Perhekonstellaatio on saksalainen vaihtoehtoterapia, joka yhdistää zulujen kosmologian ja esi-isien kunnioituksen länsimaiseen psykologiaan. Menetelmä tutkii suvussa kulkevia traumoja, salaisuuksia ja konflikteja. Sen mukaan yksilön ongelmat ovat heijastusta suvun kätketyistä taakoista. Saksassa holokaustin uhrien ja sotarikollisten jälkeläiset käyttävät perhekonstellaatiota.
Toisin kuin länsimainen psykoterapia, perhekonstellaatio ei keskity yksilöön. Istunnot tapahtuvat ryhmissä, joissa käsitellään jopa useiden sukupolvien takaisia perhesuhteita intuitiivisen, spontaanin näytelmän keinoin. Konstellaation kohdehenkilö tarkkailee tapahtumia ulkopuolelta. Muut osallistujat edustavat henkilöitä hänen suvustaan. Ohjaaja auttaa tulkitsemaan näiden usein jo edesmenneiden ihmisten suhteita. Fokus on “näyttelijöiden” reaktioissa toisiinsa ja heidän raportoimissaan tuntemuksissa.
Menetelmä kerää suosiota Meksikossa, jossa terapiamuotojen kysyntä on voimakkaassa kasvussa ja perheen perinteinen rooli heikentyy. Perhekonstellaatio vastaa modernisaation aiheuttamaan epävakauteen korostamalla perheen sisäisiä riippuvuussuhteita ja perinteisten perhemallien arvoa. Se voimistaa kulttuurista normia sukupolvirajat ylittävien perhesiteiden tärkeydestä.
Perinteisyydestään tunnetun Oaxacan alueella ilmiötä tutkineen antropologin mukaan perhekonstellaatio näyttää voimistavan myös vanhoja, epätasa-arvoisia malleja. Hänen seuraamissaan istunnoissa suvun miesten huono käytös naisia kohtaan tulkittiin yleensä naisten syyksi. Ongelman ytimeksi paikantui yleensä poikkeava perhe- tai suhdemalli: avioero, adoptio, yksinhuoltajuus tai homoseksuaalisuus. Ne nähtiin tukoksina ‘suvussa virtaavassa rakkaudessa’ ja perheen luonnollisessa hierarkiassa.
