Siirry suoraan sisältöön

muotoilu

Paavo Lehtonen / Designmuseo

Valtasuhteet piiloutuvat Designmuseon näyttelyyn

Designmuseo esittelee kevään päänäyttelyssään “Secret Universe – Maailmojen salat” muotoilijakaksikko Aamu Songin ja Johan Olinin tuotantoa yli kymmenen vuoden ajalta. Näyttelyssä pyritään nostamaan esiin käsityöläisiä ja kulutuskriittisyyttä. Valtasuhteet kuitenkin piiloutuvat kolonialististen jaotteluiden taakse, ja näyttelyn sankari on muotoilija, joka haluaa pelastaa uhanalaisiksi nimetyt käsityötaidot. 

Design + antropologia = Entistä parempaa muotoilua

AntroBlogin työelämätoimitus jatkaa Eeva Berglundin aloittamaa kuukauden teemaa designin ja antropologian yhdistämisestä. Juttua varten haastattelimme Helsingin kaupungin kansainvälisten asioiden johtavaa asiantuntijaa Iina Oilinkia, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta vuonna 1999 pääaineenaan sosiaaliantropologia. Hän on urallaan ollut tiiviisti tekemisissä sekä muotoilun että kaupunkisuunnittelun kanssa ensin nykyisen Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun ARKI-hankkeessa ja myöhemmin Helsingin kaupungilla useiden asumiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvien hankkeiden parissa.

Kun antropologia ja muotoilu toisensa löysivät

Muotoilu on antropologille käyttökelpoinen metafora. Jo lähtökohtaisesti siinä yhdistyvät tekeminen ja ajatteleminen, aineellisuus ja mielikuvitus. Lainaamalla muotoilun käsitteitä antropologit irtaantuvat vuosisatoja länsimaita piinaavasta työnjaosta, jossa päässä tehty työ oli keinotekoisesti pidetty erillään ruumiillisesta työstä. Muotoilussa nämä yhdistyvät. Antropologienkaan ei tarvitse pakottaa tutkimuksiaan länsimaisen tieteen lokeroihin, jotka erottavat toisistaan tekniset asiat ja ihmisiä koskevat asiat. Tekniikka ja yhteisö kulkevat kaikkialla yhdessä. Muotoilua ja antropologiaa yhdistämällä näitä tosiasioita on helpompi käsitellä.

Helsingistä, noin suunnilleen antropologian ja muotoilun ottein

Ihmiskunnan enemmistö asuu urbaanisti, joten yhä useampi antropologiksi kouluttautunut tutkii kaupunkielämää. Kaupungistumisen vauhti ja mittakaava rikkovat kuitenkin jatkuvasti ennätyksiä. Jotkut tutkijat ovat jopa sitä mieltä, ettei kaikkea urbaania rakentamista voi ajatella kaupungistumisena. Eeva Berglund ja Cindy Kohtala kertovat toimittamastaan Helsinki-kirjasta, jonka keskeinen viesti on, että pääkaupungista voi keskustella moniulotteisemmin kuin tähän asti on ollut tapana.