Digitaaliset utopiat Kenian queer-aktivismissa
Somekuplat polarisoivat, mutta voivat Kenian kaltaisessa kontekstissa myös luoda turvaa ja aktivismin jatkumisen kannalta elintärkeää motivaatiota.
Martta Kaskinen on antropologitaustainen post doc -tutkija Helsingin yliopiston globaalissa kehitystutkimuksessa. Väitöskirjassaan hän tutki feministisen politiikan mahdollisuuksia Kenian kansalaisyhteiskunnassa kehitysyhteistyövarojen vähenemisen ja anti-gender-liikehdinnän aikana. Hänen akateemisia kiinnostuksen kohteitaan ovat mm. feministinen ja queer-aktivismi, kehitysyhteistyö ja globaalin eriarvoisuuden representaatiot.
Somekuplat polarisoivat, mutta voivat Kenian kaltaisessa kontekstissa myös luoda turvaa ja aktivismin jatkumisen kannalta elintärkeää motivaatiota.
Intersektionaalisen feminismin näkökulmasta yhteiskunnalliset liikehdinnät eivät välttämättä näyttäydy loogisina syy-seuraussuhteina.
Ghanassa hyväksytty homolaki kieltää homoseksuaalisuuden. Lännen tulee tunnistaa osallisuutensa ihmisoikeuksien vastustamisen prosesseissa.
Nenäpäivää on kritisoitu jonkin verran Suomessa, ja sen kansainvälistä konseptia sitäkin rajummin. Kritiikin kohteena on usein asetelma, jossa länsimaalainen julkkis lähetetään globaaliin etelään todistamaan kurjuutta. Suomalaisten lähettäminen Afrikan köyhimpiin kyliin ei kuitenkaan ole konseptin ainoa ongelma.
Me Naiset -radiokanava on brändätty suomalaisen naiseuden moninaisuuden äänitorveksi. Juontajiksi palkattiin kuitenkin vain valkoisia, kauneusihanteisiin istuvia heteronaisia.
Helsingin Sanomat kirjoitti marraskuussa henkilökuvan suomalaisnaisesta, joka päätti 19-vuotiaana perustaa lastenkodin Kenian maaseudulle. Pian Yle teki samasta naisesta ihannoivan jutun, ja lukuisat muut lehdet seurasivat perässä. Kriittistä näkökulmaa omatoimisesta hyväntekemisestä ei tuotu esiin, vaikka tutkimukset osoittavat kritiikin tarpeen.