Me olemme joki – joki on me
Uusiseelantilainen Whanganui-joki sai viime keskiviikkona oikeushenkilön aseman. Nyt joella on oma laillinen identiteettinsä, johon sisältyy oikeuksia ja velvollisuuksia.
luonto
Kuinka keskustella suon kanssa
Kasvava keskiluokka kuluttaa yhä enemmän, ja siksi luonnonvarojen hyväksikäyttö kiihtyy. Alueet, jotka ennen olivat syrjäisiä maailmantalouden toiminnalle, muuttuvat nyt globaalin kapitalismin kannalta tärkeiksi alueiksi, joiden resursseista monikansalliset yhtiöt kilpailevat. Suo näyttäytyy tutkijan mielessä paikkana, missä maan päällä olevan lisäksi merkittävää on se, mitä maan alla on.
Poro syntipukkina
Suomalaisessa mediassa on syksyllä 2016 käsitelty kriittiseen sävyyn tunturialueiden poronhoitoa. Poroihmisiä on syytetty luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta, eroosion aiheuttamisesta ja harvinaisten kasvien hävittämisestä. Ongelmien syynä jutuissa on pidetty lähinnä ylilaidunnusta, siis liian suurta poromäärää käytettävissä olevaan tilaan nähden. Osassa kirjoituksista ylilaidunnuksen syynä on puolestaan pidetty poronhoitajien ja nimenomaan tunturialueiden saamelaisten poronhoitajien ahneutta. Miksi poronhoitajia syyttävä ylilaidunnus-narratiivi on ollut tunturialueiden poronhoitoa käsittelevässä media-aineistossa hallitsevassa roolissa?
Professori Kaartinen: ihminen osana ympäristöä
Timo Kaartinen on pitkän akateemisen uran tehnyt antropologi, joka aloitti elokuussa sosiaali- ja kulttuuriantropologian professorina Helsingin yliopistolla. Hän on erikoistunut työssään Kaakkois-Aasiaan. Kaartisen oma tutkimus on käsitellyt monipuolisesti erilaisia aihepiirejä muistamisesta ja suullisesta perinteestä kielenkäyttöön ja valtakysymyksiin. Professori Kaartinen on lisäksi laajasti perehtynyt ympäristöön liittyviin keskusteluihin, joten pyysimme häntä kertomaan meille ympäristöantropologiasta ja sen yhteiskunnallisesta sovellettavuudesta.
Lemmikkieläimiä ei tunneta kaikkialla
Nykyarvioiden mukaan ihmisen paras ystävä, koira, oli kaverinamme jo 27 000 vuotta sitten. Aivan kaikkialla maailmassa lemmikkejä ei silti tunneta.
Noidankehä ja paikan vastaisku Pohjois-Suomen metsien hallinnassa
Miten yhteistoiminnallinen suunnittelu voi johtaa jatkuvien kiistojen noidankehään, vaikka se pyrkii löytämään parhaan mahdollisen kompromissin? Miten tällaisista noidankehistä on mahdollista päästä ulos? Pohjois-Suomen talousmetsien hallintaan liittyvien kiistojen tarkastelu osoittaa, että metsien hallinta ajautui vuosien noidankehään. Suunnitteluprosessit, hakkuuaikeet, hakkuut, protestit ja mediakiistat seurasivat toisiaan. Suunnittelu ei kyennyt aina ottamaan huomioon ympäristöjärjestöille, poronhoitajille ja matkailuyrittäjille tärkeitä tiettyihin kohteisiin liittyviä arvoja.