostamattaan – käytöksellään pelkoa eteenpäin.
Antropologisesti ymmärrettynä pelko ei ole ainoastaan yksilön tunnekokemus. Pelon taustalla on sosiaalisesti määräytyvä tulkinta siitä, mikä on riskialtista ja vaarallista. Koronaskeptiset maskikeskustelut osoittavat pandemiaa koskevien riskitulkintojen eroavan tällä hetkellä toisistaan voimakkaasti. Joillekin ryhmille pelko näyttäytyy koronavirusta suurempana riskinä ja siten asiana, johon on puututtava.
Hyvinvointialan ja new age -piirien risteyskohdassa ihmiset kokoontuvat itsensä kehittämisen tekniikoiden ja transsendentaalien kokemusten etsimisen pariin. Tällaisia ovat esimerkiksi jotkin joogasta tai henkiparantamisesta kiinnostuneet ryhmät. Niiden new age -tyyppisille uskomusjärjestelmille on ominaista kosmologinen malli, jonka keskeisenä teesinä kaikki olemassaoleva on värähtelyä tai energiaa.
Henkilön värähtelytaajuus kertoo hänen tietoisuuden tasostaan, joka asettuu vertikaaliselle asteikolle. Tietoisuuden taso on suorassa yhteydessä henkilön kokemusten laatuun ja jopa elämän tapahtumiin. Mitä korkeampi värähtely, sitä tiedostavampi ihminen, ja sitä enemmän hänen elämässään on iloa, rakkautta, terveyttä ja niin edelleen. Matalat värähtelyt taas vastaavat kaikkea itsekkyydestä, vihasta ja ahneudesta aina sairauteen ja mielisairauteen – sekä pelkoon.
Näkemystä, jonka mukaan yksilön ajatuksilla tai tunteilla on suora vaikutus fyysiseen maailman tapahtumiin, kutsutaan maagiseksi ajatteluksi. Antropologi Bronislaw Malinowski totesi jo 1940-luvulla, että ihmisillä on taipumus kääntyä maagisen ajattelun puoleen silloin, kun tunnemme itsemme voimattomiksi ja haavoittuvaisiksi. Kun ratkaisu pandemiaan uupuu, maaginen ajattelu tarjoaa avuksi korkeamman värähtelyn valitsemista. Välttämällä pelkoon assosioituvia asioita tietoisuus pysyy kirkkaampana, ja ihminen kenties terveempänä.
Kun pelko tulkitaan osoituksena matalammista tietoisuuden tiloista, siitä tulee epäonnistumisen merkki transsendentaalin itsen kehittämisen tiellä. Tämä voi johtaa negatiiviseksi ymmärrettyjen tunteiden kätkemiseen ja kieltämiseen. Ilmiö, jossa henkisyyttä käytetään ohittamaan vaikeita kokemuksia, tunnetaan nimellä spiritual bypassing.
Kun pelko itsessään – sitä aiheuttavan uhan sijaan – määrittyy sosiaalisesti riskiksi, kasvomaski voi nousta tunnelatautuneeseen asemaan. Kangaspala kanssakulkijan kasvoilla ei anna tietoa tämän sisäisestä maailmasta tai maskin käytön syistä. Maagisen ajattelun ja tunteiden polarisoituneen tulkinnan kautta se voi kuitenkin muuttua väkeväksi symboliksi piilevälle, uhkaavalle pelolle ja sen edustamalle kosmologiselle vaaralle.
Lukemista
- Bronislaw Malinowski, 1948. Magic, Science and Religion and Other Essays.
- The Anthropology of Fear. Cultures beyond Emotions. 2014. Toim. Andrea Boscoboinik ja Hana Horakova.
- Sapiens: COVID-19 and the Turn to Magical Thinking
Pyörin jonkin verran tässä vaihtoehtoisen hyvinvoinnin piirissä, ja minua itseäni on kovasti häirinnyt, miten pelko on nostettu jonkinlaiseksi vallan välineeksi henkisyydestä kiinnostuneiden ihmisten keskuudessa. Toisten toiminnassa, puheissa ja kommenteissa “nähdään pelkoa” ja sen perusteella ne tuomitaan epäpäteviksi. Ikään kuin pelko olisi tosiaan merkki epäonnistumisesta. Toisaalta keskustelu pelosta on myös hirveän epäjohdonmukaista. Koronadenialismin levittäjät syyttävät mediaa pelon lietsonnasta, samalla kun heidän itsensäkin levittämä narratiivi on todella “pelottava” ja pelkoon vetoava.
Paradigman muutoksesta Pauliina Aarva:
“Fyysikko (FT) Johannan Blomqvist nojaa Hypertodellisuus-kirjassaan käsityksensä tieteellisesti todistettiin tietoon. Hän siis esittää tutkittuun tietoon nojaten ortodoksista, oikeaoppiseksi määriteltyä tiedettä (paradigma) uudistavia näkemyksiä – suoralla ja virkistävällä tavalla. Kirjoittaja viitta mm. arvostettuun australialaiseen ja nobelistiin Sir John Ecclesiiin, joka on todennut: ”Tieteellinen reduktionismi on halventunut ihmisen mysteerin väittämällä selvittävänsä kaiken henkisyyden hermosolujen toiminnalla. Tätä väitettä voi kutsua taikauskoksi”. Johanna Blomqvist esittää kovia väitteitä asiallisella, mutta ihailtavan pehmeällä, järkevällä ja inhimillisellä tavalla. Reduktiivinen materialismi on hänen mukaansa riittämätön malli yksin kuvaamaan todellisuuden luonnetta. Hän pohtii kirjassaan aineen ja hengen keskinäissuhteita ja toteaa, että tähän kysymykseen vaikuttaa mahdottomalta etsiä ratkaisua vain nykyisen tiedeparadigman nojalla. On avarrettava paradigmaa (=vallitsevia lähtöoletuksia ja teorioita todellisuudesta).”Kuitenkin pitäisi olla ilmeistä, että kaikki, mitä havaitsemme, muodostuu tajunnassamme, osin tiedostamattomissa, osin tietoisissa prosesseissa, mutta luonnontieteissä aihe on lähes tabu, siitä ei puhuta. 1600-luvun kirkon vallasta on siirretty ´tiedeuskoon´, jossa tiede määrää todellisuuden ja siihen todellisuuteen ei kuulu subjektiivinen aines. Uskotaan ennemmin, että mittauslaitteiden kehittyessä lähestymme havainnoista riippumatonta, objektiivista todellisuutta” (s 50-51). Koko 1900-luvun ja 2000-luvun alunkin materialismin riittämättömyys on fysiikassa ja tieteessä sivuutettu. Näin on, koska materialismi on ollut mahdollistamassa valtavaa teknologista kehitystä. Ei ole ollut tarvetta pohtia mallin riittävyyttä ja kykyä kuvata todellisuutta ja nuo vaikeudet on yritetty välttää hyväksymällä realismi ja jättämällä filosofia filosofeille, Blomqvist toteaa. Hänen mukaansa mikään malli fyysisestä maailmastamme ei ole todellinen kuva maailmasta. Kaikki ovat vain kokemuksiamme fyysisestä maailmasta. Siksi tärkeintä, mitä tieteessä voidaan tehdä, on yrittää ymmärtää todellisuuden henkistä puolta. On pyrittävä ymmärtämään havaitsemista ja kokemusta. Johanna Blomqvistin haastattelu Terveys Summitissa on katsottavissa maksutta vain tämän päivän 26.11.2020. Kannattaa lukea myös kirja Hypertodellisuus (Basam Books 2020)”
Toivottavasti tästä oli sinulle hyötyä, parhain terveisin
Terhi