Kuukautissuojien ja tamponien verotus ovat puhuttaneet mediassa. Minttu Mikkonen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan kuukautissuojien arvonlisäveron laskemisesta ja totesi, että olisi aika puhua kuukautistasa-arvosta. Kuinka paljon tilaa tasa-arvon mallissamme on biologiselle ja sosiaaliselle erilaisuudelle?
Ehkä kuukautistasa-arvosta ei tähän mennessä ole puhuttu siksi, että kuukautiset muistuttavat mies- ja naiskehojen biologisesta eroavaisuudesta. Se taas on ristiriidassa väitteen kanssa, että näillä kahdella sukupuolella olisi kaikissa tilanteissa samanlaiset lähtökohdat.
Antropologit ovat tarkastelleet kuukautisten asemaa ja niihin liittyvien tabujen juuria eri yhteisöissä. Fyysisen ja lingvistisen antropologian tutkijat ovat pohtineet esimerkiksi kuukautisiin liittyviä rituaaleja. Mary Douglas kirjoitti kuukautisveren symboloivan siirtymävaihetta, joka rikkoo olemassa olevia kulttuurisia rakenteita. Hänen mukaansa kuukautisissa piilee juuri tämän vuoksi jonkinlaista uhkaa.
Nyky-yhteiskunnassa kuukautiset ovat taka-alalla. Ruumis on siirtynyt lääkäreiden vastuulle ja synnytys terveysammattilaisten, kuten kätilöiden, erikoisuudeksi. Julkisessa keskustelussa kuukautisveri neutralisoidaan, ja kohtu nousee esiin tärkeänä elimenä vain synnyttämisen yhteydessä.
Kun naiset aloittivat palkkatyön, korvattiin feminiinisyyteen aiemmin heijastetut asiat – kuten fyysinen heikkous – tasa-arvon nimissä ideologialla, joka painotti naisen kykyä työskennellä yhtä lailla kuin mies. Ajatus feminiinisestä heikkoudesta ja herkkyydestä jäi kuitenkin elämään. Kuten Liina Mustonen meillä on aiemmin kirjoittanut, tehdastyön jälkeen 1900-luvulla naiset ohjattiin hoivatyöhön ja palveluammatteihin, joissa ajatus naisen kosketuksesta koettiin hyvänä. Samalla naisten osuus näissä ammateissa laski niiden arvostusta.
Vaikka naiset siis usein huolehtivat toisten kehoista, ei naiskehojen biologisia ominaisuuksia oteta huomioon päivittäisessä työrytmissä tai veropolitiikassa. Lääketieteessä kuukautisvaivoihin suhtaudutaan usein vähätellen. Esimerkiksi myoomat ovat kohdussa olevia hyvänlaatuisia kasvaimia, joita esiintyy tilastojen mukaan jopa joka kolmannella naisella. Yksi myoomien oireista on runsas verenvuoto kuukautisten aikana. Myös endometrioosi on alidiagnosoitu ja vähätelty sairaus, joka aiheuttaa usein suuria kipuja. Koska kuukautiskipuja ei oteta vakavasti, endometrioosin diagnosointiin voi mennä vuosia. Kumpaankin vaivaan suositellaan kohdunpoistoa, vaikka se ei ole välttämätöntä. Epätasa-arvoiset yhteiskunnalliset rakenteet heijastuvat myös kohdunpoistoleikkauksiin. Jos on varaa mennä yksityiselle puolelle hoidettavaksi, kuulee myös muista hoitovaihtoehdoista enemmän.
Kuukautissuojien korkea verotus ja kohdunpoistojen määrä näyttävät vahvistavan, että verenvuoto ja naisen sukuelimet koetaan yhä uhkakuvana – tällä kertaa kapitalistiselle yhteiskunnalle. Niiden koetaan maksavan yhteiskunnalle rahaa. Tarkastelemalla naisten palkkatyön historiaa ja vallalla olevaa kuukautistabua voimme päätellä, että tasa-arvon mallimme on edelleen erittäin mieskehokeskeinen. On aika keskustella siitä, miten naiskehojen fysiologiaa ei koettaisi negatiivisena, ja miten se saataisiin mahtumaan tasa-arvon malliin.
Lukemista
- Liina Mustonen: Feminiini kehon työ ja solidaarisuus. AntroBlogi, maaliskuu 2018.
- Mary Douglas, 1966. Puhtaus ja vaara.
- Chris Knight, 1991. Blood Relations: menstruation and the origins of culture.
