Afrikan tähti ja rasismi Helsingin yliopistolla (HY) ovat puhuttaneet tällä viikolla medioissa ja somen keskustelupalstoilla. Afrikan tähti-tapaus on esimerkki paljon laajemmasta ongelmasta, joten on tärkeää palauttaa keskustelu yliopiston kontekstiin ja rakenteelliseen rasismiin.
Yliopisto mielletään paikaksi joka tarjoaa tilan ajatella, kyseenalaistaa ja oppia uutta. On kuitenkin muistettava, että akateeminen instituutio on rakentunut valkoisuudelle ja luokkahierarkioille. Tälle pohjalle rakentuvan akateemisen kulttuurin keskeinen ongelma on misogyninen ja rodullistava syrjintä. Vaikka työyhteisö on usein monikulttuurinen, yhteiskunnan epätasa-arvoiset rakenteet sekä toistuvat että uusiutuvat akateemisessa yhteisössä. Suomalainen yliopisto on monelle eri taustasta tulevalle nuorelle vaikeasti saavutettava. Yliopistoista raportoidaan syrjinnästä sosiaaliluokan, etnisyyden ja sukupuolen perusteella tasaisin väliajoin.
Kulttuurintutkija Sara Ahmed on tutkinut diversiteettityötä ja epäkohdista valittamisen politiikkaa yliopistokontekstissa. Epäasialliseen käytökseen kohdistuvien valitusten avulla instituutio pystyy tunnistamaan ongelman ja muokkaamaan toimintaansa. Usein virallisen valituksen tekeminen on kuitenkin byrokraattisesti ja henkisesti raskasta, joten on luonnollista, että valitus saatetaan mieluummin tehdä esimerkiksi somepostauksen muodossa.
Keskustelu tieteen ja tiedon koloniaalisuuden purkamisesta ei ole uusi. Esimerkiksi tutkijan position tunnistamista painottava ja valtarakenteita tutkiva nykyantropologia on tehnyt pesäeron kolonialismin kätyriksikin kutsutun tieteenalan aikoinaan hyödyntämiin näkökulmiin. Vaikka muutosta on tapahtunut, se ei tarkoita etteikö kolonialismin perintö olisi tieteenalalla yhä hienovaraisilla tavoilla läsnä.
Hiljattain HY:n antropologian opiskelijoiden ainejärjestö muutti nimensä oseanialaisesta termistä suomalaiseen. Nimen muutos saattaa monelle näyttäytyä lillukanvarsina. Kyseessä on kuitenkin askel antropologisen tiedon valtarakennelmien tunnistamiseen ja muuttamiseen, sillä nimillä on symbolista merkitystä. Samoin kommentti ainejärjestön koloniaalisen kuvaston uusintamisesta fuksiaisissa on yliopiston dekolonisaatiota: siirtomaavallan ajalta periytyvien rakenteiden purkamista.
Yliopistolla on uuden tiedon tuottajana erityinen vastuu purkaa rasistisia ja toiseuttavia rakenteita. Jotta tiede palvelee yhteiskuntaa parhain mahdollisin tavoin, on moniäänisyys sen elinehto. Jos katsoo keiden tutkimusta rahoitetaan ja keiden kirjoittamaa kurssikirjallisuus on, selviää kuinka yksiäänistä tieteen kaanon edelleen on. Representaation puutteet yhdistettynä rasismin kokemuksiin tuottavat lasikattoja akateemiseen instituutioon.
Akateeminen kulttuuri muovaa tulevaisuuden tieteentekijöitä. On äärimmäisen tärkeää, että yliopisto tarjoaa kaikille opiskelijoille turvallisen tilan oppia ja kyseenalaistaa vallitsevaa kulttuuria, kuten opiskelijatapahtumassa näkynyttä koloniaalista kuvastoa ja valtarakenteita, joita tämä kuvasto toistaa. Siitä hyötyy loppujen lopuksi koko yhteiskunta.
Lukemista
Jussi Hanhivaara: Afrikkalaiset tutkijat haastavat ”valkoisen miehen taloustieteen” – tutkija kuvaa uutta lähestymistapaa Afrikan lahjaksi tieteelle
Luke Winkie: The Board Games That Ask You to Reenact Colonialism
Ruskeat tytöt: Kaikkien koulu? (podcast)
Sonia El Kamel & Victoria Odum: Valta on tietoa
Suvi Keskinen, Minna Seikkula & Faith Mkwesha: Rasismi, valta ja vastarinta: rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa (2021)
Muokkaus
Korjaus 21.10.21 klo 13:07: Antropologian ainejärjestön entiseen nimeen, ’Mana’, viitattiin tekstissä alunperin melanesialaisena käsitteenä. Todellisuudessa käsite on Melanesiaa yleisemmin käytössä Polynesiassa. Toisin sanoen, käsite on ennemminkin oseanialainen, joka kattaa molemmat alueet.
